Inkerin kirkko vihki viisi suomalaista järjestötyöntekijää papikseen sunnuntaina 3.9. Nyt papiksi vihityt Jarkko Haapanen, Matti Rusama, Veli-Matti Kujala ja Hiroaki Yoshimura kertovat, miten tähän oikein tultiin ja miten he nyt virkaansa hoitavat.

Niin ikään Inkerin kirkon papiksi vihityn Uusi Tie -lehden päätoimittajan Santeri Marjokorven haastattelun voit lukea tästä.

– Asia on kypsynyt hiljalleen vuosien varrella, Kansanlähetysopiston raamattulinjan linjavastaava Jarkko Haapanen sanoo.

Haapanen valmistui teologian maisteriksi vuonna 2006 ja on jälkeen työskennellyt opetustehtävissä Kansanlähetysopistolla, jota ylläpitää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestöihin lukeutuva Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys.

Kymmenen vuotta sitten Haapanen kävi keskusteluja Inkerin kirkon kanssa pappisvihkimyksestä. Ordinaatiokoulutuksen hän kävi 2015 ja 2019 hänet vihittiin Inkerin kirkon pappisdiakoniksi. Suomalaisille räätälöidyssä ordinaatiokoulutuksessa perehdyttiin Haapasen mukaan venäläiseen kulttuuriin, Inkerin kirkon rakenteeseen ja hallintoon sekä paimenen kutsumukseen.

– Olen siis toiminut jo neljä vuotta Inkerin kirkon virassa. Inkerin kirkon oman näkemyksen mukaan diakonin virka on jo täysi paimenvirka. Pastoriksi vihkiminen on ikään kuin viran vahvistaminen. Vihkimystä toivoivat Inkerin kirkko, työnantajani ja minä itse.

Haapasta Inkerin kirkko on pyytänyt toimimaan opetustehtävissä sekä Venäjällä että Suomessa. Vokaation hänelle antoi Inkerin kirkon Teologinen Instituutti.

– Päätyöni tulee olemaan edelleen Kansanlähetysopistolla raamattulinjan linjavastaavana, mutta osa toimenkuvasta on lohkaistu tähän työhön. Jatkan siis koulutustehtävää, jossa olen palvellut jo neljä vuotta. Siihen nähden mikään ei nyt muutu.

Haapanen kertoo ennen pandemiaa käyneensä muutaman kerran Venäjällä. Pääasiassa hän on etäopettanut.

– Varmaan jatkossakin annan opetusta etänä riippuen toki maailmanpoliittisesta tilanteesta. Konkreettisia käyntejä Venäjällä on tarkoitus tehdä 2–4 kertaa vuodessa.

Haapanen toteaa toivovansa, että Inkerin kirkon papit tunnustetaan papeiksi Suomessakin.

– Ja että voisimme kunnioittaa toinen toisiamme, hän sanoo.

SUOMEN LUTERILAISEN Evankeliumiyhdistyksen (Sleyn) ylläpitämän KARKUN EVANKELISEN opiston rehtori Matti Rusama kertoo toivoneensa pappisvihkimystä Suomessa jo vuosia.

– Keskustelin aikoinaan mahdollisesta vihkimyksestä muun muassa arkkipiispan kanssa. Asia ei silloin edennyt, hän sanoo.

Rusama kertoo, että ratkaisu ottaa vihkimys Inkerin kirkossa oli kokonaan hänen, ei hänen edustamansa järjestön. Sley kuitenkin suhtautui vihkimykseen kannustavasti ja myönteisesti. Rusamakin vihittiin ensin pappisdiakoniksi 2019.

– Pappisvihkimys selkeyttää tehtävääni niin Venäjällä kuin Suomessa.

Inkerin kirkko kutsui Rusaman opettamaan kirkon koulutuskeskuksen alaisuudessa teologiaa.

– Minulla on henkilökohtaisia ohjattavia. Koulutan suomalaisia hengellisen työn tekijöitä Inkerin kirkon koulutus-ohjelmassa, joka tähtää diakonin tehtävään. Tällä hetkellä minulla on kaksi koulutettavaa. Tulen vierailemaan Pietarin alueen seurakunnissa, mikäli maahan pääsee jatkossa. Tehtäväni jatkuvat näin ollen kuin aiemminkin. Rehtorin työ Karkussa on kuitenkin selkeästi päätyöni, Rusama sanoo.

Rusama kertoo palvelevansa lisäksi Karkun opiskelijoita ja Sleyn jumalanpalvelusyhteisöjä, erityisesti Karkun jumalanpalvelusyhteisöä.

– Toivon, että ehtisin jonkin verran käydä pitämässä pyyntöjen mukaan tilaisuuksissa hartauksia ja raamattuluentoja. Opistolla johdan vuoden mittaista Raamattu läpi vuodessa-kurssia, pidän hartauksia ja raamattupiiriä.

Rusama toivoo ymmärrystä ratkaisulleen ottaa Inkerin kirkon pappisvihkimys.

