Kirkkohallituksen säästöissä ketään ei irtisanottu – paitsi kymmenisen väitöskirjatutkijaa

Kotimaa uutisoi juuri kirkohallituksen säästöistä ja YT-neuvotteluista. Uutisoinnin kärki on, että leikkaukset tehtiin ilman irtisanomisia. Juhlan paikkako siis?

Ehkä vakituisille viranhaltijoille. Mutta kun kirkon jakamia apurahoja vähennetään uutisen mukaan 80 000 eurolla, on turhaa riemuita siitä, ettei ketään irtisanota. Todellisuudessa pätkätyötä tekevistä nuorista teologian tutkijoista kenkää sai n. 4-15, samalla kun noin 1,5 vakituista työntekijää pelastettiin.

Päätös on erityisen järjetön tehottomuudessaan. Apurahat ovat nimittäin verottomia, eikä niistä makseta edes palkan sivukuluja, lyhyimmistä ei edes eläkemaksuja. Apuraha menee tällöin lyhentämättömänä siihen, mihin se on tarkoitettu. Viranhaltija taas saa käteensä verojen ja sivukulujen jälkeen vain noin puolet työnantajan maksamasta euromääräisestä palkkasummasta. Apurahjoja tehokkaampaa tapaa käyttää vähäisiä resursseja tuskin on.

Kirkon apurahoista vain pieni osa on tyypillisesti myönnetty koko vuodeksi ja osa merkittävästi pienempinä, n. 3000–5000 euron apurahoina. Nämä pienet apurahat on yleensä käytetty projektien alkuun, loppuun tai täydentävänä rahoituksena. Monen tutkijan ura on käynnistynyt, tai väitöskirja saatettu loppuun kirkon apurahalla.

Ottaen huomioon, miten vähän muita teologian apurahojen jakajia on ja kuinka monen väitöskirjan kirkkohallituksen apuraha on startannut tai saattanut päätökseen, kirkko on ilmeisesti todennut, että teologista tutkimusta ei tarvita.

***

Tämä on toki ollut kirkon linja jo vuosia siinä, miten tutkimusta on henkilökoulutuksessa ja palkkauksessa arvostettu. Tohtorintutkinto ei pastoraalitutkinnon uudistuksesta alkaen ole enää korvannut perusmuotoisesta pastoraalikoulutuksesta mitään, kun se aiemmin korvasi sekä alemman että ylemmän pastoraalin. Nykyisin väitöskirjan tekijä käy vuosien koulutusta tutkimustyön ohessa omalla rahallaan, tai aloittaa vuosia ikäluokkaansa jäljessä. Palkkaluokista luopumisen jälkeen tohtorin tutkinto ei ole enää vaikuttanut mitään palkkaankaan.

Välillä joku käy huhuilemassa, mistä niitä pappisasessoreja saadaan, mutta koulutuksen arvostamisessa pula ei muuten ole näkynyt. Ehkä juuri tämän kehityksen myötä 2000-luvun piispoista yhä harvempi on tohtori.

Olisi ehkä vähintään syytä käydä keskustelu, onko tämä kirkon tahtotila. Signaali on ainakin selkeä.  Yliopiston professorin toiminnasta syntynyt luterilainen kirkko ei tunnu enää arvostavan teologista koulutusta ja tutkimusta tai niiden antamaa kriittistä panosta.

  1. Kiitos tästä blogista! Apurahojen hakeminen on muuten työlästä. Olen omasta puolestani todennut, että meidän seurakuntatyöläisten, joilla ei ole ollut heti maisteriopintojen jälkeen mahdollisuutta tutkijakoulutukseen, kannattaa säästää jatkotutkintohaaveet eläkepäiviksi, saada perintö tai puhua kauniisti puolisolle, josko tämä voisi elättää muutaman vuoden ajan. Jotta ei vain moitita Kirkkohallitusta: Myös yliopistoilta vaadittu tulosvastuullisuus vaikuttaa kiristävästi. Samalla ihailen vilpittömästi heitä, joilla tutkimus onnistuu työn ohessa ja pienten apurahojen avulla sekä kurinalaisesti.

