Harrastuksena eläintensuojelu: Marjo Virtanen totuttaa villeinä eläneitä kissoja ihmisiin

Marjo Virtanen hankki Lohjan löytöeläintalosta ensimmäisen kissan seitsemän vuotta sitten ja kiinnostui toiminnasta. Kuvassa myös Ilpo. Kuva: Jukka Granström

Kissat ovat vieneet Lohjan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Marjo Virtasen sydämen. Nelijalkaiset tassuttelijat tulivat tutuksi jo lapsuuskodissa, jossa kissat kuuluivat elämään.

– Kun kissa hyppää syliin rapsutettavaksi, se rentouttaa mielen. Kissa tuo yksinkertaisesti hyvän olon.

Virtasella on nykyään kaksi kissaa, jotka ovat tulleet perheeseen Lohjan eläinsuojeluyhdistyksestä. Virtanen on myös vajaan vuoden toiminut aktiivisesti samaisessa yhdistyksessä saatuaan siihen kipinän omien kissojen kautta.

Suuri osa hylätyistä kissoista on elänyt villeissä kissapopulaatioissa. Niiden totuttaminen ihmisiin on tärkeä osa toimintaa. Kuva: Jukka Granström

– Otettuani ensimmäisen kissan eläinsuojeluyhdistyksestä seitsemän vuotta sitten, kiinnostuin heti heidän toiminnastaan. Tunsin halua pitää huolta kodittomista kissoista ja auttaa niitä sopeutumaan ja tottumaan ihmisiin, sillä monet ovat villeistä kissapopulaatioista.

Virtanen olisi liittynyt yhdistykseen heti ensimmäisen kissan hankkimisen jälkeen, mutta kiireet estivät sen.

– Kun oma aika lisääntyi viime kesänä, päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin mukaan yhdistyksen toimintaan.

Virtanen viettää aikaa kissojen kanssa eläinsuojeluyhdistyksen tiloissa keskimäärin kerran viikossa.

– Siivoan kissojen hiekkalaatikoita, ruokin niitä, annan lääkkeitä sekä tietenkin rapsuttelen niitä. Tärkeä osa toimintaa on totuttaa niitä ihmisiin. Yksi vakiotapani on istua kissojen kanssa ja lukea ääneen lehtiä totuttaakseni niitä ihmisen ääneen.

On upea tunne, kun villinä elänyt kissa osoittaa hyväksyntää ja päästää lähelleen.

– Tuntuu todella hyvältä kun nurkassa istunut sähikäinen antaa ajan kuluessa rapsuttaa ja päästää lähelleen. Samalla myös unohtuvat muut asiat.

Iiro, Iina ja Ilpo asuvat Lohjan eläinsuojeluyhdistyksen tiloissa. Kuva: Jukka Granström

ELÄINSUOJELUYHDISTYKSEN PÄÄMÄÄRÄ on löytää kissoille uusi koti. Kun sellainen löytyy, valtaa Virtasen mielen ilo ja haikeus.

– Kissojen adoptoijille on myös oma Facebook-ryhmä, missä monet kertovat kissan myöhemmistä kuulumisista, niitä tarinoita on mukava lukea.

Kissojen ja muiden eläinten laiminlyönti vetää Virtasen mielen surulliseksi.

– Tuntuu pahalta nähdä takkuisia, arpisia ja sairaita kissoja jotka on jätetty oman onnensa nojaan säiden armoille. Nykyään on myös selvästi havaittavissa, että monet kissojen hylkäämiset ja laiminlyönnit liittyvät omistajien mielenterveysongelmiin.

Kissat ovat Virtasen puheissa myös työpaikalla.

– Olen hullu kissanainen, joka puhuu kissoista jatkuvasti. Joillakin saattavat kissat tulla jo ulos korvista.

Lue myös:
Harrastuksena muumivirkkaus – Eeva Salo-Kopperin muumikasvattamosta maailmalle on lähtenyt kymmeniä muumihahmoja

Harrastuksena Jumalan sana oudoilla kielillä – Terhomatti Hämeenkorvelle sysäyksen antoi uhkarohkea kysymys rautaesiripun takaa

Harrastuksena kiitollisuuspäiväkirja – Asta Airaksinen oppi huomaamaan kauneuden vaikeuksien keskellä

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliHartausohjelmat eivät nousseet mukaan Yleisradion juhlatutkimuksen ensimmäiseen osaan
Seuraava artikkeliOxford-liikkeen vaikuttaja John Henry Newman on nimetty kirkonopettajaksi

Ei näytettäviä viestejä