Menneinä vuosikymmeninä kyseltiin varsinkin herätysliikepiireissä uskon perään ja usein myös suoraan kysyttiin toisilta oletko uskossa . Sitten tuli korostus henkilökohtaisen uskon omistamisesta , mutta tänä aikana kysellään usein ja varsinkin vedotaan rakkauteen kun tahdotaan puolustella omia näkemyksiä tai arviodaan muita tai uskonnollisia piirejä .
Kristillisessä mielessä usko ja rakkaus kuuluu erottamattomasti yhteen , koska Jumala on rakkaus ja molemmat on vuodatettu kasteessa ihmisen sydämeen .
”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.”
Molemmissa ”kyselyissä” uskon tai rakkauden perään on mielestäni usein katse ihmisessä ; onko sinulla , onko minulla uskoa tai rakkautta joka ei nouse apostolien opetuksista eikä raamatun muista opetuksista , eikä varsinkaan meidän tehtävä ole ”punnita ”toisen uskoa tai rakkautta .
Katse uskonalkajaan ja oppia evankeliumin kautta tuntemaan Kristusta enemmän on keskeisin oppi raamatussa .
Kolmas kyselyn aihe kristillisyydessä on teot, joiden kautta tahdotaan määritellä oikea elävä usko . Ja tekoihin ihminen luontaisesti pyrkiikin , kun ihmisellä on tarve ansioitua , lahja on vaikea omistaa joka tekee yksinkertaisesta uskosta monesti niin monimutkaista ihmisen elämässä . Se vaan ei ihmiselle sovi kovin hyvin että Jumala on tehnyt kaiken ihmisen hyväksi pelastuakseen kadotukselta kun ihminen tiedostaa oman syntisyytensä ja ansiottomuuden .
Teoista puhutaan ja niitä etsitään , mutta teotkin ovat edeltäpäin valmistettu ,että me niissä vaeltaisimme , joka ei sovi meidän inhimmilliseen järkeemme .
Etsimällä Jumalan vanhurskautta eli Kristusta , löytyy kaikki ja kaikki annetaan lahjaksi ja johdatetaan .
Kristuksen ruumiin osallisuudessa on kätketty meidän elämämme ja tehtävämme , tekomme, kun tahdomme pysyä siinä Jumalan jatkuvan armon ja anteeksiantamuksen alla . Kristus on aina suurempi ja tahtoo aina suuremmaksi tulla meille ja se tie on enenevää synnin ja armon tuntemista ja meidän osamme tulla pienemmäksi . Pienemmäksi meidän ei tarvitse myöskään pyrkiä , vaan Jumala senkin tekee kun pysymme armahdettavina ja tahdomme tunnustaa syntimme .
Lopulta vaikeaksi ihminen tekee tien itselleen , kun helpompaa vedota uskossa kaikkeen muuhun paitsi tuoda oma itsensä ja se pahuus Jumalalle joka meissä jokaisessa on.
Meillä vaan ei ole itsessämme mitään tekoja , rakkautta tai uskoa omasta takaa näyttää Jumalalle , mutta olemme ymmärtäneet uskon sisällön kun voimme sanoa kuten Paavali : en elä enää minä vaan Kristus minussa .
Totuudessa vaeltamiseen meidät on kutsuttu , joka ei näyttäydy mitenkään nousujohteiselta elämältä maallisella mittatikulla mitattuna .
Synti ei ole lopulta meidän ongelmamme koska syntimme on sovitettu jo , vaan niiden salaaminen , joka on meille luontaista perisynnin palkkana saatu ominaisuus . Syntinsä tunnustaja saa kuitenkin evankeliumin kautta omistaa ihmeellisen ilon ja rauhan Jumalan lapseudessa . Suomalainenkin kristillisyys on kyllästetty ihmisten ajatuksilla saada parempaa kristillisyyttä , joku rakentaa yhteisöllisyyttä ja keksii uusia tapoja siihen tai ottaa mallia suuresta maailmasta , joku uskoo herätyksen muuttavan kaiken ja saavan suurien kokemuksien kautta voimaa elämään pahuutta vastaan , joku pyrkii laventamaan Jumalan sanaa rakkauden nimissä ja uudistavansa ja päivittävänsä Jumalan ilmoituksen , mutta harvemmin kysellään missä minä voin kohdata Kristuksen ? Kristus on siellä missä hän on luvannut olla ja varmasti konteksti auttaa näkemään , tuntemaan ja kokemaan tämän . Luterilainen selvä oppi on että Kristus kohdataan sanassa ja armonvälineissä ja siellä pyhien yhteydessä jossa Kristus hallitsee rakkaudella , jossa saarnastuoli ja alttari on varjeltu harhaopeilta . Samalla seurakunta on avoin ja sinne kutsutaan ihmisiä ilman kyselyjä missä olet rypenyt tai oletko uskossa , annetaan Jumalan sanan tehdä se tehtävä joka sille kuuluu .