  2. Ilmari

    Kirkon kentällä on jo vuosia ollut kovaa kritiikkiä sitä kohtaan, että kirkon keskushallinto on paisunut suhteettoman suureksi käytännön kenttätyötä tekevien osan kirkon henkilöstöstä jouduttua monienkin supistusten uhreiksi.

    Ylisuuren keskushallinnon näkökulmasta on myös seurannut monien teknisten ratkaisujen suhteeton monimutkaisuus pienempien yksikköjen elämässä, mistä puolestaan seuraa työn byrokratisoituminen virastotyöksi käytännön tilanteissa tapahtuvan ihmisten kohtaamisen kustannuksella.

    Milloinkahan päästään siihen että kirkolliskokouksessakin esitetyt puheenvuorot kirkon keskushallinnon supistamisesta voivat muuttua käytännön toimiksi Kirkkohallituksen rakenteen keventämiseksi.

  3. ”Teologisen tutkimuksen” voi kuitata selkeästi ettei se auta yhtään mitään ilma että Jumala ilmoittaa Sanansa.

    Jeesus saoo selkeästi että Jumala salaa evankeliumin ”viisailta ja ymmärtäväisiltä” ja imoittaa lapsenmielisille, siis aiva turhaan ihminen omassa viisaudessaa yritää sitä selittää.

    Siis otetaampa yt yksi piei esimerkki, eräs niiiin korkeasti oppinut täällä tuo esille että Jeesus olisi ollut myös hänen kaltainen korkeasti oppia saanut, mutta kun evankeliumi selkeästi toisin todistaa, Jeesus oli inhimillisesti oppimaton, Hänen oppinsa oli Jumalalta.

    14 Mutta kun jo puoli juhlaa oli kulunut, meni Jeesus ylös pyhäkköön ja opetti.
    15 Niin juutalaiset ihmettelivät ja sanoivat: ”Kuinka tämä osaa kirjoituksia, vaikkei ole oppia saanut?”
    16 Jeesus vastasi heille ja sanoi: ”Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.(Joh.7)

    • Ari

      Muista, että Raamattu kehottaa viisauden hankkimiseen. ”Hanki viisautta!”

      Sananlaskut:

      4:5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista.

      4:7 Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.

      Voin siis kysyä sinulta oletko kuuliainen Raamatun sanalle.

      Toiseksi oliko Salomo mielestäsi viisas mies? Hänestähän sanotaan

      2.Aikakirja:

      9:22 Ja kuningas Salomo oli kaikkia maan kuninkaita suurempi rikkaudessa ja viisaudessa.

      9:23 Ja kaikki maan kuninkaat pyrkivät näkemään Salomoa kuullaksensa hänen viisauttaan, jonka Jumala oli antanut hänen sydämeensä.

      Otapa huomioon mitä Jeesus sanoo omasta oppineisuudestaan Salomoon verrattuna:

      Matteuksen evankeliumi:

      12:42 Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja

      katso, tässä on

      e n e m p i

      kuin Salomo.

      Viimeksi eilen ukrainan kielisen Matteuksen evankeliumin läpi käydessäni kiinnitin huomiotani tähän kohtaan.

    • Matias Roto otat esille Salomon, kuinkas hänelle kävi kaiken viisautensa kanssa?

      Et niin yksinkertaista asiaa ymmärrä kun Jeesus sanoo Hänen oppinsa olevan Jumalalta, ei ihmisiltä.

      Siis mitä on se viisaus jota nykyisin tulee etsiä, se on Totuutta eli Jeesusta.

      Kuinka helppo on näyttää ihmis viisauden mitättömyys verrattuna siihen viisauteen jonka Jumala antaa Jeesuksen kautta niille jotka nöyrtyvät ottamaan sen lapsenkaltaisesti.

      Siis yksinkertainen kysymys on voiko väkivallan tekijän opetuksista löytää mitään hyvää eli iankaikkisen elämän sanoja, ei voi kun kerran orjantappuroista ei voi koota viinirypäleitä, eikö olekkin yksinkertaisen helppoa?

