Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen Reisjärven Suviseurojen avajaisissa tänään perjantaina puhunut Oulun piispa Jukka Keskitalo käsitteli puheenvuorossaan herätysliikkeen asemaa julkisuudessa.
Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä ei piispan mukaan ole eristäydytty maailmasta, vaan vastuun kantaminen arkisista ja ajallisista asioista on ollut olennainen osa liikkeen eetosta.
– Liikkeen piirissä olevat ihmiset ovatkin kantaneet vastuuta yrityksistä ja osallistuneet valtakunnan tason ja paikalliseen vastuun kantamiseen. Vaikka iankaikkinen päämäärämme on meille kristityille elämää kannatteleva perusta, on meidät kutsuttu kantamaan vastuuta arjen asioista, oli sitten kysymys koronan torjunnasta tai soteuudistuksesta, Keskitalo sanoi puheessaan.
Vastuunkantoa yhteisistä asioista on piispan mukaan myös aktiivinen osallistuminen arvokeskusteluun yhteiskunnassa. Keskitalo kertoi kokeneensa hyvänä, että SRK julkaisi taannoin kannanoton uskonnonvapaudesta.
– Sen pontimena oli huoli tämän yhden länsimaisen yhteiskunnan perusoikeuden kapeutumisesta ja painottumisesta negatiiviseen uskonnonvapauteen eli vapauteen uskonnosta. Kuten kannanotossa tuotiin hyvin julki, on uskonnonvapaus ensisijaisesti vapautta uskoa, eikä se ole ainoastaan yksilön, vaan myös yhteisön oikeus.
Herätysliikkeen avoimuudessa ajassa liikkuviin kysymyksiin on Keskitalon mukaan myös se puoli, että herätysliikkeen ulkopuolelta osoitetaan kiinnostusta sen asioita ja toimintakulttuuria kohtaan.
– Olenkin kuluneen vuoden aikana seurannut suurella mielenkiinnolla mediassa käytyä keskustelua vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeiden roolista kirkossa ja yhteiskunnassa. Liike on jälleen muutaman kenties hieman hiljaisemman vuoden jälkeen saanut aika runsaasti mediahuomiota.
”Liikkeen historiassa ulkopuolinen huomio johtanut eristäytymiseen”
Avoimuuden ja julkisuuden myötä historiasta ja nykyisyydestä nousee pintaan myös vaikeita asioita, piispa sanoi.
– Kuluneenkin vuoden aikana on käsitelty niin sanottujen hoitokokousten kipeääkin historiaa, joka liikkeen nuoremmalle sukupolvelle voi tuntua jo kaukaiselta menneisyydeltä. Keskusteluun ovat nousseet myös tulkinnat pelastuksesta ja Jumalan valtakunnan rajoista, jotka herättävät keskustelua eritoten täällä pohjoisessa.
Keskitalo arvioi voimakkaan mediahuomion epäoikeudenmukaiseksi silloin, kun herätysliikkeen piirissä elävät ihmiset niputetaan kaikki yhteen ja unohdetaan, että vanhoillislestadiolaisetkin kristityt ovat kaikki yksilöitä omine ajatuksineen ja elämänkysymyksineen.
Keskitalon mukaan olisi hyvä, että median uutisoinnissa ja populaarikulttuurin tavassa käsitellä liikettä tulisi esiin se arkinen kristityn elämä, työnteko ja perhe-elämä, josta ovat kaukana julkisuuden toistuvasti esiin nostamat kliseet.
Avoin vuorovaikutus ympäröivän yhteiskunnan kanssa on Keskitalon mukaan kuitenkin hyvä tapa elää kristittynä ja herätysliikkeenä tässä ajassa.
– Liikkeen historiassa on vaiheita, esimerkiksi 1970-luvulla, jolloin ulkopuolinen huomio on johtanut eristäytymiseen ja koteloitumiseen. Tämä ei ole ollut pitkään aikaan vallitsevana toimintalinjana. Tästä olen iloinen. Avoimuus ja kipeidenkin historian asioiden läpikäyminen tekee liikkeestä vahvemman. Se vaati rohkeutta ja johtajuutta, mutta tuottaa parhaimman lopputuloksen.
”Elämä on haurasta ja usein pienestä kiinni”
Oulun piispa käsitteli puheessaan myös Reisjärven juhlien tunnusta ”Herra, sinuun minä turvaan”.
Ihmisen elämässä on piispan mukaan erilaisia vaiheita. Sellaisiakin jolloin psalminkirjoittajan tapaan kysytään: ”Missä olet, Jumala?”. Ihmisen elämä on haurasta ja usein pienestä kiinni. Emme kykene ennustamaan, mitä huomenna tai ensi vuonna tapahtuu.
– Kaikki voi mennä erinomaisesti ja aurinko voi paistaa elämäämme. Tai sitten tavallinen ihminen voi tulla rattijuopon yliajamaksi keskellä kirkasta päivää. Tai elinvoimaisen huippujalkapalloilijan sydän voi pysähtyä kymmenien miljoonien ottelua tv:stä seuraavien silmien edessä, kuten olemme nähneet parhaillaan käynnissä olevissa jalkapallon EM-kisoissa, Keskitalo sanoi.
Koska ihmisen elämää leimaa tällainen hauraus, on Keskitalon mukaan suuri asia, että voi kristittynä ajatella näiden juhlien tunnuksen sanoin ”Herra, sinuun minä turvaan”.
Mutta elämä voi lyödä rajustikin vasten kasvoja.
– Silloinkin, ja eritoten silloin auttaa se tietoisuus, josta virren 397 ”Kun on turva Jumalassa” viimeinen säkeistö puhuu: ”Käyköön myöten taikka vastaan, eipä Isä hylkää lastaan. Herra ohjaa parhaaksemme, kaikki vaiheet päiviemme”.
Lue myös:
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Piispa Jukka Keskitalo vanhoillislestadiolaisten Suviseuroissa: Avoimuus ja kipeiden asioiden läpikäyminen tekee liikkeestä vahvemman