Azerbaidžanin toissa vuonna armenialaisilta takaisin valloittaman Vuoristo-Karabahin (ven. Nagorno-Karabakh, arm. Artsakh) alueella on raportoitu armenialaisten kulttuuri- ja uskonnollisen perimän hävittämistä. Alueelta on vaikea saada luotettavia tietoja, mutta ainakin joitakin armenialaisten kirkkoja ja hautausmaita on tuhottu.
Suuri enemmistö alueen armenialaisesta väestöstä pakeni kodeistaan ja kylistään Armeniaan Azerbaidžanin voittoisien joukkojen saapuessa syksyllä 2023. Kahden kansan välillä on hyvin vanhoja etnisiä, poliittisia ja muita jännitteitä. Armenialaiset ovat kristittyjä ja turkinsukuiset azerit muslimeja.
Armeniassa viime vuonna vieraillut arkkipiispa Tapio Luoma kommentoi Vuoristo-Karabahin tilannetta Kotimaalle.
— Tämä on jälleen yksi raskas vaihe armenialaisen kansan monella tapaa traagisessa historiassa. On vaikea tietää tarkkaan, mitä Vuoristo-Karabahissa tällä hetkellä tapahtuu, mutta kansainvälisten järjestöjen raportit herättävät huolta, Tapio Luoma arvioi.
Luoman mukaan näyttää siltä, että armenialaista rikasta kulttuuriperintöä, joka lukeutuu samalla maailman vanhimpiin kristillisiin kulttuuriperintöihin, tietoisesti hävitetään alueelta.
— Vastaavaa on tapahtunut aiemmin myös muun muassa Etelä-Aasiassa ja Lähi-idässä. Kulttuuriperinnön hävittäminen on suuri menetys koko ihmiskunnalle, Luoma sanoo.
Vuoristo-Karabah tyhjentyi armenialaisista, jotka eivät halunneet jäädä Azerbaidžanin vallan ja potentiaalisen koston alle.
TAPAHTUMIEN KESKIPISTEESSÄ nyt oleva Vuoristo-Karabah oli Neuvostoliiton aikana vahvasti armenialaisenemmistöinen enklaavi Azerbaidžanin neuvostotasavallan sisällä. Neuvostoliiton romahdettua alkoivat armenialaisten ja azerien konfliktit, minkä seurauksena Armenia valloitti alueen sodalla vuonna 1992. Sodassa valloitettiin myös Azerbaidžanin azerialueita, jotta voitiin luoda maayhteys Armenian ja Vuoristo-Karabahin välille. Vuoristo-Karabah julistautui itsenäiseksi Artsakhin tasavallaksi, mutta sitä tai sen separatistihallintoa ei kansainvälisesti tunnustettu. Azerbaidžan halusi saada alueen takaisin.
Jäätynyt konflikti päättyi siihen, että voimistunut Azerbaidžan aloitti vuonna 2020 sodan, jossa se osa osalta valloitti Vuoristo-Karabahin takaisin. Sota päättyi vuonna 2023 Azerbaidžanin voittoon ja armenialaisten joukkopakoon. Käytännössä Vuoristo-Karabah tyhjentyi armenialaisista, jotka eivät halunneet jäädä Azerbaidžanin vallan ja potentiaalisen koston alle. Näin siitä huolimatta, että Azerbaidžan lupasi kunnioittaa vallatun alueen asukkaiden oikeuksia.
Vuoristo-Karabahin tilanne on nyt vaikea ja osittain poliittisen ja sotilaallisen sumun peitossa, tietoja on vaikea saada. Mitä Suomen evankelis-luterilainen kirkko voisi tässä asiassa nyt tehdä?
Arkkipiispan mukaan yksi keskeinen asia olisi ainakin tietoisuuden herättäminen.
— Tilanne Artsakhin maakunnassa on jäänyt mediassa katveeseen. Kirkkojen maailmanneuvosto vetosi tuoreessa konferenssissaan jäsenkirkkoihinsa, että ne nostaisivat ongelman esiin kotimaassaan. Tähän pyyntöön me haluamme vastata.
Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomitea on kokoontumassa Johannesburgissa parin viikon kuluttua.
— Emme ole vielä saaneet virallisia kokouspapereita, mutta pidän todennäköisenä, että keskuskomitea tulee ottamaan julkisesti kantaa tapahtumiin ja että se pyrkii vaikuttamaan suoraan kansainväliseen yhteisöön. Tälle olemme valmiita antamaan oman tukemme, Tapio Luoma sanoo.
Vaikka Armenian suhteet Azerbaidžanin ja Turkkiin ovat vaikeita, sillä on ollut toimivat suhteet Iraniin.
ARMENIAN JA Azerbaidžanin välisellä konfliktilla on Luoman mukaan pitkä historia ja ulkopuolelta on vaikea nähdä tai ymmärtää kaikkia siihen liittyviä tekijöitä. Kahden kansan välillä on historian painolastia luoneita kielellisiä, uskonnollisia, kulttuurisia ja poliittisia ristiriitoja.
