Emerituspiispa Samuel Salmi purkaa kirjassa elämänsä suuntaa muokanneiden tapahtumien jättämiä tunnejälkiä. Nimi Piispan synnit ei viittaa hänen omiin synteihinsä vaan siihen, mitä hän kokee toisten pitäneen hänen synteinään.

Salmi suomii poikkeuksellisen suorasukaisesti Oulun hiippakunnassa vaikuttavaa vanhoillislestadiolaisuutta. Piispanvaalissa hän voitti lestadiolaisten suosikin, mutta koki sen jälkeen työpaikallaan tuomiokapitulissa suoranaista kiusaamista. Sovintoyritys Suviseuroilla jätti syvän haavan, kun messussa liturgina olleelle Salmelle korostettiin, ettei hänen antamansa synninpäästö ollut lestadiolaisten silmissä pätevä.

Suomintaa saa osakseen myös eteläsuomalainen kirkollinen kulttuuri. Salmi kokee tulleensa sivuutetuksi rekrytoinnissa ja syrjityksi arkkipiispan vaalissa. Etenkin saamelaisille suunnattu anteeksipyyntöruljanssi on jättänyt Salmeen hiertävän jäljen. Hän pyysi ensimmäisenä, mutta se ei kirkolle riittänyt. Sittemmin on pyydelty lisää. Siitä on jäänyt sivuutettu olo.

Salmen kokemuksista välittyy ulkopuolisuuden tunne. Sitä hän sanoittaa itsekin. Se on oikeastaan Lapin ihmisen peruskokemus Etelä-Suomen konkeloissa, kirkossakin. Kaukaa tullut ei ole sisällä. Sen sijaan lestadiolaisuutta ja saamelaisia Salmi tarkastelee Lapin ihmisen silmin rinnalta käsin, ei kaukaa: edellistä elämän vaikeuttajana, jälkimmäisiä ystävinä, ei Lapin eksotiikkana.

Salmelle tekisi mieli sanoa, että pohjoisen piispana hän on ollut oikealla paikalla. Se näkyy siinä, miten voimakkaasti hän puolustaa Lapin luontoa ja rakennemuutoksesta kärsiviä ihmisiä. Salmi on kunnostautunut kaivoshankkeiden vastustajana. ”Piispalla, jos kenellä, on kompetenssia ottaa kaivoskysymyksiin kantaa, sillä maa on Herran”, hän vastaa niille, joiden mielestä piispan pitäisi pysytellä vain hengellisissä asioissa. Se on hyvin sanottu.

Leena Hirvonen: Samuel Salmi – Piispan synnit. Atena 2026. 199 sivua.

Lue muita kirja-arvioita:

https://www.kotimaa.fi/kirja-arvio-anna-kontula-tarjoilee-uuden-maailman-rakennuspalikoita/

Kirja-arvio: Kaupunkilaispojan työkokemuksia sodanjälkeisessä Suomessa