Kustantaja markkinoi viipurilaisen sairaanhoitajan elämästä kertovaa kirjaa sota-ajan sankarinaisen tarinana. Sankariteot olivat kuitenkin tavallista arkea: todellisuuteen sopeutumista, vaihtoehtojen karsimista ja oman roolinsa ottamista. Sinnikästä työtä vaikeissa olosuhteissa. Myös sen hyväksymistä, että oma elämä jatkuu, vaikka sota päätti useiden muiden elämän.

Loppujen lopuksi kyse on siis siitä samasta sankaruudesta, josta J. Karjalainen laulaa: ”Me ollaan sankareita kaikki, sankareita elämän”. Tuskin kirjan päähenkilö olisi itsekään kaivannut sankarillista markkinointikuorrutusta, ainakaan kirjasta välittyvän kuvan perusteella. Ei tehdä tästä nyt numeroa!

”Kirjan hienointa antia ovat Siken lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunkiin Viipuriin liittyvät kuvaukset. Nuorten elämästä välittyy iloinen optimismi, kokeilut ja epäonnistumiset.”

Hienoa on, että pojalta on löytynyt osaamista ja harrastuneisuutta koota äitinsä vaiheet yksiin kansiin. Signe ”Sikke” Kuismasen (os. Saastamoinen) tarina on paitsi henkilö- ja sukukuvaus myös katsaus suomalaisen nyky-yhteiskunnan rakentumiseen. Samanlaisia tarinoita on muitakin, mutta jokainen on tietysti erityinen omalla tavallaan.

Pari vuotta sitten arkkitehti ja tekniikan tohtori Kimmo Kuismanen julkaisi vastaavan teoksen isästään eversti Kauko Kuismasesta. Onkin kohtuullista, että myös äiti saa nyt oman esittelynsä.

Kirjan hienointa antia ovat Siken lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunkiin Viipuriin liittyvät kuvaukset. Nuorten elämästä välittyy iloinen optimismi, kokeilut ja epäonnistumiset.

Nykysuomalaiselle Viipuri näyttäytyy helposti vain nostalgisen Karjala-filtterin läpi. Kuismanen muistuttaa, että todellisuudessa Viipuri oli kaupunki, johon monet eri kulttuurit olivat jättäneet jälkensä vuosisatojen saatossa. Kaupungissa puhuttiin viittä eri kieltä ja suomeakin haastettiin neljällä eri tavalla: kannaksenmurteella, kaupunkimurteella, Viipurin slangilla ja kirjakielellä.

Kimmo Kuismanen: Sikke – viipurilaisen sairaanhoitajan selviytymistarina. Momentum Kirjat 2026.

Arvio on julkaistu Askel-lehdessä 9/2026.