Palapeli vai piuhoitus?
Kysymys on Uskosta ja uskosta.
Ensimmäinen on viittaus Jumalaan, hänen lahjavanhurskautukseen Jeesuksessa.
Toinen on oppi pelastuksesta, johon Jeesus ei riitä, vaan tarvitaan luotu elementti, eli vesi?
Jumalan lahja on täydellinen, mutta se ei ”pure” katoavaan, eli ei mihinkään luotuun, eli luomakuntaan.
Jumalan lahjoittaa täydellisen pelastuksen tässä ajassa ja ajasta. Eli maailmassa muttei maailmasta. Jeesus, autuutuksemme, rukoili Isää opetuslastensa puolesta, Joh. 17:4-16 ja tästä jakeet:
| 15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. |
| 16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Jumalan lahja on iankaikkinen elämä taivaassa, Ef.2: |
| 8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja– |
| 9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Kaikki hyvä anti tulee Ylhäältä, Jaak. 1:17. Tämä selittää, mitä on Armo, eli se on Jumalan hyvä tahto ihmisiä kohtaan. Jumala ei ikäänkuin rihmoita meitä johonkin hyvään, vaan Hän tekee meistä Armoon kuuluvan osan, joka loksahtaa paikoilleen Jeesuksessa. Näin me elämme, liikumme ja olemme Jumalaa, vt. Apt. 17:28, on kysymys työtoveruudesta/yhteistyöstä. Meidän tekemisemme, työn, ikäänkuin olemattomuus hämmentää monia ja monin koukeroisin selityksin yritetään se vähäkin pyyhkiä pois, jotta saadaan tila tietämättömyydessä/tahdottomuudessa tapahtuneelle uskoontulolle. Tämä voi kuulostaa ”saman levyn pyörittämiseltä”, mutta se onkin ainoa ”levy” ja siitä Paavali julisti Areiopagilla, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. |
Tässä on tullut noita raameja tarpeettomasti. Korjailen kun ehdin ja osaan.
Varmaan vaikeaa, mutta jotain lisäselvennystä:
Yleensä koetaan, että ”osat loksahtavat paikoilleen”. Ensimmäinen loksahdus on uskoontulo, joka on ainoa tapa edetä seuraaviin asioiden oikeille paikoille asettumisiin.
Epämukava tunne johtuu ettemme ole syntyneet uudesti Ylhäältä. Tämä on luettavissa läpi Uuden Testamentin. Koen suurena loksahduksena paikoilleen kokea Pyhän Hengen uudestisynnyttävä tila ja tässä tilassa koettu, saatu Pyhän Hengen kaste.
Etenki Roomalaiskatolinen kirkko opettaa sitten Vatikaani2:n jälkeen, kuinka kaikki vuonna 30, Helluntaipäivänä lankeavat Pyhän Hengen Armolahjat on jokaisessa saatu lapsikasteessa. Tämä sama opetus nyt yhdistyy Evlut kirkon opetukseen. Tässä yhteydessä alkaa ”piuhotus”, joka on näiltä kaste-pelastaa osin, teologisen tiedekunnan ainoa opetus. Tietysti muistakin kasteista luennoidaan harhoihin kuuluvana.
Kristikunta on ollut yhtenäinen opissa 1600 vuotta koskien kastetta ja ehtollista . Uskonpuhdistuksen jälkeen tuli erilaisia käsityksiä esim. kasteesta joka irroitettiin Kristuksen kuolemasta . Calvin Lutherin oppilas oli ensimmäinen joka antoi eri merkityksiä kasteelle. Varmaan kaikki suomalaiset ovat lähestulkoon kastettuja ja se liitto jonka Jumala on tehnyt hänen verensä kautta on voimassa Jumalan puolelta aina , kun ihminen vaan tahtoo pysyä Kristuksessa . Armosta pelastumme uskon kautta yksin Kristuksen sovitustyön kautta .
Kasteen liittoa ei ole.
Jeesus julistaa Uuden Liiton, mikä toteutui hänen ristillä kuolemassaan ja sinetöityi, kun hän nousi kuolleita kolmantena päivänä.
Calvinia ei ole syytä käsitellä eikä muitakaan kirkkoisiä. He ovat tukeneet Raamatun ilmoitusta tai turhentaneet sitä. On tedettavissa kun lukee koko ajan koko Raamattua.