— Ymmärrykseni mukaan kyse ei ole ensi sijassa uskonnollisesta konfliktista, vaan erilaisista alueellisista jännitteistä, joiden syyt ovat syvällä historiassa. Neuvostoliiton hajoaminen ja tuoreet geopoliittiset tapahtumat ovat nostaneet jännitteet pintaan, Luoma arvioi.
Yksi esimerkki siitä, että kyse ei ole ensi sijassa uskonnollisesta kriisistä lienee arkkipiispan mukaan se, että vaikka Armenian suhteet Azerbaidžanin ja Turkkiin ovat vaikeita, sillä on ollut toimivat suhteet Iraniin.
— Minulla ei ole tiedossa, että tämän kriisin pelättäisiin ruokkivan uskonnollisten jännitteiden kasvua alueella. Uskonto liittyy Armenian ja Azerbaidžanin väliseen konfliktiin ainakin niin, että armenialaisen kulttuuriperinnön häviäminen Vuoristo-Karabahista merkitsisi myös kristillisen kulttuurin lähes vuosituhantisen perinnön katoamista alueelta, Luoma toteaa.
Kansanmurha ei virallisesti merkitse vain sitä, että jokin etninen väestöryhmä hävitettäisiin kokonaan.
SVEITSIN BERNISSÄ pidettiin toukokuun lopussa Vuoristo-Karabahista kantautuneiden hälyttävien tietojen vuoksi ekumeeninen kokous ”Freedom of Religion, preservation of Armenian historical Heritage in Artsakh / Nagorno-Karabakh. Kokouksessa oli mukana myös Armenian apostolinen kirkko ja sitä isännöivät Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN) ja Sveitsin protestanttinen kirkko.
Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa Bernissä edusti arkkipiispa Tapio Luoman sijaisena hänen avustajansa Juha Meriläinen.
Meriläisen mukaan Bernin-kokous järjestettiin siksi, että Armenian apostolisen kirkon mukaan Vuoristo-Karabahin kriisi ei ole saanut sellaista huomiota, mikä sille kuuluisi.
— Tämä konferenssi pidettiin siksi, että kirkot ja järjestöt nostaisivat sitä esiin, Juha Meriläinen kertoo.
Kokouksessa käsiteltiin siis tilannetta, jossa Azerbaidžanin valloittamalla alueella on hävitetty armenialaisten hautausmaita ja kirkkoja. Tematiikan raskaan sarjan kysymys oli, voisiko Vuoristo-Karabahin tämänhetkinen tilanne täyttää kansanmurhan kriteerit.
— Tällainen konferenssi ei voi tehdä päätöstä siitä, täyttyisivätkö kriteerit. Vain kansainvälinen rikostuomioistuin (International Criminal Court, ICC) voi sellaisen päätöksen tehdä. Paikalla Bernissä oli ICC:n entinen pääsyyttäjä Louis Moreno-Ocampo. YK:n ihmisoikeusasiantuntija ja kansanmurha-erikoislähettiläs, senegalilainen Adama Dieng piti puheensa ja osallistui paneelikeskusteluun etäyhteyksin.
Täyttyvätkö ne kriteerit? Meriläisen mukaan kokouksessa pohdittiin sitä, että kansanmurha ei virallisesti merkitse vain sitä, että jokin etninen väestöryhmä hävitettäisiin kokonaan. Sen lisäksi keskusteltiin myös siitä, olisiko tarpeellista viedä tämä asia kansainväliseen rikostuomioistuimeen.
— Keskustelujen mukaan myös tietyn kansanryhmän kulttuuriperimän hävittäminen tai jo sen suunnitteleminen voisi olla kansanmurha , Meriläinen muotoilee.
Kyse ei ole vain armenialaisesta perinnostä, vaan koko maailmaa koskevasta kulttuurihistoriasta.
MERILÄINEN MUISTUTTAA, miten syyskuussa 2023 noin 120 000 armenialaista pakotettiin lähtemään Vuoristo-Karabakhista. Sen jälkeen yhteydet alueelle ovat olleet vaikeita.
— Erilaiset humanitaariset järjestöt ovat mm. satelliittikuvien avulla kuitenkin pyrkineet havainnoimaan tilannetta. Kuvien perusteella hautausmaita on hävitetty ja ainakin yksi kirkko – Pyhän Sargisin kirkko – on hävitetty, Meriläinen sanoo.
Kyseinen maineikas kirkko on peräisin 1200-luvulta.
Bernissä käsitelty aihe on vakava.
— Raportoidut havainnot antavat nyt viitteitä siitä, että alueella pyritään systemaattisesti hävittämään jälkiä siitä, että siellä olisi asunut armenialainen väestöryhmä. Kumpi sitten on hävittämisen kohde, armenialaisuus vai kristillisyys. Tämä on kuitenkin se asia, mihin KMN ja Armenian apostolinen kirkko haluavat kiinnittää huomiota.
Kokouksen puheenvuoroissa todettiin Meriläisen mukaan, että kyse ei ole vain armenialaisesta perinnostä, vaan koko maailmaa koskevasta kulttuurihistoriasta.