    • Ari

      1) Jeesus on Jumala. Hän on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Ota siis hänen sanansa todesta! ” — e n e m p i —-”

      2) Viisauden vastakohta ei ole mikään muu kuin tyhmyys. Kaikki muut vastakkainasettelun yrityksesi vievät ajatuksen pois Raamatun sanomasta:

      ” H e r r a n

      p e l k o

      on viisauden alku.”

      Niinpä et voi syyttää Jumalaa Salomonin lankeemuksesta, vaan siihen oli syypää yksin hän.

      Tämä puolestaan johtaa toiseen keppihevoseesi, kun vastoin Raamatun sanaa kuvittelet, ettei kunnon uskova muka voisi langeta. Olen jo aikaisemmissa keskusteluissamme todennut sinulle kannanottosi kumoutuu siihen, että

      Pyhä Paavali,

      suuri pakanain apostoli,

      keskellä suurinta pyhitystäänkin ja hedelmällistä lähetystyötäänkin

      kertoi olevansa suurin kaikista

      s y n t i s i s t ä .

      Jotta vältymme tästä Ilmarin blogin kannalta täysin asian vierestä menevältä keskustelulta, lopetan kommentoinnin tähän.

      En näe mitään mieltä jatkaa keskustelua kanssasi, joka olet lukkiutunut

      – uskomaan Jeesusta tuntemattomien tai Jeesusta vastustavien mielipiteen, ettei Jeesus muka olisi oppia saanut,

      – mutta hylkäämään Vapahtajamme o m a n todistuksen, että hän on enemmän kuin Vanhan testamentin oppineinpiin kuuluva Salomo.

      Etkö todella huomaa tästä, että asenteellasi halveksit Vapahtajaamme ja kiellät hänen sanansa.

      Joten kerran vielä sinulle Jumalan kehotus hänen omassa sanassaan: ”Hanki viisautta!”

      Hej då!

  4. Ilmari, puhut täyttä asiaa. Olen itse ihmetellyt samaa sivistyksen, koulutuksen ja osaamisen alasajoa kirkossa. Olisko tämä jollain tavalla myös yhteydessä siihen, että ylipäänsä humanistisen tieteen tekemistä ei enää arvosteta samalla tavoin länsimaissa kuin ennen? Onko länsi hukkaamassa sen arvokkaimman perustan: juutalaiskristillisyyden sekä muinaiskreikkalaisen filosofian aarteet?

    • Jos tuplamaisteri kelpaa kommentoimaan: Ajatus siitä, että Jeesus ja apostolit olisivat olleet jotenkin oppimattomia ja oppimattomuus jotenkin ihanteellista ja hyödyllistä, on näköharha. Silloin Uuden testamentin sanoihin luetaan helposti sisään sellaista, mitä niissä ei ole. Ensiksikin nykyisen kaltainen koulutussysteemi alkoi – alalla kuin alalla – oikeastaan vasta 1800-luvulla. Toiseksi apostolit eivät olleet niin oppimattomia kuin ajattelemme. Ainakin Matteus oli verovirkailija, jossa työssä tarvittiin erilaisia valmiuksia. Gennesaretin järven kalastajat olivat aikamoisia osuustoiminta- ja bisnesmiehiä. Paavali oli teologisesti koulutettu. Kolmanneksi Herramme oli ja on ihan omassa osaamistasossaan: Jumalan Poika. Sitten voidaan toki pohtia sitä, onko kaikki se, mitä vaikkapa Suomessa teologien yliopistokoulutukseen kuuluu, hengellisesti rakentavaa tai kirkolle hyödyllistä. Mutta tarpeetonta se ei ole. Vaikka monet vaikkapa lestadiolaisen herätysliikkeen vanhoista ja yhä arvostetuista hengellisistä suunnannäyttäjistä oli saanut kovin heikon koulupohjan. Jumala voi käyttää kumpiakin työnsä välikappaleina: tohtoreita, kiertokoulun käyneitä, lukutaidottomia ja jopa kehitysvammaisia.

