Järvenpääläiset Jaakko Harjuvaara ja Ilkka Kontturi auttavat toisiaan arjessa ja käyvät yhteisillä aterioilla kiinnostavia keskusteluja uskosta, elämästä ja maailmasta. Sekä työssä että ystävyydessä heille on tärkeää kuuntelu ja läsnäolo, ei helppojen vastausten tarjoaminen.
Harva saa asua oman suvun mukaan nimetyllä kujalla, mutta emerituskirkkoherra Jaakko Harjuvaaralla, 82, tällainen mahdollisuus on. Vuonna 1939 rakennettu kaksikerroksinen puutalo sijaitsee kivenheiton päässä Järvenpään keskustasta, isoisän kaivaman lammen rannalla. Tässä tunnelmallisessa huvilassa ovat asuneet niin Jaakon isovanhemmat, vanhemmat kuin Jaakko perheineen vuodesta 1974 lähtien.
Ilkka Kontturi on 43-vuotias teologian opiskelija. Hän on kotoisin Nastolasta. Hengellistä työtä Kontturi on tehnyt vuodesta 2007 ja toimii nykyään Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen mediatyöntekijänä ja tiedottajana. Retkeily, tunturikalastus, heavyrock ja kiireettömät kohtaamiset ovat hänen elämässään tärkeitä. Kontturi on asunut Järvenpäässä vuodesta 2021.
Yökukkuja ja nukkuja hääkämppiksinä
Harjuvaaran ja Kontturin ystävyys sai alkunsa yhteisen ystävän häissä Ruurikkalassa, Evijärvellä kesällä 2012. Heidät oli laitettu majoittumaan samaan pieneen huoneeseen.
– Muistan, että Jaska oli lämmin, avoin ja ulospäinsuuntautunut. Innostuimme keskustelemaan yömyöhään.
– Kato, mä oon yökukkuja, Harjuvaara huikkaa väliin.
– Lopulta minun oli pakko sanoa, että haluan alkaa jo nukkumaan, Kontturi naurahtaa.
– Mä oon semmoinen, että kun tapaan uuden ihmisen, niin mä skannaan sen. Ikään kuin luotaan, millainen tämä ihminen on. Yleensä ensivaikutelma kertoo aika paljon. Ilkan kanssa meillä oli heti yhteinen sävel. Koin, että ymmärsin ja tajusin Ilkan persoonaa, Harjuvaara kuvaa ystävyyden alkua.
Häistä kului useita vuosia. Kun Harjuvaara sai sulhasen kautta tiedon, että Kontturi on muuttanut Järvenpäähän, Jaska otti yhteyttä Ilkkaan ja pian he tapasivatkin uudemman kerran. Siitä alkoi ystävyys.
Yhteistä ruokailua, rukousta ja auttamista
Harjuvaara ja Kontturi tekevät paljon asioita yhdessä. He muun muassa saunovat ja käyvät kesäisin uimassa ja talvisin avannossa Harjuvaaran kotipihassa. Viime syksynä ystävykset kävivät kuuntelemassa KAJ-yhtyettä Helsingin jäähallissa.
Yleisin paikka kohtaamisille on kuitenkin Harjuvaaran ruokapöytä. Reseptejä jaetaan puolin ja toisin.
– Saan nauttia aika usein Jaakon hyvistä ruuista. Ollaan tehty ruokaa yhdessäkin, mutta monesti Jaakko on tehnyt etukäteen jotain. Aloitamme aterioinnin aina rukouksella, Kontturi kertoo.
– Jeesuksen nimeen käymme kauniisti pöytään. Sielt Herran sanan päält´ meit´ syömäst´ juomast´ löytää. Siitä hyvän saamme, vaan saakoon kiitoksen pöydän Herra suur ain nimeen Jeesuksen, Harjuvaara lausuu ulkomuistista 1960-luvulla Suomen Raamattuopistolla vaikuttaneen teologi Helli Rantalan käyttämän rukouksen.
– Mä usein tarjoan Ilkalle ruokaa, koska Ilkalla on paljon kiirettä teologian opiskelujen ja töiden kanssa. Haluan auttaa häntä tällä tavalla, Harjuvaara kuvaa.
Kun Ilkka on pidempään poissa kotoa, Jaakko huolehtii hänen lukuisista kasveistaan sekä 32 akvaariokalastaan. Jaskalla on myös Ilkan vara-avain.