Timo Gummerus osaatko ”lukea” Raamattua lapsenkaltaisesti, siis niin kuinka lapsi sitä ymmärtää?
Usko on yksinkertainen asia omaksua pienen lapsen joka ymmärtää kun katsoo ympärille että Jumala on sen luonut ja ymmärtää lapseudessa ettei ilman isää hän voi tulla isän lapseksi ja tahtoo turvata kaikessa isän hoitoon . Lapsen tulee oppia ja saada opetusta tuntemaan Kristus paremmmin kuinka suuri hän tosiasissa on , vain hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä . Muutamilla väärillä opetuslauseilla ihmisiä ohjataan lain tielle jossa omat tunnot eivät elä lapsen vapaudessa ja se johtaa toisten ihmisten vertailuun , kuka on syntisempi kun toinen . Kristuksessa vain olemme samalla viivalla ja vain hänessä voimme olla todellisesti yhtä seurakunnissa
Timo Gummerus kuinka lapsi lukee/ymmärtää Jeesuksen sanat keskinäisestä rakkaudesta?
onko keskinäinen rakkaus ettei ihmiset tee mitään pahaa lähimmäiselleen niinkuin Raamattu rakkauden määrittelee (rakkaus ei tee pahaa lähimmäiselleen)??
Mitä on todellisen armon ymmärtäminen ja kuinka se kasvattaa?
Siis kun on saanut itse kaikki ennen tehdyt synnit ARMOSTA ANTEEKSI ja saanut Jumalan voiman elää Jeesuksen sanan mukaan niin ymmärtää sen suuren armon eikä voi tuomita lähimmäistään tämän teoista koska itsekkin on tehnyt samoin ja saanut vain ja ainoastaan armosta ne anteeksi. Sitten Jumalan voima antaa mahdollisuuden elää Jumalan tahdossa, ei pakota vaan rakkauden kautta saa elämään niin.
Jokainen lapsi ottaa oppia vanhemmiltaan ja seuraa heitä, tosin alkaa kapinoida ja tekemään oman tahdon mukaan, jokaisen ihmisen on tehtävä !omat virheensä” koska paha hallitsee ja vie elämään tottelemattomuudessa.
”Onko keskinäinen rakkaus sitä, ettei ihmiset tee mitään pahaa lähimmäiselleen niinkuin Raamattu rakkauden määrittelee.” Rakkaus ei ole vain pidättäytymistä pahanteosta, vaan hyvän tekemistä ja omastaan jakamista. ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta. Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran. Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin (Luuk. 6:31-35).”
Itse Jumala on rakkaus ja hän on antanut kuvan rakkaudesta Kristuksessa meille , sitä on vaikea kuvata tarpeeksi suurena mutta yksi iso asia on kun katsomme sitä rakkautta niin niin siinä ei ollut ansiollisuutta vaan armoa eli rakkautta meitä kohtaan ja Jeesuksen kohdalla se oli kuuliaisuutta Isää kohtaan ja samalla rakkautta meitä kohtaan . Rakkaus ei etsi omaansa vaan lähimmäisen parasta eikä odota ihmisiltä palkkaa tai ansioita siitä . Tämä on myös pelastuksemme lähtökohta että Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa on omistettavissa ilman omia ansioita ja pyrkimyksiä
Olen törmännyt usein tuohon ajatukseen mitä Ari kirjoitit että jokaisen ihmisen on tehtävä omat virheensä , joka on tosi surullinen ajatus ja siinä on unohdettu täysin Jeesuksen opetus : kastamalla ja opettamalla kaikki mitä hän on käskenyt pitää . Ei lapsen tai nuoren tarvitse rypeä maailmassa jotta voisi tulla Jumalan lapseksi ja rikkoa itseänsä . Siinä on virheellinen käsitys synnistä että ihminen tulee syntiseksi kun tekee syntiä ei siis siksi kuten raamattu opettaa että teemme syntiä siksi että olemme syntisiä . Jumala tahtoo syntiinlangeneet ihmiset ottaa omaksi heti syntymän jälkeen ja liittää siihen pelastukseen jonka hän on valmistanut meille ristin sovitustyön kautta ja elää siinä elämänsä loppuun saakka . Kristityn elämän focus , keskittyminen on pysyä Kristuksessa ja elää hänen armossa sanan yhteydessä . Kristitty ei ole käsittänyt omaa tilaansa kun se keskittyy toisten synteihin ja virheisiin , kuten kertomus fariseuksesta ja publikaanista temppelissä osoittaa . Kumpi me ollaan ? Sanotaanko että ei olla onneksi kuin nuo toiset vai ole Jumala minulle syntiselle armollinen ? Kun kielletään perisyntisyys niin se avaa kokemuksellisuuden ovet ja pyritään ansaitsemaan Jumalan armo , vaikka hänen armonsa ja rakkautensa on jo osoitettu ja valmiiksi annettuna omistettavaksi . Nytkun yksi armonkokemus täyttää ihmisen lähes koko kristillisen kuvan Jumalasta niin hän ei pääse kasvamaan Jeesuksen tuntemisessa , koska Jumalan armon kulkee aina totuuden tietä joka on enenevää synnin ja armon tietä . Ihminen ei vielä tiedä omaa syntisyyttä perin juurin yhdestä armon kokemuksesta vaikka silloin saa tietysti uskoa kaikki synnit anteeksi mutta lihamyllyt jauhaa 24/7 , ikävä kyllä ja tarvitse jokapäiväistä parannusta . Jumala vie lapsiansa ns. alatietå pitkin jossa riisutaan meidän kunnia ja omavoimaisuus , mutta se on armon tie jossa sisäinen rauha ja puhdas omatunto tarjotaan kaikille jotka yhä uudestaan tahtoo tulla armahdettaviksi Isän hyvien ja pyhien käsien alle .
