Ihminen funtsii. Miettii milloin mitäkin. Ajatukset lentävät. Mielessä liikkuvat monenlaiset tuumailut.

On kuitenkin jotakin pysyvämpää. Elämän perusteisiin kuuluvaa. Sitä eivät tuulet tuiverra eikä hetken mielijohteet horjuta. Usko Jumalaan on sellainen elämän perusta, ettei se horju eikä heilu. Se ei raukea tyhjiin eikä haihdu pois.

Usko on Jumalan teko. Hän on meidät ottanut yhteyteensä jo pyhässä kasteessa. Jo silloin kun meidät kastettiin Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, meidät asetettiin Jumalan kämmenelle. Hänen turvalliset käsivartensa meitä kannattavat ja hänen avoin sylinsä tarjoaa iankaikkisen rakkauden osallisuuden. Hän on pitää meistä huolen. Sen vakuutena on hän itse. Jumala pitää sanansa. Minkä hän on luvannut, sen hän myös vahvistaa.

Jumala ei jätä meitä yksin. Hän on kanssamme alati. Hänen pyhä sanansa puhuu meille taivaallisen sanoman. Keskellä tämän maailman menoa ja melskettä Jumalan sana pysyy voimassa, tuo lohtua ja antaa toivoa tulevaan. Jumala on kanssamme kaikkialla. Hänen läsnäolonsa rohkaisee. Sanansa valaisee syksynkin saapuessa.

Jumalaa on ikuinen. Siksi hänen sanansakin on ikuinen. Jumala on iankaikkisen valon lähde. Niinpä hänen sanansakin valistaa sanan kuulijan. Sanan saarna kertoo Jumalan töistä. Jumala on uskollinen. Hänen sanansa vakaa ja varma. Jumala pitää sanansa. Minkä hän on luvannut, sen hän myös vahvistaa.

Pyhässä ateriassa elämme Jumalan pöytävieraina. Sakramentissa Vapahtajamme jakaa itsensä meidän syötäväksemme ja juotavaksemme. Kristuksen yhteys tulee reaaliseksi. Leivässä nautimme Kristuksen ruumiin ja viinissä hänen verensä. Golgatan ristin ja riemullisen ylösnousemuksen osallisuus meille ojennetaan. Valtaisat ovat Jumalan teot. Hän on elämämme suuri kyllä. Hän on iankaikkisen toivomme perusta. Hän sen on täyttänyt ja edelleen meitä hoitaa. Jumala pitää sanansa. Minkä hän on luvannut, sen hän myös vahvistaa.

Sunnuntai 11.10.2026

20. sunnuntai helluntaista

Usko ja epäusko

Toinen lukukappale eli epistola: 2. Kor. 1:18–22

Toisesta kirjeestä korinttilaisille, luvusta 1

Jumala voi todistaa, etten sano teille sekä: ”Kyllä” että: ”Ei.”

Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika,

jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet,

tullut ollakseen sekä ”kyllä” että ”ei”,

vaan hänessä toteutui ”kyllä”.

Ovathan Jumalan lupaukset,

niin monta kuin niitä on,

saaneet hänessä vahvistuksen.

Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan:

”Aamen”, Jumalan kunniaksi.

Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä

uskossamme Kristukseen, Voideltuun,

ja on myös antanut meille voitelunsa:

hän on painanut meihin sinettinsä

ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.