— Vastaavaa hävitystä on nähty myös Irakissa, Syyriassa ja Afganistanissa. Myös Turkin 1970-luvulla valtaaman Pohjois-Kyproksen ortodoksisten kirkkojen tuhot mainittiin.
Aiemmin Armenia turvautui sotilaallisesti, poliittisesti ja taloudellisesti Venäjään.
KOKOUS KÄSITTELI Meriläisen mukaan myös alueen tällä hetkellä erittäin monimutkaista geopoliittista tilannetta. Erilaisissa käytetyissä puheenvuoroissa välittyi Meriläisen mukaan havainto siitä, että jos ja kun hyökkääjätahoihin (nyt siis Azerbaidžan) liittyy länsimaisia geopoliittisia intressejä, toinen osapuoli — nyt Armenia ja armenialaiset — jäävät sivustakatsojaksi.
— Azerbaidžanin takana sen aseistajana ja tukijana on Turkki. Ja Turkki on nyt lännelle monesta syystä hyvin tärkeä Ukrainan ja Lähi-idän tilanteiden vuoksi.
Unohtaa ei sovi myöskään Azerbaidžanin runsaita öljyvaroja. Ne ovat nousseet Venäjän öljyn markkinoilta hupenemisen vuoksi suureen arvoon. Azerbaidžanilaista öljyä viedään putkilla suoraan Georgian Supsan ja Turkin Ceyhanin öljyterminaaleihin, Venäjän reitit kiertäen.
— Azerbaidžanilaista öljyä ovat ostaneet esimerkiksi Britannia ja Sveitsi. Ja ainakin armenialaisten kokemus on, että Azerbaidžan käyttää tätä asiaa pehmeän vallan välineenä, Meriläinen arvioi.
Aiemmin Armenia turvautui sotilaallisesti, poliittisesti ja taloudellisesti Venäjään. Yleisesti arvioidaan, että Armenian länsiorientaation vuoksi Venäjä näyttää ottaneen Armenialta suojan pois. Toisaalta koko länteen suuntautuminen voi olla myös reaktiota siihen, että Venäjä on jo aiemmin joutunut ottamaan etäisyyttä Armeniaan.
Bernin-kokouksen loppuraportti on luettavissa täällä.
Armenian apostolisesta kirkosta tulee ensi vuonna stipendiaatti opiskelemaan Suomeen teologiaa.
ARKKIPIISPA LUOMA vieraili Armeniassa viime vuonna. Vierailua isännöi orientaaliortodoksinen Armenian apostolinen kirkko. Vaikka luterilaiset ja orientaaliortodoksiset kirkot ovat kirkkojen kartalla melko etäällä toisistaan, ekumeenisia yhteyksiä on kuitenkin syntynyt ja niitä vaalitaan.
— Kirkkojemme väliset suhteet ovat rakentuneet pian Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, eli yli kolme vuosikymmentä sitten, pitkälti Kirkkojen maailmanneuvostossa tapahtuneiden kohtaamisten kautta, Luoma toteaa.
— Vaikka yhteydet eivät ole olleet ehkä yhtä vilkkaat kuin vaikkapa joidenkin naapurimaiden kirkkojen kanssa, niitä on puolin ja toisin arvostettu ja huolella rakennettu.
Tämän yhteydenpidon keskeinen foorumi on Luoman mukaan edelleen Kirkkojen maailmanneuvosto.
— Sen lisäksi meillä on myös kahdenvälisiä suhteita, jotka pitävät sisällään esimerkiksi kirjeenvaihtoa ja vierailuita. Tärkeänä toimijana tässä on ollut myös Mikkelin hiippakunta. Olemme juuri sopineet, että Armenian apostolisesta kirkosta tulee ensi vuonna stipendiaatti opiskelemaan Suomeen teologiaa. Äskettäin suomalainen teologi kävi pitämässä vierailuluennon Armeniassa, Luoma kertoo.
KAIKEN KAIKKIAAN suomalaisilla ja armenialaisilla kristityillä on Luoman mukaan paljon opittavaa toisiltaan.
— Armenia on tiettävästi ensimmäinen maa maailmassa, jossa kristinuskosta tuli valtion virallinen uskonto. Tämä tapahtui siis Armeniassa jo aiemmin kuin Rooman valtakunnassa. Armenian apostolinen kirkko muistuttaa jo olemassaolollaan meitä kristinuskon syvistä juurista, Luoma sanoo.
Viime syyskuussa tapahtuneen vierailun aikana arkkipiispa seurueineen sai todistaa Armenian apostolisen kirkon suurinta uskonnollista juhlaa, noin seitsemän vuoden välein järjestettävää pyhän mirhan siunaamista.
— Se on lähes 2000 vuotta vanha traditio. On myös vaikuttavaa nähdä, miten keskeinen ja luonteva osa kristinuskolla on monien armenialaisten elämässä, Tapio Luoma kertoo.
Lue myös:
Piispa Seppo Häkkinen vieraili Armeniassa: ”Suomalaisia arvostetaan Armenian kirkossa”
Ilmoita asiavirheestä