Timo Gummerus mitä sinulle merkitsee juuri tuo Jeesuksen käsky ”opettaa pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt pitää!”?
Onko nyt ratkaisu tuohon että en pysty mutta uskon siihen mitä oppi-isät opettavat, perisynti hallitsee minussa????
Vai olisiko nöyrtyä Jeesuksen edessä tunnustamaan ettei pysty ja tehdä parannus??
Oppi-isät opettavat kuten apostolitkin ettei synnin tulisi vallita meidän elämässä vaan hengellä kuolettaa lihan teot .
Kun uskomme että Kristus elää meissä ja me olemme lihamme puolesta syntisiä ja tästä tulee se kilvoittelu kumman annamme hallita elämässämme . Ja tämä on jatkuvaa parannuksen tekemistä ja elämistä Jeesuksen yhteydessä , mutta jos kiellämme ettei meillä ole syntiä olemme valehtelijoita ja vain ja ainostaan Kristuksella on tähän vastaus ja meidän tulisi elää sanan opettamana ja Srk yhteydessä .
Timo Gummerus tässähän tuleekin se kirkon harha, vaikka kuinka syntiä tekisi niin ei hätää kunhan vaan menee kirkkoon kuulemaan synninpäästö ja sitten takas syntiä tekemään ja sitten takas kirkkoon………..
Ei nöyrrytä tunnustamaan Jeesuksen edessä ettei omassa voimassa pysty eikä näin käänny parannukseen ja saa Jumalan voimaa!!
Valehteleeko Raamattu että Jumala antaa voiman voittaa KAIKKI KIUSAUKSET niin ettei lankea???
1. Kor. 10:13
Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.
Mihin sinä Ari uudestikastajana menet syntiä tehneenä jos et Herran huoneseen? Olen kuullut jopa väheksyntää teidän piireissä siitä tärkeimmästä rukouksesta jonka Herramme meille opetti , vaan omin sanoin rukoukset ovat voimakkaampia . Juuri siinä myös pyydetään syntejä anteeksi , mutta et hyväksy että siellä missä Kristus on luvannut olla saisi mennä syntejä tunnustamaan . Vaikka ihminen pyrkii elämään ilman syntiä niin se ei siihen pysty .
Raamattu ei valehtele, mutta sen sanoma ymmärretään usein väärin. Keskeinen kohta aiheesta on 1. Korinttilaiskirje 10:13, joka lupaa, ettei Jumala salli meitä kiusattavan yli voimiemme, vaan valmistaa aina ulospääsyn. Se ei kuitenkaan takaa, että ihminen aina valitsisi oikein tai ettei hän koskaan lankeaisi.
Timo gummerus totta jupiset eli minun elämässä ainakin eli lankean kyllä, mutta en syytä siitä ketään tai mitään, perisyntiä tai toisia ihmisiä tms vaan tunnustan itse halunneeni tehdä niin. Ymmärrätkö että on myös syntiä joka on kuolemaksi eli nimi elämän kirjasta pyyhitään pois, ei siinä auta kirkon synnin päästöt!!!!
”tunnustan itse halunneeni tehdä niin.” (Ari Pasanen)
”Ihmisen sydämestä..” (Jeesus Kristus)
Ei Raamattu anna ihmiselle lupaa valikoida mikä on sopivaa syntiä, jota saa haluta tehdä. Halu tehdä syntiä oli apostoli Paavalille kipeä asia; ”Minä viheliäinen ihminen.”
