Helsingin tuomiokapituli käsitteli tänä keväänä kantelua, joka koski vihkitoimituksesta myöhästynyttä pastoria.
Kantelu tekeminen papin myöhästymisestä on Kotimaan kapituleille suuntaaman kyselyn perusteella poikkeuksellista.
– En muista, että myöhästymisestä tai tilaisuuksien väliin jättämisistä olisi ennen kanneltu, enkä sellaisia äkkiseltään asianhallinnastakaan löytänyt. Taisi olla ainakin minun aikanani ensimmäinen kantelu laatuaan, kommentoi lakimiesasessori Ritva Saario Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulista.
Muista tuomiokapituleista tulevat vastukset kertovat samaa. Papin myöhästymisistä ei ole kanneltu.
Sen sijaan ainakin Oulun piispa Jukka Keskitalo on ohjeistanut erästä kirkkoherraa, kun hänen tietoonsa oli tullut kirkkoherran ”taipumus myöhästelyyn”.
Lapuan hiippakunnassa on muistissa tapaus, jossa pappi pidätettiin virasta, koska hän jätti virkatoimituksia väliin.
Vaikka kanteluita ei tulekaan, tekevälle sattuu, eli silloin tällöin inhimillistä syistä pappi virantoimituksessaan myöhästyy tai erehtyy ajasta tai paikasta.
Tarinoita ja muisteluksia mediassa
Verkosta löytyy viime vuosilta joitakin lehtijuttuja siitä, kuinka pappi oli myöhässä toimituksista.
Julkisuudessa pappien myöhästymiset ovat lähinnä hauskoja sattumuksia ja tarinan aiheita. Yleensä myöhästymisten seuraukset eivät myöskään ole vakavia: niistä aiheutuu korkeintaan jännitystä ja ehkä hieman mieliharmia. Lisäksi aika kultaa muistot puolin ja toisin.
Iltalehti otsikoi: ”Minna, 56: Hääkuvauksen vuoksi myöhästyimme omista häistämme, mutta pappi myöhästyi vielä enemmän”.
Turun Sanomissa Jenni Lindberg kertoi, että kun hänet aikanaan oli tarkoitus kastaa, pappi unohti tulla paikalle. Kun hän sitten sai kaksoset ja heidän ristiäistensä aika koitti, pappi oli tunnin myöhässä, koska kelloja oli juuri siirretty.
Keskisuomalaisessa Laukaan silloinen vs. kirkkoherra Harri Romar kertoi:
”En ole ainakaan vielä myöhästynyt ristiäisistä pahasti. Kerran unohdin mennä keskustaan tapaamaan perhettä etukäteen. Kirkkoherranvirastosta soitettiin seuraavana päivänä. Pyysin vanhemmilta anteeksi ja kun elettiin joulunaikaa, vein heille konvehtirasian. Siitä alkoi oikein hyvä tuttavuus. Myöhemmin olen kastanut perheen muutkin lapset.”
Ammattiliitto JHL:n Motiivi-lehdessä loviisalainen seurakuntamestari Maria Viksten kertoo, että joskus pappi tai kanttori on myöhässä. Tunnelma saattaa muuttuu piinaavaksi, kun hautajaiset ovat alkamassa eikä pappia näy. Silloin Viksten soittaa papille ja tarkastaa, että tämä on tulossa.
”Sitten pyydän hautajaisvieraita jaloittelemaan vielä hetken ja kerron, että pappi tulee pian. Minun on keksittävä hyvä selitys, sillä en voi sanoa, että pappi unohti tilaisuuden tai nukkui pommiin”, Maria Viksten kertoo haastattelussa.
Jääkiekko-ottelu ja väärä kappeli
Turun Paattisten seurakunnan kirkkoherra Jukka Järvensivu kertoo Kotimaalle, että myöhästyi kerran kastetilaisuudesta, koska ei malttanut lähteä kotoaan ajoissa, sillä hän seurasi jännittävää jääkiekko-ottelua.