Ilkka on opastanut Jaakkoa esimerkiksi tekoälyn käytössä ja auttanut tätä järven vesikasvien raivaamisessa.
– Täytyy kyllä sanoa, että Jaska ei ole mikään tavallinen kahdeksankymppinen. Hänellä on enemmän actionia kuin mulla, vaikka olen puolet nuorempi. Jaakko keikkuu puissa itse virittämillään valjailla ja kuvaa puuhiaan Youtube-kanavalleen. Kontturi kertoo hymyillen.
Hyviä eväitä eri hengellisistä liikkeistä
Jaakko Harjuvaara syntyi tammikuussa 1944 Järvenpäässä kolmilapsisen perheen kuopukseksi.
– Vanhempani tekivät niin sanotun uskonratkaisun sodan jälkeen, ehkä hieman jopa sodan vuoksi. Vanhempieni usko oli mielestäni aika ahdasta, elämän ja seksuaalisuuden kieltävää, Harjuvaara kuvaa.
Leiririppikoulu Vivamossa kesällä 1959 avasi kuitenkin Jaakolle portin elämänmyönteiseen kristillisyyteen.
– Kokemus tästä hengellisyydestä oli niin positiivinen ja voimakas, että uskon maisema kääntyi kokonaan ympäri. Päädyin Vivamoon isoseksikin. Lukion aikana selkiytyi tavoite lähteä opiskelemaan papiksi, Harjuvaara kertoo.
Kontturin vanhemmat olivat aktiivisesti mukana Nastolan paikallisseurakunnassa, mutta kokivat olonsa luontevaksi myös vapaisiin suuntiin kuuluneiden kristittyjen parissa. Tähän liittyi yhteiskristillinen Helsingin NMKY:n avioliittotyö, johon vanhemmat aktiivisesti osallistuivat.
– Mun hengellisyyteni on arkista ja vaihtelee jonkin verran sen mukaan, kenen seurassa olen, Kontturi kertoo.
– Puhun sitä kieltä ja teen niitä asioita, mitkä kullekin yhteisölle on ominaisia. Minulle on normaalia, että eri tavoin ajattelevat kristityt voivat olla yhdessä ja tehdä asioita yhdessä. Koen sen kotoisana.
Hetken tuumailtuaan Kontturi määrittelee oman hengellisen sielunmaisemaansa luterilaiseksi ja yhteiskristilliseksi herätyskristillisyydeksi. Hän arvostaa myös vanhoja kirkkokuntia ortodoksisuutta ja katolilaisuutta sekä esimerkiksi Tuomas Akvinolaisen ajattelua.
– Näiden kirkkojen historia on Jumalan kirkon historiaa. Haluan ammentaa hyviä opetuksia eri hengellisistä liikkeistä, Kontturi sanoo.
Harjuvaara ei halua tarkasti määritellä omaa hengellistä kotiaan.
– Minulle hengellisyys on elämää eikä kategorisointia, hän kiteyttää.
”Totesin, että maailma täällä ulkona on kaunis, lämmin ja hyvä. Kukaan ei kyttää vaan saa olla oma itsensä.”
Kiihkeä 1960-luku johti seurakuntatyöhön
1960-luvulla Jaakko Harjuvaara ja hänen Orvokki-puolisonsa joutuivat kokemaan hengellistä väkivaltaa. Lopulta heidät siirrettiin syrjään erään kristillisen yhdistyksen toiminnasta.
– Kysyin, että pitääkö minun kerätä tavarani ja lähteä? Minulle vastattiin myöntävästi.
– Keräsin tavarani, toivotin siunausta ja astuin ulos kadulle kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Totesin, että maailma täällä ulkona on kaunis, lämmin ja hyvä. Kukaan ei kyttää vaan saa olla oma itsensä, Harjuvaara kertaa dramaattisia tapahtumia.
”Luotan, että Jumalalla on jokaista ihmistä varten suunnitelma, ja että Jumala rakastaa jokaista ihmistä.”
Lopulta nämä kokemukset kuitenkin vahvistivat Jaakon kutsumusta tehdä työtä kirkon palveluksessa.
– Halusin toimia nimenomaan seurakuntatyössä, sillä siellä kohdataan kaikki ihmiset juuri siinä elämäntilanteessa, missä he ovat, sellaisina kuin he ovat, taustaan katsomatta.
