Ruotsalainen tietokirjailija ja kirkkohistorian professori Joel Halldorf on aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija. Hänen uusin kirjansa Makten och det heliga (suom. Valta ja pyhä) käsittelee uskonnon paluuta politiikkaan. Historioitsijana hän ymmärtää ja osaa selittää aikamme tapahtumien satojen vuosien taakse ulottuvia juuria ja laajalle ulottuvia rönsyjä.
Yksi käännekohta oli 1970-luvun loppu. Pitkään oli uskottu, että uskonnot vähitellen tarpeettomina kuihtuisivat pois. Vuonna 1979 puolalainen paavi Johannes Paavali II vieraili kotimaassaan, ja sitä seuraavana vuonna syntyi Solidaarisuus-liike, joka ratkaisevasti osallistui Moskovan komennosta vapautumiseen. Vuoden 1978 Iranin vallankumouksessa shaahin maallinen valta vaihtui autoritaariseen islamistiseen johtoon. Samaan aikaan monissa muissa Lähi-idän maissa sekulaarit puolueet menettivät valta-asemansa uskonnollisille liikkeille. Yhdysvalloissa valittiin vuonna 1976 presidentiksi Jimmy Carter, joka oli ensimmäinen “uudelleensyntynyt kristitty” presidentti. Vuonna 1979 perustettiin Moral Majority, josta tuli maan vaikutusvaltaisin uskonnollinen lobbausjärjestö. Seuraavan vuoden presidentinvaaleissa evankelikaalien enemmistö vaihtoi leiriä demokraattipuolueesta republikaaneihin ja äänesti Ronald Reagania.
Uskonto on palannut politiikkaan myös Israelissa, Venäjällä, Intiassa ja läntisen Euroopan maissa. Halldorf sivuaa muita uskontoja, mutta keskittyy maihin, joiden valtauskonto on kristinusko. Samaan aikaan, kun poliitikot ja äänestäjät vetoavat ”kristillisiin arvoihin”, populistiset oikeistopuolueet syyttävät kirkkoja vasemmistolaisiksi. Halldorfin mukaan kirkkojen kannat ihmisoikeuksiin, kehitysapuun, kansainväliseen solidaarisuuteen ja ympäristökysymyksiin eivät ole muuttuneet. Sen sijaan poliittiset puolueet ovat siirtyneet 1900-luvun progressiivisista arvoista rasismiin, etnonationalismiin, egoismiin ja niin edelleen. Antisemitismi on vahvistunut ja toisaalla juutalainen ja kristillinen sionismi voivat hyvin. Halldorf esittelee sionismin historian ja vaikutukset tiiviisti ja jäsennellysti.
Suurvaltojen johtajat eivät puhu kristillisistä hyveistä kuten heikkojen puolustamisesta, mutta ovat silti valjastaneet kristinuskon oman agendansa ja omien etujensa ajamiseen. Halldorf käy läpi esimerkkejä tästä ja sanoo poliitikoiden tajunneen, kuinka valtava voima uskonnoissa on. Politiikan voimanlähteeksi ovat tulleet ideologioiden tilalle uskonnot. Halldorf esittelee tutkimuksia, joiden mukaan uskonnollisesti aktiiviset – esimerkiksi kirkossa käyvät – ihmiset ovat yleensä keskimääräistä aktiivisempia myös yhteiskunnallisesti.
Kirjan nimessä on sana pyhä. Halldorfille pyhä on ulottuvuus, jonka puuttuminen kutistaa niin uskonnon kuin politiikankin. Hän moittii saarnoja, jotka ovat pelkkää etiikkaa ja terapiaa. Hän moittii myös politiikkaa, joka tekee uskonnosta politiikan rakennuskiven. Hänen mukaansa se pyhyys, johon uskonnot kiinnittyvät, on valtava poliittinen voima.
Uskonnollisilla johtajilla on vastuu tämän voiman viisaasta käyttämisestä. Halldorfin mielestä uskonnollisten instituutioiden on toimittava vain ruohonjuuritasolla. Muuten uskonto korruptoituu. Uskonto pystyy myös parhaiten yhdistämään ja saamaan ihmisiä liikkeelle sekä jalostamaan hyveitä nimenomaan ruohonjuuritasolla. Tärkein syy Halldorfin mielestä on, että kun uskonnon valta on alhaalla, se tasapainottaa poliittista valtaa, joka on ylhäällä. Jos molemmat ovat yhteiskunnan huipulla, syntyy aivan liian raskas valtakeskittymä.
Halldorf lainaa tietokirjailija Karen Armstrongia, joka vertaa uskontoa säähän. Niin kuin sää voi aiheuttaa tulvia, hyviä satoja, kuivuutta, lumimyrskyjä ja lämpimiä kesäöitä, voi uskonto johtaa globaaliin solidaarisuuteen, ihmisoikeuksiin, sosiaaliseen aktiivisuuteen, nationalismiin tai sotaan. Uskonto ja pyhyys, johon se kiinnittyy, voivat johtaa hyvään ja oikeaan. Niitä käytetään kuitenkin täysin päinvastaisiin tarkoituksiin, eivätkä kristityt saa olla sille sokeita.
Joel Halldorf: Makten och det heliga. Den religiösa vändningen i världspolitiken. Fri Tanke 2026.
Lue muita kirja-arvioita:
Kirja-arvio: Pohjoisen piispa purkaa tunnejälkiä
Kirja-arvio: Anna Kontula tarjoilee uuden maailman rakennuspalikoita
Ilmoita asiavirheestä