”Siivosyntisiksi” näitä on kutsuttu. Ulkokuorta kiillotetaan ihmisten edessä ja sillä rehvastellaan, mutta totuutta ei haluta nähdä loppuun asti.
”se kirkon harha, vaikka kuinka syntiä tekisi niin ei hätää kunhan vaan menee kirkkoon kuulemaan synninpäästö ja sitten takas syntiä tekemään ja sitten takas kirkkoon………..” (Ari Pasanen)
Moitit evlut kirkon rippiä ja synninpäästöä?
Teet syntiä milloin haluat tai milloin et halua halusi mukaan. Miten sinä ajattelet saavasi omasta halusta tekemäsi synnit anteeksi? (Kommenttisi 15.08.2026 18:34 Klo 18:34)?
On vain yksi synti jota raamatun mukaan ei anneta anteeksi on Pyhän Hengen pilkka . Joka nähdäkseni tarkoittaa ettei ota vastaan Kristuksen sovitustyötä omalle kohdalle , jonka taivaasta lähetetty Pyhä Henki on lähetetty jokaiselle ihmiselle kirkastamaan ja hänen torjuminen on Pyhän Hengen pilkkaa ja samalla ihminen torjuu pelastuksen omalta kohdaltaan .
Niin Ari kun kiellät perisynnin ja anteeksiannon tai ainakin pidät sitä vähäpätöisenä asiana ,niin kerro mitä ajatuksia apostoli Paavalin sanat sinussa herättävät jotka hän on Pyhässä Hengessä opettanut ja ylistää lopulta Jumalan armoa (room 7)
14Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. 15Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. 16Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. 17Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. 18Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; 19sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. 20Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. 21Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; 22sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, 23mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Ajatteletko samanlailla kuin Paavali että olet myös lihallinen vanhan ihmisen puolesta joka on myyty synnin alaisuuteen tai että paha riippuu sinussa kiinni?
Mutta kun ihmissydän on vailla Pyhää Henkeä, sillä ei ole jumalanpelkoa, ei luottamusta Jumalaan, ei se usko rukouksiensa tulevan kuulluksi, ei saavansa anteeksi eikä se usko, että Jumala auttaa ja suojelee – se on siis jumalaton. Niin, eihän ”huono puu voi kasvaa hyviä hedelmiä” (Matt. 7:18), ja: ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen” (Hebr. 11:6).
Tunnustuskirjat, s. 182, SLEY, 1948.
Kun luin kaikki kommentit, niin nousi pari asiaa mieleeni… Kaikella kunnioituksella. Samille ennaltamääräämisestä ja Jumalan aivoituksen hyväksyminen. Arille oman synnin tunnustamisesta. (Meissä asuva ja sisällä oleva paha.)
Samille muistutus Jumalan Armovalinnasta: ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” Room.8:28
Arin on hyvä muistaa, kun lukee Isä meidän rukousta, että seuraava kohta koskee meissä olevasta ominaisuudesta, kun luetaan: ”Päästä meidät pahasta”, niin, kyse ei suinkaan ole meidän ulkopuolella olevasta pahasta.
👍
”Kun luetaan: ’päästä meidät pahasta’, niin, kyse ei suinkaan ole meidän ulkopuolellamme olevasta pahasta.” Onhan sitä pahaa ulkopuolellammekin, mutta ei ainoastaan siellä. Olemme monin tavoin tahtomattammekin osallisia pahuuteen. Rukous on todella aiheellinen.
Rehellisesti voi todeta että kristityn suurin murhe on siinä, että hän rakastaa syntiä.
Jollei näin olisi, niin olisimme immuuneja synnille. Emme voisi syntiä tehdä. Nyt kuitenkin meidän koko olemuksemme on syntinen.
Hyvä näköala tässä on se että Jumala vanhurskauttaa juuri jumalattoman ja syntisen. Jeesus on toimittanut täydellisen sovituksen. Täysin syntisten ihmisten edestä. Tämä juuri on koko kristillisen uskon suuri ilon ja jopa riemun aihe.
Jollei tätä ole käsittänyt vielä, niin ei osaa pelastuksestakaan täysin sydämin ja aina kaikissa elämän vaiheissa riemuita.
Oikein veli todistaa , ei voi myös noin kirjoittaa jos ei ole saanut syntisenä armoa omistaa .Jatkuva tarve syntien anteeksiantoon parannuksessa on juuri tuo meidän syntisyytemme .
Mikähän on seurakunnassa sen varmempaa kuin se, että syntien anteeksiantamus tapahtuu lahjaksi Kristuksen tähden ja että Kristus – eivät meidän omat tekomme – on syntien sovitus? Pietari sanoo: ”Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.” (Ap. t. 10:43).
Tunnustuskirjat, s. 183, SLEY, 1948.
Aamen