Kaikki on Armoa, mikä Ylhäältä, Jumalalta tulee. Tämäkin on selkeästi kirjoitettu Raamatussa.
Olet Reijo kirjoittanut monesti kastajaliikkeestä ja ilmeisesti tarkoitat Johannes Kastajan seuraajia , mutta liike ei toiminut kuin vähän aikaa 15-30 vuotta Johannes Kastajan jälkeen ja sillä kasteella ei saatu Pyhää Hengeä vaan se oli parannuksen kaste . Apt teoissa :
Apolloksen ollessa Korintissa Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia opetuslapsia ja kysyi heiltä: »Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?» »Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä», nämä vastasivat. »Millä kasteella teidät sitten on kastettu?» kysyi Paavali. He vastasivat: »Johanneksen kasteella.» Silloin Paavali sanoi: »Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen.» Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat. Heitä oli arviolta kaksitoista miestä.
Timo,
Mitä tarkoitan, selviää mitä kirjoitan. Kun et ymmärrä, niin kysy.
Näitä Johanneksen kasteella kastettuja on vieläkin pieni ryhmä Israelissa. Paavali kysyy Pyhän Hengen kasteesta, ei vesikasteesta. Asia korjaantui oitis.
Uskonpuhdistuksen jälkeen 1500-1600 luvulla syntynyt uudestikastajien liike on eri asia
Timo,
Kaikki nk. evankelikaaliset esimerkiksi Italiassa ja E-Amerikassa, etenkin Brasiliassa ovat uudelleenkastetut, jos lapsikaste pidetään kasteena, mikä liittyy ”joka uskoo ja kastetaan se pelastuu, mutta joka ei usko, tuomitaan kadotukseen”. Tästä ei pitäisi syntyä paljon jaarituksia, jos pitäytyy Raamatussa.
Yksi usko tarkoitta SITÄ yhtä ja SAMAA ainoaa uskoa ja SITÄ yhtä ja SAMAA ainoaa kastetta sen jälkeen kun on tullut uskoon.
Tämä piuhoitus-määritelmän viesti pysynnee piilosaa, josta syystä laitan viitteeksi Osmo Tiililän puheen 50-60 luvun taitteesta. Sen kohdistus on 18 minuutista alkaen:
https://www.youtube.com/watch?v=7cln-iNRJ3A
Taltioinnin aikoihin oli merkittävää uutisointia Tiililän kirkosta eroamisesta. Sen syy oli kirkko-käsite, joka ei ollut Raamatusta. Eli Kirkko ei edusta Jumalan Seurakuntaa, niinkuin Tiililä sen tässäkin ilmaisee.
Vaikka olin niihin aikoihin vasta juuri teini-ikään ehtinyt, niin tuntui kuinka nyt alkavat osat loksahdella paikoilleen. Näin koin vaikkakin asuin tuona aikana myös Italiassa missä kirkko-käsite istui sellaisessa sementissä, että Jumalan Seurakunnasta puhe oli mahdollista vain evankelisille, ”per gli evangelici”.
Tiililä 18 minuutin jälkeen ilmoittaa, että ”nyt vasta tulisin itse asiaan” ja jatkaa ”meillä on kansankirkossamme käytössä lapsikaste”. Jos juttu jäisi tälle asteelle tällainen ilmoitus menisi Raamatun testityökalun läpi. Näin ei kuitenkaan Tiililän kohdalla käy, koska hän muutaman kymmenen sekunnin kuluttua julistaa lapsikasteen ihmeestä, jota ei tarvi selittää sen enempää, kuin muitakaan raamatullisia ihmeitä.
Siis ei ole kysymys Totuuden loksahtamista paikoilleen, vaan rihmoituksesta asiaan, joka tukee epäraamatullisuutta. Ei ole kysymys edes ”kehällisyydestä, vaan Kirjoitusten ulkopuolisuudesta ulkopuolisille, joista meidän ei pitäisi olla huolissamme, koska ulkopuolella olevat asiat ja asioitsijat hoitaa Jumala, vt IKor.5:12,13.
