Suvivirsi kuuluu suomalaiseen perinteeseen ja koulujen päätösjuhliin

Viime aikoina vuosittain toistuva asia on ollut keväinen keskustelu Suvivirrestä. Nyt uutisissa on ollut esillä tilanne, jossa espoolaiselle perheenisälle ja lapselle on päätetty myöntää korvauksia Suvivirren olemisesta koulun kevätjuhlassa. Asiasta ei oltu etukäteen informoitu vanhempia. Kyseinen isä on ”kampanjoinut” asian puolesta vuosia. Päätöksen tehnyt Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta antoi myös Espoon kaupungille uhkasakkoukaasin asian tiimoilta.

Mainitun lautakunnan päätös on sikäli erikoinen, että eduskunnan perustuslakivaliokunta on todennut useasti, että Suvivirsi osana koulun kevätjuhlaa ei tee juhlasta uskonnollista eikä kyse ole siis uskonnon harjoittamisesta. Sama koskee joulujuhlia, jossa perinteinen joululaulu tai -kuvaelma ei tee juhlasta uskonnollista.

Suomi on oikeusvaltio ja erilaisia säännöksiä pitää noudattaa. Myös eri ryhmien oikeuksista pitää huolehtia. Uskonnottomien tai muiden uskontojen edustajien ei tarvitse osallistua julkisten organisaatioiden uskonnollisiin tilaisuuksiin. Asiaa on täsmennetty viime vuosina paljon mm. varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Käytäntöjä on muutettu myös puolustusvoimissa.

Ehkä Espoon kaupunki ja koulutoimi teki virheen, kun virren mukana olemista juhlassa ei tiedotettu ennalta. Toisaalta korvausvaade, esitetty korvaus ja uhkasakko tuntuvat taas aivan kummallisilta tällaisessa asiassa. Lainsäädäntöä ja siihen liittyviä ohjeita pitää edelleen täsmentää, jotta tällaisilta tilanteilta vältytään. Ei tule unohtaa niiden oikeuksia, joille tällainen asia ja perinne on tärkeä. Suvivirsi kuuluu suomalaiseen perinteeseen ja koulujen päätösjuhliin.

Itse Suvivirren tausta on mielenkiintoinen. Se tulee meille Ruotsista ja liittää meidät yhteiseen pitkään historiaamme. Virsitekstin teki Israel Kolmodin 1694, sävelmä on vuodelta 1697. Suomalaisen tekstin luultavasti Erik Cajanus vuonna 1700 ja virsi tuli seuraavana vuonna niin sanottuun Vanhaan virsikirjaan. Tekstiä on muokattu 1867 ja 1937.

Virren tultua suomalaiseen virsikirjaan maassamme olivat juuri olleet suuret nälkävuodet, jolloin arviolta lähes kolmannes suomalaisista kuoli nälän ja sen tuomien tautien seurauksena. Virren sanat kuvastivat toivoa paremmasta kaikkea ollutta kauheutta vasten. Lukuvuoden päätös, ihanan Suomen suven alkaminen, luonnon kauneus ja paremman maailman toivo voivat nykypäivänä olla ajatuksissamme Suvivirren kohdalla.

Toivo Loikkanen

Edellinen artikkeli

9 KOMMENTIT

  1. Perustuslakivaliokunnan pj Heikki Vestaman (X, 28.5.):”Vielä kerrran: Perustuslakivaliokunta on yli 20 vuoden ajan sanonut yksiselitteisesti, että lukukauden päättäjäisten yksittäinen virsi on koulun juhlatraditiona osa suomalaista kulttuuria. Suvivirsi ei siten tee kevätjuhlasta uskonnonharjoittamiseksi katsottavaa tilaisuutta, josta olisi velvoite tiedottaa.

    Oppilaan ja tämän huoltajan valinnanvapaus koskee valiokunnan mukaan uskonnonvapaudesta johtuen sen sijaan uskonnonharjoittamiseksi katsottavaa toimintaa, kuten uskonnollista päivänavausta.

    Perustuslakivaliokunnan auktoritatiivisissa linjauksissa ei siten ole epäselvyyttä. Emme ole edellyttäneet ennakkovaroitusta vanhemmille satavuotisesta juhlaperinteestä, kuten Suvivirrestä, saati erillistä poistumismahdollisuutta kevätjuhlasta sen takia. Kyse kun ei ole uskonnonharjoittamisesta, joka indoktrinoisi. Lautakunnan Suvivirsi-päätöksessä (ilmeisesti) katsotaan toisin.”

    • Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta koostuu oikeustieteen ylemmän tutkinnon suorittaneista. He ovat ilmeisesti katsoneet, että suvivirsi on uskonnollinen, kuten on, vaikka kyseinen tilaisuus ei ole uskonnollinen. Olisiko parempi olla laulamatta Jumalasta, kulttuurillisista syistä, toki sitten pitää miettiä laajemmin mihin kaikkeen uskonto liittyy kulttuurillisesti. Tämä ei koske pelkästään kristinuskoa. Lautakunta voisi perustella päätöstään. Mielenkiitoisen sekava tilanne.

    • Ei kai etukäteen tiedottamisesta mitään haittaakaan ole. Sadassa vuodessa, mihin puheenjohtaja Vestman viittaa, on moni muukin asia ennättänyt muuttua. Kannattaa välttää turhaa dramatiikkaa puolin jos toisinkin.

    • Markku, Ei tosiaan ennalta tiedottamisesta ole haittaa. Ja sellainen taitaa kuulua asiaan, kun olen lukenut asiaan liittyviä lausuntoja.

  2. Seuraavaksi saamme varmasti korvausvaateita siitä, että kirkonkellojen soitto loukkaa jonkun kuulolla olevan vakaumusta ja altistaa hänen lapsensa uskonnolle. Varsinkin, jos kirkonkellot on ohjelmoitu soittamaan jotakin virsisävelmää.

    Puhumattakaan siitä, jos Suomeen rakennettaisiin moskeija ja minareetti, josta kuuluu rukouskutsu.

Toivo Loikkanen
Toivo Loikkanen
Rovasti, liikkuja ja toimija Savonlinnasta. Kirkon töissä 1986-2023: muiden muassa seurakuntapappina ja varuskunnan oto pappina Kotkassa, Rotterdamin merimieskirkon johtajana ja pappina, Enonkosken ja Kerimäen kirkkoherrana, vs. kirkkoherrana Savonlinnassa, aluekappalaisena Kerimäellä Savonlinnan seurakunnassa. Matkan varrella paljon erilaisia luottamustehtäviä, mm. aluepankin (SSOP) ja OP Ryhmän tehtävät 2025 saakka. Luonto, matkailu, demokratia, isänmaa-veteraaniperinne ja Ukraina lähellä sydäntä. Olen kirjoittanut pitkään kirkon ja yhteiskunnan asioista sekä myös kansainvälisistä asioista.