Kirkolliskokousedustajat närkästyivät leikkauksista, joita Kirkkohallitus päätti tehdä Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön myöntämiin apurahoihin.
Asia nousi esiin, kun viime viikolla kokoontuneelle kirkolliskokoukselle esiteltiin Kirkkohallituksen yt-menettelyn lopputulosta. Kotimaa kertoi aiemmin, että huhtikuussa päättyneissä neuvotteluissa löydettiin vajaan miljoonan euron kustannussäästöt. Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön myöntämiä apurahoja päätettiin vähentää 80 000 eurolla.
Tälle vuodelle apurahoja jaettiin kaikkiaan 240 000 euroa, joten kyseessä on suhteellisen merkittävä leikkaus. Apurahoja myönnetään sellaiseen kirkon, uskonnollisen elämän ja yhteiskunnan tutkimukseen, joka on tarpeellista kirkon ja seurakuntien päätöksenteolle ja toiminnan kehittämiselle.
Kuopion piispa Jari Jolkkonen totesi pitävänsä tutkimusapurahojen leikkaamista valitettavana, sillä niin tehtäessä päättyy tai estyy 5–10 tutkijan työ. Jolkkosen mukaan toimi on tehoton, sillä tutkimusapuraha menee lyhentämättömänä siihen, mihin se on tarkoitettu, ja yksikön myöntämillä apurahoilla on voitu tukea kustannustehokkaasti kirkon työhön liittyvää tutkimusta.
Jolkkonen huomautti, että kirkon myöntämät apurahat ovat vetäneet puoleensa myös muita rahoittajia.
– Pidän ratkaisua lyhytnäköisenä ja harmillisena, vaikka tiedän, että jostain pitää säästää.
Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Pekka Huokuna vastasi sanomalla, että piti apurahoista säästämistä parempana ratkaisuna kuin sitä, että yksiköstä olisi vähennetty yksi tutkijanpaikka.
– Sen saaminen takaisin talousarvioon on vaikeaa, Huokuna sanoi ja painotti toivovansa, että apurahat voidaan tulevina vuosina palauttaa entiselle tasolle.
Edustaja Eino Nissinen huomautti, että yt-neuvottelujen tavoitteena oli pysyvien säästöjen saaminen.
– Jos puhutaan vaikka tästä 80 000 euron apurahojen säästöstä, onko se pysyvä säästö, jos kuitenkin tavoitteemme on, että se voitaisiin mahdollisimman pian palauttaa.
Tampereen yliopistossa anatomian professorina toimiva Seppo Parkkila totesi, että apurahatutkijoiden asema on todella vaikea. Olli-Pekka Silfverhuth huomautti, että teologista tutkimusta tekevien mahdollisuudet saada rahoitusta kirkon ulkopuolelta eivät ole ainakaan parantuneet. Toissa vuonna teologian tohtoriksi väitellyt Heidi Zitting sanoi, että yksiköstä saadun ensimmäisen apurahan jälkeen rahoituksen saaminen oli helpompaa myös muista lähteistä.
– Pätkätyötä tekevien tutkijoiden työ mitä absurdein tapa säästää, Kirsi Hiilamo totesi.
Patrik Hagman korosti, että teologisen tutkimuskentän sisälläkin nimenomaan kirkon toimintaan liittyvään tutkimukseen on kaikkein vaikeinta saada rahoitusta muualta kuin kirkosta.
Lue myös:
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
”Absurdi tapa säästää” – Kirkolliskokous kummasteli Kirkkohallituksen päätöstä leikata tutkimusapurahoja