Siis tämä Tiililän äänite on vastaus ihmettelyyni aikoinaan, että miksi hän oli niin ynseä, suorastaan vihainen, etenkin helluntalaisille. Tiililän lyhyt retki Roomalaiskatolisuuteen oli väärässä huipentuma. Tältä ajalta hän kirjoitti yhden pyhimyksiä ja Madonnaa ylistävän kirjoituksen, jota sitten Emil Anton käytti omiin tarkotusperiinsä muutama vuosi sitten. Tiililän loppuaika, ehkä vuosi tai pari oli erinomaista yhteyttä helluntaiherätykseen, mikä ei ollut julkista, vaikkei salattuakaan. Ystäväni, kaksikin, jotka olivat tuona aikana Tiililän kanssa tekemisissä kertoivat lämmöllä tuosta ajasta. Hänessä ”vihainen buldogi” kuoli ennen hänen kuolemaansa.
Olen ihan samaa mieltä Tiililän kanssa kirkko- sanan määrittelyssä kun hän kävi prosessia kansankirkon ja raamatullisen uskon kanssa . Tunnustuskirjat luterilaisuudessa määrittelee että seurakunta on pyhien yhteisö jossa sanaa puhtaasti julistetaan ja armonvälineet oikein jaetaan , mutta parempi puhua seurakunnasta Kristuksen ruumiina ja seurakunnat muodostaa kirkon . Kirkon ja valtion suhde on tietysti ongelmallinen jos masllinen oikeus alkaa määrittelemään kirkon ja srurskuntien elämää . Ja ymmärrän hyvin miksi kansankirkosta ihmisiä eroaa . Olen minäkin käynyt tämän prosessin ja aikanaan eronnut ja raamatusta nousseiden opetusten kautta . Luterilaisuus määrittelee 7. kirkon tuntomerkkiä ja se on tietysti näkymätön mutta samalla myös näkyvä . On paljon ajatusta ja puheita että se tuolla pitkin ja hajallaan mutta Raamatun opetus Kristuksen ruumiista on hyvin seurakuntakeskeistä . Se on tietysti lopulta eri asia kuka pelastuu kun se on armosta ja jokainen joka huutaa Herran nimeä pelastuu ja se ei ole meidän määriteltävissä . Olen aina sitä mieltä että ihmisellä on hyvä kun on seurakunta jossa saa kulkea toisten uskovien kanssa jakaen ja palvellen yhdessä . Ymmärrän hyvin suomen historiasta vapaiden suuntien kasvamisen kun ovat Suomeen tulleet kun ihmiset tarvitsevat kohtaamista ja yhteyttä ja sitä kansankirkko ei ole pystynyt usein tarjoamaan . Ihminen ja perhe tarvitsee kodin jossa voi turvallisesti elää ja olla vauvasta vaariin . Olen nähnyt paljon aikanaan seurakunnista toiseen siirtyneitä ja on myös ystävinä heitä ja ei minulla ole tarvis yrittää muuttaa kenenkään uskonkäsityksiä ja voi kohdata siinä veljellisessä uskossa missä mikä yhdistää . Seurakuntatasolla ei tietysti voi olla erilaisia oppeja . Usein nämä ristiriidat ovat syntyneet kun ns tuhlaajalapset ovat palanneet armon osallisuuteen , miten kristityt ottavat ne vastaan ja miten tahdotaan että ne ihmiset voisivat saada seurakuntayhteyden ja päästä kasvamaan Kristuksen tuntemisessa . Jos silloin ihmiselle ei voida tarjota kotia tai jopa aletaan sammuttamaan sitä uskoa ja hänen kokemuksia vähättelemään niin ihminen etsiytyy muualle . Ja pahimmassa tapauksessa uskosta osaton pyrkii ohjaamaan ihmisiä . Voisi sanoa että lapsia pitää rakkaudella opettaa Kristuksen tuntemiseen ja tuoda sinne pienet lapset ja eksyneet lampaat ja rakastaen ja hoitaen heitä .
Jos kiellät kasteen uuden liiton merkkinä niin mikä on uuden liiton merkki tai miten me tulemme osalliseksi Kristuksen kuolemasta , kun se on hyvin selvästi sanottu Raamatussa että meidät liitetään kasteessa Kristuksen kuolemaan . Mutta se on tietysti alku koko Jumalan lapsen elämässä ja se on huonosti opetettu monesti luterilaisuudessa . Elämämme tulisi kokonaan elää Kristuksen tekojen varassa ja aina niihin turvautuen ja uskon täytyy saada kuulla yhä uudestaan lakia ja evankeliumia että Kristus saa todellisena elää meissä halliten ja vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä .
Tuo apostolien tekojen kohta on kristillinen kaste jonka n. 12 sai . Samanlailla Pyhän Hengen voittamisessa ne 3000 sai uuden liiton kasteen jossa saivat synnit anteeksi ja Pyhän Hengen . Tiedän että on opetusta erillisestä Pyhän Hengen kasteesta , mutta Raamatun opetuksen mukaan kristillisessä kasteessa saadaan Pyhä Henki , synnit anteeksi , Kristus puetaan , kastetaan Kristuksen kuolemaan jne . Kaikki puhuvat yhtä ja samaa kristillistä kastetta apostolien opetuksien mukaan . Näitä kastekohtia on paljon jotka kiinteästi liittyvät Kristuksen ristinsovitustyöhön ja ehtollisessa julistetaan Kristuksen kuolemaa .
Kristillinen kaste on Raamatun opetuksen mukaan Jumalan asettama pyhä toimitus ja uuden liiton merkki, joka solmitaan ihmisen ja Jumalan välille. Se on armoliitto, jossa Jumala lupaa pitää huolta, armahtaa ja antaa iankaikkisen elämän, ja uskon kautta ihminen vastaa tähän yhteyteen.
Kasteenliitto Raamatussa:
Liitto Jumalan kanssa: Kaste ei ole vain symboli, vaan aktiivinen liitto, jossa Jumala liittää kastettavan Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen (Room. 6:3-4).
Vanhan liiton merkki oli ympärileikkaus .
Timo,
Jumalan Sanaa noudatetaan, seurataan, totellaan, mutta EI tulkita.
Jeesuskin sanoi Raamatun tulkitsijalle ”On kirjoitettu” ja Paavali 2.Kor. 1: 13 Sillä emmepä me muuta teille kirjoita, vaan sitä, mitä te luette eli myös TIEDÄTTE; mutta minä toivon, että te myös loppuun asti TIEDÄTTE. Biblia 1776
Sakramentalinen opetus on kääntänyt tuon ”epiginosko”-sanan. ”ymmärrätte”, mikä käännös on sanallisesti väärä ja johdattaa tulkintoihin. Nk. käännösvirheet ovat sakramentalismiin johtavia. Jos osaa muita kieli kuin suomea, ne on nopeasti todettavista mm KJV:tä lukemalla, tai sitten mentävä alkuperäiseen tekstiin, jonka ohessa on käännös ja selitys joka sanalle.
Jutustelet paljon, muttet näe vaivaa lukea Raamattua niin paljon kuin kirjoja, jotka kertoo mitä Raamatussa lukee.
Olen ihan samaa mieltä että Raamattua ei tarvitse ensisijaisesti tulkita ,mutta Raamatun itse kertoo ja selittää . Paljon on Raamatun opetusta jota kutsun yhden jakeen teologiaksi jossa yhdellä jakeella selitetään oppia ja otetaan toinen kohta ja liimataan se toiseen vaikka konteksti eri . Usein jo auttaa kun luettas edestä ja takaa se asiayhteys . Tai otettas vaikka jostakin aiheesta kaikki Raamatusta puhuvat kohdat ja katsotaan miten ne yhdistyvät toisiinsa ja kertovat lopulta samasta asiasta . Tämä on uskonpuhdistuksen tapa käsitellä Raamattua ja usein siihen moni ei suostu vaikka se on loogisin tapa lähestyä Raamattua . Siksi sola periaatteet syntyi että oppi olisi selvä ja määritelty Jumalan sana suurimmaksi ohjeeksi ( sola scriptura) . Kirkkoisät ovat halunneet oppia jäsentää sanan ja tradition kautta ja ovat hyödyllisiä apuja ja se mikä kulkee sanan kanssa yhtä on pidettävä .
Usein kirjoitat jutustelusta minulle ; tiedät varmaan että tunnin puheen tai kirjoituksen voi tehdä heti mutta jos asia pitäisi kiteyttää lyhyesti niin siihen tarvis ainakin päivän valmistelun . Näin myös julistajilla , jotkut eivät jäsennä puhetta ja puhuvat liian pitkään kun eivät valmistele priorisoiden .
Timo,
”Usein kirjoitat jutustelusta minulle, …”
Seuraava on tätä ”jutustelua”. Se on hurskaita (hurskastelevia) tai kieroon väännettyjä ”totuuksia”. Luterilaisuus ja katolisuus määrittelee heidän oppinsa ja opetuksensa perusteita, joita Raamattu ei opeta. Tällaista harrastetaan, kun:
”Tunnustuskirjat luterilaisuudessa määrittelee että seurakunta on pyhien yhteisö jossa sanaa puhtaasti julistetaan ja armonvälineet oikein jaetaan , mutta parempi puhua seurakunnasta Kristuksen ruumiina ja seurakunnat muodostaa kirkon.”
