Hiljattain Uuden Tien päätoimittajana aloittanut Santeri Marjokorpi vihittiin neljän muun suomalaisen kristillisen järjestön työntekijän tavoin sunnuntaina Pietarissa Inkerin kirkon papiksi.

Marjokorpi muistuttaa, että hänellä on jo aiempaa historiaa Inkerin kirkon virassa toimimisesta: vuonna 2019 hänet vihittiin Inkerin kirkon pappisdiakoniksi.

Pappisvihkimyksen pyytäminen oli hänen mukaansa oma päätös, johon työnantaja ei vaikuttanut.

– Se ei siis liity millään tavalla siihen, että olen nyt vaihtanut työpaikkaa ja aloittanut työt Uudessa Tiessä, Santeri Marjokorpi sanoo.

Marjokorpi toteaa, että jo pappisdiakonina hän on neljän vuoden ajan kuulunut Inkerin kirkon papistoon.

– Ainoa muutos entiseen on, että nyt minulla on nyt oikeus hakea kirkkoherran virkoja Inkerin kirkossa.

Inkerin kirkossa tiedostetaan Marjokorven mukaan se ongelma, että suomalaiset eivät pappisdiakonin virkaa oikein tajua. Viran taustalla on se, että 90-luvulla piti saada nopeasti pikakoulutettuja pappeja, eli pappisdiakoneja.

– Useimmat Inkerin kirkon papit on vihitty kaksiportaisen kaavan kautta, siis ensin pappisdiakoneiksi. Inkerin kirkko aikoo nyt epäselvyyksien vuoksi luopua diakonivihkimyksistä. Tämä meidän pappisvihkimyksemmekin on osa tätä prosessia.

MARJOKORPI KERTOO aloittaneensa vierailut Inkerin kirkossa jo vuonna 2015. Mutta jo paljon aikaisemmin, teinivuosinaan 1990-luvulla, hän liikkui usein isänsä, Kemijärven kirkkoherrana toimineen Lasse Marjokorven mukana Inkerin kirkon seurakunnissa Kantalahden suunnalla.

Inkerin kirkkoon hänellä on siis pitkä suhde.

– Jos joku ajattelee, että kävin nyt muuten vain ”hakemassa” sieltä pappisvihkimyksen, se ei pidä paikkaansa.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko vihkii jatkuvasti papeiksi vihkimystä pyytäviä teologian maistereita. Miksi Marjokorpi ei ole pyytänyt pappisvihkimystä Suomen kirkossa?

– Olen kyllä pyytänyt. Olen käynyt aikaisemmin kahdenkin piispan kanssa keskusteluja, mutta eivät ne vieneet asiaa eteenpäin. Ilmeisesti ero oli virkakäsityksessä: pointti on se, että minä koen, että paimenvirka on tarkoitettu miehille. En halua olla sellaisessa tilanteessa, jossa toimitaan tätä periaatetta vastaan. Keskeisin kysymys on myös piispa, että myös hän on mies, Marjokorpi sanoo.

NYT PIDETYSSÄ pappisvihkimyksessä ei Marjokorven mukaan ollut varsinaista ordinaatiokoulutusta, koska sellainen hänenkin kohdallaan pidettiin jo useita vuosia sitten pappisdiakonivihkimyksen aikoihin.

– Meillä oli silloin aika pitkä useamman päivän seminaari, jonka Inkerin kirkon Suomen edustusto järjesti Suomessa. Venäjälle tehtiin pari tutustumismatkaa, keskustoimistoon, piispan luokse ja seurakuntiin.

Inkerin kirkon virkaan vihittyjen suomalaispappien kaitsennasta on esitetty kysymyksiä. Marjokorpi toteaa, että kaitsenta kyllä toimii.

– Tapaan omaa piispaani paljon useammin kuin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit omaansa. Saan siitä hengellistä tukea ja arvostan sitä. Inkerin kirkko on ollut vainottu kirkko: saan siitä hengellistä voimaa ja koen rakentuvani siitä. Olen hyvin kiitollinen siitä virasta, minkä olen nyt saanut.

Piispa Ivan Laptev ymmärtää Marjokorven mukaan jonkin verran myös suomea.

– Monet asiat hoituvat käytännössä suomeksikin. Mutta Inkerin kirkossa on aina myös tulkkeja paikalla. Kaitsennassakaan tulkki ei ole ongelma.