    • Marko Sjöblom kuulut samaan ”viisaisiin ja ymmärtäväisiin” joilta Jumala salaa evankeliumin, siis jokaisen ihmisen tulee nöyrtyä lapsenkaltaisiksi ottamaan evankeliumi vastaan, ei voi ylpeänä heilutella kastetodistusta (Lutherin oppia) ja sanoa ei minun tarvitse tehdä parannusta ja uskoa evankeliumia onhan Luther sen minulle selittänyt ja sen hallitsen ja siihen uskon.

      Eikö juuri tämä yksi pieni esimerkki juuri Jeesuksen ja opetuslasten oppimattomuudesta ole todiste ettette uskoa evankeliumia kun väännätte sen selkeää sanaa toiseksi, eikö nöyrä sanoisi että olen väärässä ja muuta mieltään, ei teitä voi opettaa uskomaan evankeliumia kun teillä ei ole henkeä ja sydämmenne on paatunut.

      1. Kor. 1:19
      Onhan kirjoitettu: ”Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi”.

      1. Kor. 1:21
      Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,

    • Ari. Nuo Paavalin sanat, joita lainaat, puhuvat siitä, kuinka Jumalan pelastussuunnitelma, ristin evankeliumi, on meidän ihmisten mielen vastainen ja meidän kykyjemme saavuttamattomissa. Eivät siitä, että oppimattomuus olisi jotenkin toivottavaa.

      Olen surullinen siitä, että luulet meidän teologien yrittävän työksemme vääristellä Raamattua.

    • Marko Sjöblom ei kyse ole siitä että joku tahallaan/työkseen vääristelisi vaan siitä että Jeesus ei ole parantanut paatunutta sydäntä eli ollaan vielä pimeydessä ja tehdään pimeyden tekoja eikä tunneta Totuutta.

      Mietippä nyt juutalaisia, Jeesus julisti heidän keskuudessa evankelimia, ottivatko he sen julistuksen lopulta vastaan, kuinka oli fasiseusten ja kirjanoppineitten laita, löysivätkö he Jeesuksen kirjoituksista ja uskoivat Häneen?

      Usko Luthern oppiin on pimeyttä eli kun jokainen voi nähdä hänen kirjoituksistaan todella huonoa hedelmää niin se on selkeä todiste hänen olleen väärä opettaja Jeesuksen sanojen mukaan häneltä ei tule etsiä mitään vai onko todella niin että ihmisiä on saanut evankeliumin mukaan silloin kohdella niinkuin Luther on kirjoittanut ja vielä tänä päivänä ev.lut kirkon pyhissä kirjoissa on?

      Kysyn onko Jeesuksen sanojen hedelmä muuttunut aikojen saatossa eli jos hyväksyy Lutherin teot ja kirjoitukset niin jonkin on täytynyt muuttua jos ei tänä päivänä opeta niin eli vaikkapa käske jättää lapset ilman ruokaa ja karkoittaa nämä pois maasta?

  5. Ari. En aio jatkaa tätä ajatustenvaihtoa pidempään. Valitettavasti Sinä sekoitat taas koko ajan asioita perusteellisesti toisiinsa. Lutherin tai kenen tahansa muun kristityn tekstien teologinen tutkimus on eri asia kuin Lutherin tai jonkun muun tekstien lukeminen hengelliseksi rakennukseksi tai sokeasti seurattavina käsikirjoina. Teologia on kuten työkalupakki, jonka välineitä voidaan käyttää eri tavoin. Levollista viikonloppua ja siunausta Sinulle.

  6. Marko Sjöblom ymmärrän kyllä että haluat ja uskot tekeväsi oikein kun teet työtä luterilaisessa kirkossa, niin varmaankin Lutherkin uskoi kun antoi ns ”Raamatulliset” perusteet ns ”uudestikastajien” vainoille, siis ymmärrätkö kuinka se sopii hyvin niihin fariseuksiin ja kirjanoppineisiin jotka vaativat kovaan ääneen Jeesuksen ristiinnaulitsemista, eivätkö he olleetkin sokeita kun tekivät niin eli eivät tienneet mitä tekevät?

