Kirja-arvio: Paha ideologia voi luikerrella myös kirkkojen valtarakenteisiin

Kuva: Mari Teinilä

Eri ideologioita edustavien ääriliikkeiden nousu on viime vuosina saanut 1930- ja 1940 -lukuja kuvaavat historiankirjat tuntumaan pelottavan ajankohtaisilta.

Laurence Reed: Natsin mieli. Suomentanut Tähti Schmidt. Tammi 2025. 487 sivua.

Dokumenttielokuvien ohjaajana aloittanut britti Laurence Rees on tullut tunnetuksi etenkin natsismia käsittelevistä tietoteoksistaan. Hänen tuotantonsa uusin suomennos, Natsin mieli – 12 varoitusta historiasta, hahmottelee saksalaisen natsismin mentaliteettia. Miten SS-joukot ja tavalliset saksalaiset saattoivat syyllistyä tekemiinsä rikoksiin? Kuinka Hitlerin ääriliike kietoi ihmiset viekkaasti ja vähin erin pauloihinsa?

Reesin 12 kohdan listalta on helppo poimia nykyajan autoritääristen johtajien ja -aatteiden käyttämiä metodeja. Jo Hitlerin Saksa viljeli salaliittoteorioita, me ja muut -ajattelua, johtajan ehdotonta sankaruutta, lasten ja nuorten ideologista ohjaamista sekä perinteisen valtaeliitin, kuten armeijan johdon, kanssa veljeilyä.

Reesin listalta löytyy myös kristinuskon hyödyntäminen valtapyrkimyksissä. Vaikka natsismi, kuten useimmat nykyhetken vallanhaluisista ideologioistakin, ovat perustaltaan täysin kristillisyyden vastaista, ovat ne luikerrelleet historian aikana useita kertoja menestyksekkäästi kirkon valtarakenteisiin ja kyenneet silmänkääntötemppuineen esiintymään sopusointuisina kristinopin kanssa.

Hartaan kristillisen kasvatuksen saanut Wehrmachtin kenraali ja papin poika Johannes Blaskowitz oli eräs heistä, joka joutui syvään ristiriitaan valtion intressien ja oman uskon yhteensovittamisessa. Blaskowitzilla oli Reesin mukaan Raamattu aina mukanaan ja hän myös luki sitä joka ilta.

Kriittinen kenraali protestoikin toistuvasti esimiehilleen juutalaisten ja muiden ihmisryhmien järjestelmällistä tuhoamista. Mutta samalla hän jatkoi Saksan sotakoneen palveluksessa katkeraan loppuun saakka ja kuoli tiettävästi oman käden kautta sodan jälkeisessä vankeudessa.

Reesin teos saa väkisinkin pohtimaan, miten pitkälle ihminen voi toimia velvollisuusetiikkansa pohjalta ylempien tahojen palveluksessa. Milloin tulee raja vastaan sen suhteen, jolloin selkeästi kristinuskon vastaiselle ideologialle on osoitettava kaapin paikka, vaikka se tietäisi aseman, työpaikan tai maineen menettämistä?

Lue myös:

Dietrich Bonhoeffer kulki hirttolavalta hyvyyden voiman suojaan

Kirja-arvio: Kirja pyhän ehtoollisen juutalaisista perinteistä palkitsee lukijansa

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliHartaus: Nyt valvokaa
Seuraava artikkeliVirolainen teologi ja ikuinen kapinallinen Heino Nurk aina kulkenut omaa tietään

Ei näytettäviä viestejä