Ruotsin kirkko (Svenska kyrkan) kohtaa tänä vuonna historiallisen rajapyykin tai käännekohdan: luterilaisten osuus maan väestöstä alittaa kuluvan vuoden aikana 50 prosentin rajan.
Tällä hetkellä Ruotsin kokonaisväkiluku on noin 10,6 miljoonaa ja Ruotsin kirkon jäsenmäärä noin 5,3 miljoonaa.
Toteutuessaan tämä väestöennuste merkitsee sitä, että puhtaasti prosentteja tarkasteltaessa Ruotsin kirkko ei enää ole maan enemmistökirkko.
Nämä muutokset käyvät ilmi Ruotsin kirkon jokin aika sitten itse laatimassa väestöennusteessa. Sen mukaan viime vuosien ja lähinnä seuraavien vuosien kirkon jäsenmäärä sekä Ruotsin koko väestömäärä kehittyisivät alla olevien ennusteiden mukaisesti. Kirkko on menettänyt ja menettää ennusteen mukaan vuosittain runsaan prosentin jäsenmäärästään.
Vuosi 2025: Ruotsin väkiluku 10 601 414, Ruotsin kirkon jäsenmäärä 5 353 940 (50,5 prosenttia väestöstä).
Vuosi 2026: Ruotsin väkiluku 10 625 120, Ruotsin kirkon jäsenmäärä 5 287 413 (49,8 prosenttia väestöstä).
Vuosi 2027: Ruotsin väkiluku 10 647 520, Ruotsin kirkon jäsenmäärä 5 220 525 (49,0 prosenttia väestöstä).
Kirkon jäsenmäärän pienentyminen oli 1970-luvulta aina vuosituhannen vaihteeseen melko maltillista ja hidasta.
NYT TAPAHTUVA muutos on symbolisesti merkittävä. Ruotsin kirkko on historiansa kuluessa ollut merkittävä luterilainen kansankirkko. Sillä on uskonnollisen roolinsa ohessa ollut myös merkittävä rooli kansan kasvattajana ja vuosisatoja sitten esimerkiksi opetuksen järjestänä.
Uusimman historiansa aikana Ruotsin kirkko on ollut luterilaisessa maailmassa myös merkittävä ekumeeninen toimija. Luterilaisen maailmanliiton tilastoissa Ruotsin kirkko oli kauan maailman suurin luterilainen kirkko. Nykyisin se on pudonnut sijalle viisi, neljän afrikkalaisen ja yhden aasialaisen kirkon jälkeen.
Vuoteen 2000 saakka Ruotsin kirkko oli valtiokirkon asemassa.
Kaikesta huolimatta Ruotsin kirkko on kuitenkin edelleen ja vielä pitkälle tulevaisuuteen Ruotsin ylivoimaisesti suurin uskonto- tai kirkkokunta. Sillä on edelleen merkittävä, joskin entistä vähäisempi asema osana ruotsalaista yhteiskuntaa
Ruotsin kirkon tilastot paljastavat, että kirkon jäsenmäärän pienentyminen oli 1970-luvulta aina vuosituhannen vaihteeseen melko maltillista ja hidasta. Kun vuonna 1972 Ruotsin kirkossa oli 7 754 784 jäsentä, edustivat he peräti 95,2 prosenttia maan noin kahdeksanmiljoonaisesta kokonaisväkiluvusta. 20 vuotta myöhemmin, 1992, oli kirkon jäsenmäärä vielä 7 639 577, eli 87,9 prosenttia väkiluvusta.
Suurimmillaan kirkon väkimäärä oli vuonna 1977, jolloin sillä oli 7 763 768 jäsentä, tasan 94 prosenttia Ruotsin väkiluvusta.
Muutoksien taustalla on eräitä keskeisiä tekijöitä. Ensinnäkin vuoteen 1996 saakka ruotsalainen lapsi syntyi automaattisesti Ruotsi kirkon jäseneksi, jos vähintään toinen vanhemmista oli Ruotsin kirkon jäsen. Vuodesta 1996 lähtien on edellytetty lapsen kastamista kirkon jäsenyyden edellytyksenä. Kirkon jäsenyys tai ei-jäsenyys tuli tällä tavoin ”näkyvämmäksi”.
Ruotsin kirkon pitäisi valmentautua toimimaan entistä pienempänä toimijana yhteiskunnassa, jossa yhä useammat eivät ole kirkon jäseniä.
VUONNA 2000 toteutettiin Ruotsissa kirkon ja valtion ero, eri Ruotsin kirkon asema valtiokirkkona lakkasi. Tällä on ollut ilmeisesti ollut ainakin epäsuorasti jonkinlaista vaikutusta kirkon jäsenyyteen. Ennen vuotta 2000 kirkosta eroaminen oli melko vähäistä ja kirkon jäsenmäärän suhteellisen osuuden pienentyminen oli hyvin maltillista. Pitkälti se johtui lisääntyneestä ei-luterilaisten maahanmuutosta Ruotsiin.
Tällä vuosisadalla kirkosta eroamisluvut ovat nousseet Ruotsissa voimakkaasti. Iäkkäitä kirkon jäseniä on kuollut paljon enemmän kuin kasteiden tai liittymisten kautta on saatu uusia. Myös maallistuminen ja sen myötä mm. lasten kastamatta jättäminen on Ruotsissa ollut varhaisempaa ja yleisempää, kuin Suomessa. Lopputuloksena kirkon jäsenmäärä on pienentynyt nopeasti. Luterilaisten suhteellisen osuuden pienentymiseen on vaikuttanut myös erittäin runsas maahanmuutto.
Vaikka Ruotsin kirkon väkiluku pienenee, kasvavat monet muut uskontokunnat maassa etenkin maahanmuuton vuoksi voimakkaasti. Näitä kasvavia ryhmiä ovat esimerkiksi katolinen kirkko, eräät ortodoksiset kirkot, monet muslimiyhteisöt ja uudet vapaat kristilliset kirkot.
Ruotsin kirkon omassa muutaman viimevuotisessa väestöennusteessa esitetään lopuksi tilanteen johdosta pohdintaa, joka tiivistyy kahteen eri vaihtoehtoon: ensimmäinen niistä on, millä tavalla Ruotsin kirkko voi yrittää hidastaa jäsenmääränsä laskua? Onko se tärkeää ja mitä siitä näin ollen seuraa?
Toinen keskeinen kysymys on, millä tavalla Ruotsin kirkon pitäisi valmentautua toimimaan entistä pienempänä toimijana yhteiskunnassa, jossa yhä useammat eivät ole kirkon jäseniä, eivät maksa jäsenmaksua, eivät äänestä kirkon vaaleissa ja eivät ylipäätään tunne lainkaan Ruotsin kirkon tapoja ja perinteitä.
Lue myös:
Näkökulma: Uskonnon ja politiikan rajankäyntiä Ruotsin valtiopäivävaaleissa
Ruotsin kirkon vihkilinjaa halutaan tiukentaa – aloite kokoamassa taakseen enemmistön
Ruotsissa rippikoulu on vähemmistökulttuuria – mutta yhä useampi kastetaan sen yhteydessä
Ilmoita asiavirheestä