Jos Venäjällä haluaa tehdä hengellistä työtä, on siellä Marjokorven mukaan Venäjän nykyisen uskontolainsäädännön mukaisesti oltava vihitty kirkon virkaan. Jos ulkomaalaisena tekisi hengellistä työtä turistiviisumilla, voisi saada siitä monen tuhannen euron sakot.

– Tämä on tausta sille, että Inkerin kirkko on vihkinyt monia ulkomaalaisia pappisdiakoneiksi ja papeiksi. Kirkossa on pappispula ja meitä suomalaisiakin on vihitty pappisdiakoneiksi siksi, että ylipäätään voisimme tehdä tätä työtä. Tilanne on siis osittain toimintaympäristön muokkaama.

Kirkon oppilaitoksella Keltossa on ollut vaikeuksia valtiollisen virallisen koulutusjärjestelmään akkreditoinnin kanssa ja Marjokorpi arvioi, että sillä on voinut olla vaikutusta opiskelijamääriin.

Inkerin kirkolla voi myös olla ajoittain talousongelmien vuoksi vaikeuksia maksaa papeilleen ja muille työntekijöilleen palkkoja.

JO PAPPISDIAKONIKSI vihkimisen myötä Marjokorpi kertoo hänellä olevan vokaation eli kutsun Kelton instituutin opettajaksi sekä Pietarin ympäristön seurakuntien suomenkieliseen julistustyöhön, erityisesti Pyhän Marian ja Toksovan seurakuntiin. Nyt tapahtunut pappisvihkimys ei muuta entistä vokaatiota.

Käytäntö työssä poikkeaa myös tässä mielessä suomalaisesta.

– Venäjällä tämä työ rakentuu muutenkin pitkälti henkilösuhteiden kautta eikä niin, että tietyllä papilla on vain suuri joukko käytäviä seurakuntia listassaan.

Pandemian suljettua rajoja 2020 Marjokorpi on voinut käytännössä tehdä Inkerin kirkon työtä Venäjällä vain internetin välityksellä: hän on siten opettanut Kelton teologisen instituutin opiskelijoita.

Kuinka usein vierailuja noihin paikkoihin Venäjällä nyt pappina voisi tulla?

– Tässä maailmantilanteessa sitä on mahdotonta sanoa. Mutta jos olot joskus normalisoituvat, tarkoitus on käydä Venäjällä 4–5 reissua vuodessa, eli parin kolmen kuukauden välein.

Suomen kieli on pitkälti kadonnut Inkerin kirkon seurakunnista. Aikooko Marjokorpi opiskella venäjää?

– Olen vähän opiskellut, mutta tosiaan siellä se työni on suomen kielellä. Inkerin kirkko venäjänkielistyy, mutta se voi olla sen tulevaisuuden kannalta hyväkin, se voi siten paremmin tavoittaa venäjänkielisiä ihmisiä.

MITÄ TEHTÄVIÄ Inkerin kirkon papit voivat tehdä Suomen kirkossa? Marjokorpi ei osaa antaa tyhjentävää vastausta, mutta toteaa asiasta olevan sopimukset Suomen ja Inkerin kirkkojen välillä. Mahdolliset palvelukset ovat tilapäisiä ja luvanvaraisia.

– Mikkelin hiippakunta on vastannut niistä Suomen kirkon puolesta. Käsittääkseni Inkerin kirkon papit voivat toimia Suomessa ihan samalla tavoin, kuin Suomen kirkon papit toimivat Inkerissä.

Marjokorpi kertoo, ettei ole sopinut mitään papillisia tehtäviä Suomessa.

– Mutta pappi on pappi joka paikassa. Rajat eivät sitä Kristuksen pappeutta poista. En osaa vastata muuta.

Suomessa tietoa Inkerin kirkon viime sunnuntain pappisvihkimyksestä ei julkisuudessa ollut.

Marjokorpi tietää eräillä järjestöjohtajilla ja arkkipiispa Tapio Luomalla olleen tapaamisen viime viikolla ennen Pietarin vihkimystä.

– Käsittääkseni tästä asiasta oli siellä selvästi sanottu arkkipiispalle ja piispoille. Mutta minä itse en ollut siellä.

Marjokorpi toivoo, että Inkeristä saatuihin pappisvihkimyksiin suhtauduttaisiin Suomessa positiivisesti.

– Minusta se on todella iloinen asia, että Herran pellolle tulee lisää työntekijöitä. Suomessa on myös iso inkeriläisvähemmistö, joka löytää melko harvoin mukaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimintaan mukaan. Jos he suomalaisten Inkerin kirkon pappien kautta löytäisivät tiensä kirkkoon, on se aina voitto, Santeri Marjokorpi sanoo.