    Jumala on armollinen ja antaa armosta anteeksi niille jotka nöyrtyvät tunnustamaan syntinsä eli kääntyvät parannukseen kunJumala heitä kutsuu, miksi, koska Jumala tietää ihmisen tekevän syntiä tietämättömyyttään, synnin orjana.

    • Ari. Päätin vielä vastata. Huomaatko, että siirrät taas kerran keskustelun omiin merkillisiin lempiaiheisiisi? Annat ymmärtää, että me muut emme ole tehneet oikeaa parannusta, Luther vainosi uudestikastajia, mikä osoittaa hänen olleen hengellisesti sokea ja Uuden testamentin kirjanoppineiden kaltainen. Ja tästä teet loikan siihen, että me teologit olemmekin kirjanoppineita ja sellaisina Kristuksen vihollisia, vaikkakin ehkä vilpittömiä. Yhdistelet raamatunlauseita ja asioita aika villisti toisiinsa.

      Kehotan Sinua miettimään, mikä saa Sinun ajatuksesi koko ajan kiertämään tuollaisessa kehässä? Minusta se kuulostaa kovin katkeralta ja vimmaiselta sekä yksipuoliselta. Ja se on rankkaa.

      Minä ajattelen, että Luther – ja monet muut tuon ajan teologit – erehtyivät oikeuttaessaan 1500-luvun rauhallisten uudestikastajien vainoamisen. Mutta se ei mielestäni tee tyhjäksi sitä hyvää ja raamatullista, mitä hänen opetuksensa sisältää runsain määrin.

      Luther – ja vanhat luterilaiset – opettavat paljonkin parannuksen tekemisestä. Ne, jotka lankeavat synteihin kasteensa jälkeen, tarvitsevat jokapäiväistä parannusta: synnin katumista ja tunnustamista. Ja ennen kaikkea synninpäästön kuulemista. Pointti on se, että emme opeta ”tee-se-itse-parannusta”. Vaan sitä, että Jumala synnyttää meissä katumuksen ja turvautumisen Kristuksen armoon. Totta kai on myös tilanteita, joissa ihminen on langennut tosi isoihin synteihin, tekee parannuksen (”tulee uskoon”) ja elämä muuttuu paljon ihan näkyvällä tavalla. Mutta me tiedämme sekä kokemuksesta että Raamatusta, että me emme muutu synnittömiksi tämän elämän aikana. Siunattua pyhäpäivää.

  7. Marko Sjöblom toteat:””Minä ajattelen, että Luther – ja monet muut tuon ajan teologit – erehtyivät oikeuttaessaan 1500-luvun rauhallisten uudestikastajien vainoamisen. Mutta se ei mielestäni tee tyhjäksi sitä hyvää ja raamatullista, mitä hänen opetuksensa sisältää runsain määrin.””

    Mitä sinulle Jeesuksen sanat vertauksista:

    Matt. 13:13
    Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.

    Entäpä vertaus siitä ettei orjantappuroista koota viinirypäleitä kuten ei myöskään huonoa hedelmää (lue vainoja) tuottavalta opettajalta tule siis etsiä mitään hyvää, et voi löytää vai löydätkö orjantappuroista viinirypäleitä?

    Siis tässä on selkeästi kyse siitä että ylennät itsesi Jeesuksen sanan yläpuolelle kun etsit vainoojalta jotain hyvää, katsot ylen Jumalan sanan.

    Joh. 12:48
    Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.

    Onko mielestäsi vainooja murhaaja, jos on niin onko hänessä Pyhää Henkeä?

Kirjoittaja

Ilmari Karimies
Ilmari Karimies
Lutherin uskokäsityksestä väitellyt teologian tohtori. Toiminut Helsingin piispan teologisena sihteerinä, kirkolliskokouksen perustevaliokunnan sihteerinä sekä kahdessa pohjoismaisessa luterilais-katolisessa dialogikomissiossa. Reformaation teologian tuntiopettaja Avoimessa yliopistossa.