– Halusin tehdä työni tässä kirkossa, vaikka se ei ole täydellinen tai aina pyhä.
Painiessaan omalla polullaan eteenpäin Harjuvaara sai tukea Helsingin yliopiston Vanhan testamentin eksegetiikan professorilta Aarre Lauhalta.
– Luotan, että Jumalalla on jokaista ihmistä varten suunnitelma, ja että Jumala rakastaa jokaista ihmistä. Halusin olla välittämässä Jumalan rakkautta, en olla tiellä esteenä.
Hämeessä Jeesus olisi ottanut sahtia
Ilkka Kontturi kertoo saavansa Jaakko Harjuvaaralta elämänviisautta niin työhön, perhe-elämään kuin sosiaalisiin suhteisiinkin.
– Olen saanut Jaskalta perspektiiviä asioihin. Hän kertoo myös upeita, merkityksellisiä tarinoita.
Ja jälleen Harjuvaara aloittaa niistä yhden:
– Kun jaan lapselle ehtoollisen, minulla on voimakas kokemus, että lapsi katsoo taakseni johonkin, mihin minä en pysty näkemään, mutta lapsi näkee, Harjuvaara herkistyy.
– Siinä pitää koota itsensä, kun siirtyy jakamaan ehtoollista seuraavalle, hän jatkaa.
Viime aikoina kirkollisessa keskustelussa on ollut esillä monien seurakuntien toteuttama siirtyminen alkoholittomaan ehtoollisviiniin. Harjuvaara kannattaa asiaa juuri lasten vuoksi.
– Ei aineella sinänsä ole väliä. Jeesus otti sitä, mitä pöydässä oli. Jos Jeesus olisi ollut Hämeessä, hän olisi ottanut sahtia, Harjuvaara toteaa.
Kontturi kertoo vaikuttuneensa Harjuvaaran vierailuista vankiloissa, turvakodeissa ja kaatopaikalla asuvien ihmisten luona.
– Alkoholistit ovat sanoneet minulle osuvasti, että taivaassa on monia alkoholisteja mutta ei kaikkia raittiita, Harjuvaara sanoo.
Ikä on epäolennainen asia
Kysyn Harjuvaaralta, onko hän ajatellut Kontturin ja hänen välistä ikäeroa.
– Mitä siitä pitäisi ajatella? hän vastaa napakasti.
Nauramme yhdessä ja totean, että ei mitään tiettyä, kysymys oli avoin.
– Nyt tarkkana, Jaska, tää menee lehteen kaikki, Kontturi huikkaa pilke silmäkulmassa väliin.
– Muotoillaan asia vaikka näin: Ilkka on ihan aikuinen mies, Harjuvaara tokaisee.
Hän kertoo ajattelevansa heitä nimenomaan kahtena aikuisena ihmisenä eikä mieti ikäeroa heidän välillään.
– Ikäkysymykset ovat mielestäni hyvin epäolennaisia. Jeesushan asetti lapsen esimerkiksi ottamalla lapsen syliinsä ja sanomalla, että ellette tule lapsen kaltaisiksi, ette pääse Jumalan valtakuntaan, Harjuvaara sanoo.
Ikäero ei anna myöskään saarnaoikeuksia. Puheen kääntyessä Jaakon lapsiin hän kertoo saaneensa erään keskustelun tuoksinassa murrosikäisiltä lapsiltaan palautetta: ”Isä, sulla ei ole tänään saarnavuoroa.”
– Se oli minulle hyvä opetus, Harjuvaara naurattaa, ja lisää ettei pappisperheissä kasvaminen ole aina ongelmatonta.
Luomakunta ei voi jäädä evankeliumin jalkoihin
Ilkka Kontturi kertoo seuraavansa maailman tapahtumia uutisten välityksellä ja katsomalla tiettyjen poliittisten ja yhteiskunnallisten kommentaattoreiden videoita.
– Olen ollut huolissani monesta yhteiskunnallisesta kehityssuunnasta, mutta nuorten miesten perhemyönteisyyden noususta ja vastuunkantamisen lisääntymisestä olen erittäin iloinen.
”Iloitsen siitä, että uusi sukupolvi kantaa vastuuta ja ottaa kantaa ympäristön puolesta.”