– Perille päästyäni valittelin myöhästymistä, mutta isäntäväki totesi vain, että ”ei se mitään, me seurattiin tätä jännittävää jääkiekko-ottelua”, Järvensivu kertoo.
Toisella kerralla Järvensivu oli optimistisesti ajatellut, että ehtii toimittaa kotikasteen kahden muun tilaisuuden välissä. Kastetilaisuus kuitenkin venyi, ja kolmanteen tilaisuuteen Järvensivu ehti nipin napin samalla hetkellä, kun hänen puheensa piti ohjelman mukaan alkaa.
Usein myöhästymisessä on hitunen onneakin mukana. Nuorena pappina vuonna 1980 Hannu Kiurulta menivät sekaisin Helsingin Hietaniemen hautausmaan eri puolilla sijaitsevat uusi ja vanha kappeli. Hän oli aiemmin ollut vain uudessa kappelissa ja suuntasi automaattisesti sinne.
– Sakastissa ei ollut ketään, joten rupesin tutkimaan käsiohjelmaa, josta huomasin kauhukseni, että siinä oli väärän vainajan nimi, Kiuru muistelee Kotimaalle.
Hän ryntäsi ulos ja näki koppalakkisen suntion polkupyörän kanssa. Kiuru pyysi pyörän lainaksi hätätapaukseen vedoten.
– Mies parka häkeltyi niin, että suostui kiltisti vaatimukseeni. Minulla oli kaftaani päälläni ja liperit vain heiluivat iloisesti tuulessa, kun lähdin paahtamaan hautuumaan pääkäytävää pitkin.
Kiuru muistaa, kuinka saapui hengästyneenä perille kappeliin, jossa ei ollut koskaan ennen käynyt.
– Minuutissa piti orientoitua uuteen ympäristöön, jossa kaikki muut olivat jo paikalla, paitsi – onneksi – lähin omainen. Sain siis hetken aikaa tasata hengitystäni.
Kantelu ei antanut aihetta enempään
Tämän jutun alussa mainitussa tapauksessa kantelun kohteena oleva pastori oli muistanut vihkimisen kellonajan väärin eikä ollut paikalla, kun vihkimisen olisi pitänyt alkaa.
Toimituksen alkua ei ollut mahdollista lykätä, koska häävieraat eivät siinä tapauksessa olisi ehtineet hääjuhlapaikalle menevään kuljetukseen.
Pastori oli virheensä havaittuaan yhdessä suntion kanssa järjestänyt paikalle toisen papin, joten vihkiminen saatetiin toimittaa. Pastori esitti samana iltana sähköpostitse pahoittelunsa tapahtuneesta.
Helsingin tuomiokapituli katsoi, ettei kantelu antanut aihetta enempään, vaikka painottikin, että kirkolliset toimitukset ovat yksi papin työn keskeisimpiä osa-alueita.
Tuomikapitulin mielestä tapauksessa oli kyse pastorin yksittäisestä, joskin valitettavasta, inhimillisestä erehdyksestä. Pastori on toiminut pappina pitkään, eikä tuomiokapitulin tiedossa ollut, että hänen viranhoidossaan olisi muutoin ollut moitittavaa.
Tapahtunutta on myös käsitelty seurakunnassa pastorin ja hänen esihenkilönsä kanssa. Seurakunnassa on tehty muutoksia papiston työjärjestelyihin, jotta papistolla olisi paremmat edellytykset keskittyä toimituksiin ja vastaavilta tapauksilta voitaisiin jatkossa välttyä. Tämä on kapitulin mukaan hyvä asia, sillä papin työstä saatu palaute johti myös käytännön toimenpiteisiin.
Kantelija oli niin ikään kokenut epätyydyttävänä vihkitilaisuuden valmisteluihin liittyvän yhteydenpidon. Kapituli tyytyi toteamaan, että papilla ja kantelijalla oli eriävä näkemys yhteydenpidosta.
Ilmoita asiavirheestä