Luterilaisuus ja katolisuus määrittelee ”jutustelemalla” heidän oppinsa ja opetuksensa perusteita, joita Raamattu ei opeta. Tällaista harrastetaan, kun Totuus jopa totuus ei miellytä.
Nyt, kun katolisuus ei pystynyt tuhoamaan Jumalan Seurakuntaa ja jossa vainoamisessa luterilaisuus/ Martti Luther, kunnostautui, niin yliopistollinen teologinen sivistys alkoi ikäänkuin ”lammasmaisella” äänellä kyselemään, miksi emme etsi mitä kirkollisuudella/katolisuudella/luterilaisuudella on yhteistä, eikä mikä meidät erottaa. Tässä tehtävässä alkoi kunnostautumaan V-M Kärkkäinen muodostamalla Keuruun opistolle opetusohjelman, joka ei ollut Ylhäältä ja joka on nyt korvattu. Emil Anton alkoi jutustelemaan ja olemaan muka ystävä RV:n päätoimittajien ja joidenkin seurakuntien saarnaajien (pastori) kanssa. Nämä ”ystävät” sitten minulle ja laajemmnkin sanoivat, ettei heillä ole ollut juuri mitään muuta tekemistä Emilin kanssa, kuin Emilin yhteydenotot.
Eli niin Kärkkäisen kuin Emil Antonin toiminta edustaa piuhotuksia oikeasta väärään. Mikään ei kuitenkaan ole , ainakaan vielä, loksahtanut paikoilleen.
Eli poimi tästä Itse Asia, eli blogini kohdistus, mutta ei lähdetä pyöristämään kulmia, mennee liikaa jutusteluksi.
En ymmärtynyt sinun logiikkaa kun hyppäsit 1500 luvulta Kärkkäiseen ja Antoniin että mitä ne kuuluu asiaan . Historiaa voi tulkita mutta ei se noin kuvaamasi tavalla ole edennyt .Jutustelua ?
Katsokaa, kuinka suuria hän on teille tehnyt. 1. Sam. 12:24
Katso taaksepäin sitä tietä, jota Herra sinun Jumalasi on sinua johdattanut. Etkö huomaa, miten sen varrella on kymmenentuhatta naamioitua siunausta? Palauta mieleesi, miten hän lähetti avun juuri ratkaisevalla hetkellä, miten hän valitsi sinulle oikean tien itse valitsemasi väärän sijasta, miten hän raivasi tieltäsi sen vahingollisen, mihin sydämesi oli niin kiintynyt, miten hän antoi väsyneelle ja taistelevalle sielullesi hengähdysaikaa juuri kun se oli tarpeen. Niin, eikö Jeesus ole ollut vierelläsi silloinkin, kun et ole sitä tiennyt? Eikö loputon Rakkaus ole ympäröinyt sinua joka hetki iankaikkisilla käsivarsilla ja luonut synkimpäänkin pilveen armon kultaisen reunuksen? Katso kulkemaasi polkua ja näe hänen jalanjälkensä omiesi vierellä! Kiitä häntä niistä kaikista ja opi nojaamaan yksinkertaisemmin Jeesukseen.
F. Whitfield, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996. Päivä on muuten Vapaakirkon kustantamo käsittääkseni.
Blogitekstiin liittyen ef2 :
Efesolaiskirjeen toisen luvun jakeeseen 6. Se on yksi kasteopetuksen keskeisimmistä kohdista, joka kuvaa kristityn uutta asemaa:
”Hän on herättänyt meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antanut meillekin paikan taivaissa Kristuksessa Jeesuksessa.” (Ef. 2:6)
Tässä on lyhyesti kasteen ja tämän jakeen yhteys:
Hautaus ja ylösnousemus: Kasteessa ihminen ”kuolee” vanhalle elämälleen ja nousee uuteen elämään Kristuksen kanssa. Jae painottaa, että tämä ylösnousemus on jo tapahtunut hengellisesti.
Käskit kysyä niin kysyn miten sinä selität tämän kohdan muuten ?
Timo,
Muutan mieltäni ja perun ”käskemiseni”.