Kontturi arvostaa Lutherin kahden regimentin oppia, jossa on erikseen hengellinen valta ja maallinen valta eli laki ja lainsäätäjät.
– Jumala voi toki toimia molempien kautta. En kuitenkaan pidä siitä, että yksisilmäisten hengellisten näkökulmien perusteella tehdään politiikkaa.
Kontturi on pannut merkille, että nuoremmille sukupolville esimerkiksi kierrätys on selviö.
– Kun nuoret näkevät somessa videoita, joissa kilpikonnan nenään on juuttunut pilli, ne totta kai vaikuttavat nuoriin ja lisäävät kierrätysintoa. Iloitsen siitä, että uusi sukupolvi kantaa vastuuta ja ottaa kantaa ympäristön puolesta.
Kontturin mukaan olisi hienoa, jos ihmisillä olisi mahdollisuus kokoontua yhteen toisten kristittyjen kanssa rukoilemaan ja lukemaan Raamattua, mutta myös puhumaan tämän elämän asioista ja havahtumaan vastuuseen maailmasta.
– On tärkeää rakentua itse hengellisesti mutta myös pitää huolta luonnosta, jonka olemme saaneet Jumalalta. On erikoista, jos vain ihannoimme evankeliumia ja luomakunta jää jalkoihin, Kontturi pohtii.
– Allekirjoitan tämän kaiken, Harjuvaara sanoo.
Kärsimyksen ongelma on aina henkilökohtainen
Kontturi kokee kutsumuksekseen rinnalla kulkemisen ja muiden auttamisen. Hän viihtyy nykyisessä työssään, jossa pääsee toteuttamaan itseään monipuolisesti.
Jos Luoja suo, jossain vaiheessa elämää saattaa häämöttää toimiminen sairaalateologina. Kontturi on suorittanut ylimääräisen teologiharjoittelun perheneuvonnassa sekä sairaalateologina Peijaksen ja Katriinan sairaaloissa Vantaalla.
Kärsimyksen ongelma liittyy aina johonkin tiettyyn tilanteeseen, Kontturi ajattelee. Ihminen kohtaa kärsimystä omassa elämässään tai lähipiirissään. Kontturin mielestä ongelmaa ei pidä lähteä ratkaisemaan filosofisesti vaan kontekstuaalisesti.
– On tärkeää hyväksyä ihminen kokonaisvaltaisesti kysymyksineen. Auttajan pitää pysähtyä miettimään, miksi juuri tämä henkilö kysyy minulta tällaista. Kuuntelu ja läsnäolo auttavat, ei helppojen vastausten tarjoaminen, Kontturi sanoo.
Kärsimystä kohdatessaan Kontturi miettii, miten sitä voisi lieventää ja miten kärsivää ihmistä voisi auttaa. Vaikka jokaiseen asiaan ei pysty antamaan liennytystä, monessa asiassa voidaan olla avuksi.
Harjuvaaraa kärsimys on koskettanut myös perhepiirissä.
– Sisareni päätyi lopulta itsemurhaan ja hautasin hänet. Hänellä oli kaikki tarkasti ja kauniisti suunniteltuna etukäteen ja oli hyvä toimia sen mukaisesti.
Harjuvaaran Samuli-poika taas oli vuonna 1993 tapahtuneen liikenneonnettomuuden jälkeen koomassa kaksi viikkoa, mutta kuntoutui vuosikymmenten mittaan täysin.
Omaan tulevaisuuteensa liittyen Harjuvaara on esittänyt Jumalalle toiveen, että saisi lähteä taivaan kotiin omasta kodistaan käsin.
Harjuvaaraa katsellessa ja kuunnellessa tulee mieleen, että tämä hetki tuskin on vielä vähään aikaan.
Ulkona on pimeää, mutta tästä tuvasta ja näiden miesten keskustelusta tulvii valo. Ei kuitenkaan liian kirkas, vaan sellainen, jota kohti pystyy katsomaan.
Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 4/2026.
Lue myös muita Askel-lehden juttuja:
Ben Zyskowicz: Isäni ei koskaan toipunut keskitysleirikokemuksista
Kun sisko kuoli nuorena, Eeva-Liisa Reuterin elämänkatsomus kiteytyi: Uskalla elää!
”Jumala ei ole taloudellisen kasvun Jumala” – pappi Jonatan Edlund ajaa kinnerillä kirkkoon
Ilmoita asiavirheestä