– Tavoitteeni ei ole toimia ketään vastaan vaan auttaa ihmisiä Jeesuksen luo ja olla itse Jeesuksen autettavana. Vihkimyksen jälkeen olen saanut paljon rohkaisevia viestejä.

SUOMEN RAAMATTUOPISTON vararehtorille Veli-Matti Kujalalle pappisvihkimys on ollut sisäinen kutsumus jo opiskeluajoista lähtien.

– Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa se ei saanut vanhakantaisuuteni takia tulta alleen piispa Rimpiläisen eläköidyttyä. Kävin kyllä keskusteluja piispojen kanssa, hän kertoo.

Kujala tutustui Inkerin kirkkoon vuosituhannen vaihteessa Lähetysseuran alla toimineen Opiskelijoiden lähetysliiton kautta.

– Se teki minuun vaikutuksen. Teimme matkan Pietariin jo silloin ja tapasimme Inkerin kirkon vaikuttajia sekä vierailimme paikallisseurakuntien toiminnassa. Siellä oli silloin lähinnä vanhoja mummoja, mutta heidän kertomuksensa puhuttelivat syvästi.

Inkerin kirkkoon Kujala vihittiin pappisdiakoniksi vuonna 2019.

– Sitä ennen olin jo vuosia tutustunut Inkerin kirkon elämään ja ilmaissut tahtoni olla mukana heidän työssään.

Vihkimystä edelsi Kujalan mukaan ordinaatiokoulutus Suomessa sekä piispan kanssa keskustelut Suomessa ja Venäjällä. Vokaatioon kuului jo tutuksi tullut julistustyö Pietarin ympäristön seurakunnissa sekä opettaminen Kelton teologisessa instituutissa.

– Pappisvihkimyksen kohdalla mikään ei muuttunut, vaan jatkamme tällä samalla vokaatiolla. Inkerin kirkko on luonteeltaan notkea, joten uusiakin tehtäviä voi tulla tarpeen mukaan, Kujala sanoo.

Suomen Raamattuopistossa on pitkä perinne työyhteydestä Inkerin kirkon kanssa. Kujala jatkaa sitä osana päätyötään.

– Venäjän puolella käyn muutamia kertoja vuodessa, mikä ei ole toteutunut nyt poikkeusaikoina, ja opetan myös etänä Internetin välityksellä. Lisäksi Suomen puolella on Inkerin kirkon tapaamisia ja tapahtumia, joihin osallistun. Piispaani tapaan säännöllisesti ja meillä on erittäin hyvät ja mutkattomat välit. Ivan Laptev ymmärtää hyvin suomea ja puhuukin sitä kohtuullisen hyvin. Lisäksi tulkki auttaa silloin, kun sille on tarvetta, Kujala sanoo.

TAKAISIN JAPANIIN juuri palannut Sleyn lähetystyöntekijä Hiroaki Yoshimura valmistui teologian maisteriksi 2003 ja kertoo sittemmin keskustelleensa muutaman piispan kanssa kasvokkain tai sähköpostitse pappisvihkimyksen mahdollisuudesta huonolla menestyksellä.

– Myöhemmin eräs suomalainen piispa, jonka kanssa olin yhteydessä, sanoi, että jonkun kansainvälisen kanavan kautta asia voisi saada ratkaisun. Ja näin tapahtui, Yoshimura kertoo.

Inkerin kirkko kutsui Yoshimuran Kelton teologiseen instituuttiin Uuden testamentin eksegetiikan opettajaksi.

– Minun kohdallani asiat etenivät nopeasti. Haastattelu tapahtui toukokuussa netin välityksellä. Mukana olivat piispa Laptev ja rehtori Subbotin. Sen jälkeen toimitin cv:n ja lausunnon Inkerin kirkkoon ja kirkon synodaalikokous teki päätöksen sen perusteella. Tutustuin kirkon historiaan kirjallisuuden avulla.

Kunhan Venäjän tilanne rauhoittuu, Yoshimura aikoo kiertää Inkerin kirkon seurakunnissa saarnaamassa, pitämässä jumalanpalveluksia ja hoitamassa muita tehtäviä sen mukaan kun Inkerin kirkko toivoo.

– Olen iloinen siitä, että Suomessa suorittamaani tohtorin tutkintoa ja seurakunnan työkokemustani sekä Suomessa että Japanissa lähetystyöntekijänä pidetään kelpaavana palvelemaan Inkerin kirkkoa. Alan kertaamaan venäjän kielen taitoa, jota olen unohtanut, kun en ole kieltä käyttänyt vuosien opiskelun jälkeen. Toivon, että rauhan aika tulisi mahdollisimman pian.

Lue myös

Arkkipiispa Tapio Luoma suomalaisten pappis­vihkimyksestä: ”Inkerin kirkko synnyttää vakavia ongelmia” – Toimen­piteitä on luvassa

Emerituspiispa Aarre Kuukauppi pappis­vihkimys­jumalan­palveluksen saarnassaan Pietarissa: ”Minulta kysytään usein, milloin Inkerin kirkko tulee Suomeen”

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!