Berliinin metro, U-Bahn, kolisee ja tuoksahtaa ihmisten pahoinvoinnille. Joka asemalla vaunuun työntyy rahaa kerjäävä ihminen. Annanko euron pahvimukiin vai ehkä myöhemmin asunnottomien järjestölle? Katsonko ohi?
Kansalaisyhteiskunta on ajettu ahtaalle Euroopassa. Se näkyy Berliinin metrossa. Railo menestyjien ja elämässään näköalattomien ihmisten välillä kasvaa. Apua antavien järjestöjen rahoitusta leikataan lähes vuosittain. Poliittiset muutokset kuten äärioikeiston nopea kasvu on yllättänyt järjestöt.
− Toivoa on, jos järjestö herää ajoissa tilanteeseen ja etsii selkeän suunnan työlleen, sanoo pitkän linjan kansalaisjärjestövaikuttaja, saksalainen Martin Georgi. Hän on Saksan Vastuullisen lahjoittamisen puheenjohtaja ja työskentelee järjestökonsulttina EU Consult -verkostossa. Hän aloitti uransa WSCF:ssä eli Ylioppilaiden kristillisessä maailmanliitossa ja Youth Forumissa ja on työskennellyt Saksan Amnestyn pääsihteerinä ja kehitysjärjestöissä.
EUROOPPALAISTEN JÄRJESTÖJEN roolia kyseenalaistetaan jopa Euroopan unionissa. Viimeksi huhtikuussa EU:n tilintarkastustuomioistuin vaati komissiolta tiukempaa järjestöjen rahoituksen valvontaa. Tilintarkastustuomioistuin ei sinänsä löytänyt huomautettavaa järjestöjen raportoinnista vaan EU:n rahoituskanavien läpinäkymättömyydestä ja tiedon pirstaleisuudesta EU:n omissa järjestelmissä. Eurooppalaiset kansalaisjärjestöt saivat 7,4 miljardia euroa EU:n koheesio-, tutkimus-, maahanmuutto- ja ympäristöpolitiikan määrärahoista vuosina 2021–2023.
Kärkkäästi Saksan kristillisdemokraattinen unioni, CDU, lähti kyselemään, tarvitaanko järjestöjä todella kritisoimaan, lobbaamaan tai toteuttamaan EU:n politiikkaa. Eivätkö kansallinen toimeenpano ja EU:n omat virkamiehet riitä?
Martin Georgi näkee EU:n instituutiot ja rahoituksen yhä vahvana selkärankana eurooppalaisille arvoille ja järjestöjen työlle. Kun YK:ta ja WHO:ta haastetaan ja leikataan rajusti, on Euroopan unioni yhä maailman suurin julkisen kehitysavun antaja.
Georgi näkee hyvinä uutisina järjestöille Saksan viime vaalit, joissa äärioikeistolainen puolue AfD ei päässyt valtaan. Samoin pari vuotta sitten Puolan vaaleissa oppositio sai parlamenttiin enemmistön ja palautettua oikeusvaltiokehityksen. Euroopan herkkä poliittinen tasapaino kuitenkin järkkyi kesäkuussa, kun Puolan presidentinvaaleissa valituksi tuli Laki ja Oikeus -puolueen kansallismielinen presidentti.
− Tällä hetkellä poliittiset voimat keikauttavat kansalaisyhteiskuntaa hyvin nopeasti. Järjestöt ovat pulassa, jos niiden koko rahoitus tulee yhdestä paikasta. Pitäisi olla aina kaksi-kolme jalkaa järjestörahoituksessa ja selkeä suunta toiminnassa, Martin Georgi jatkaa.
− Toisaalta myös järjestöjen on katsottava peiliin. Meillä ei ollut aiemmin kritiikkiä isoja YK-instituutioita kohtaan. Monet järjestöt ovat olleet ”valkoisten miesten hallinnassa” eivätkä ne ole ottaneet uutta nuorta työntekijäkuntaa. Älykkäät nuoret ihmiset menevät muualle kuten start-uppeihin eivätkä valitse työkseen maailman parantamista.
JÄRJESTÖT TARVITSEVAT hänen mukaansa myös enemmän yhteistyötä järjestöjen välille. Esimerkiksi asunnottomien parissa Berliinissä työskentelee useita järjestöjä. He koettavat erottua ja kilpailla lahjoituksista toistensa kanssa. Ensisijaisesti lahjoittaja kuitenkin haluaisi, että asunnottomia autetaan.
Georgi näkee, että varsinkaan pienet järjestöt eivät uskalla lopettaa tapahtumiaan tai toimintaansa. Järjestöjen yhdistymisiä pitäisi ainakin uskaltaa pohtia, vaikka ne ovat isoja identiteettikysymyksiä tunteineen.
Ammattimainen varainhankinta on Saksassa Georgin mukaan jäljessä verrattuna esimerkiksi Isoon-Britanniaan, Hollantiin, Ruotsiin tai Itävaltaan. Monet järjestöt lähettävät yhä yleisluontoisia uutiskirjeitä. Osa julkaisee lehtiä, koska ihmiset lukevat niitä mieluummin kuin sähköpostissa tullutta e-mailia.
Martin Georgi pitää järjestöjen viestintää heikkona uusien viestintä- ja somekanavien käytössä.
− Ihmiset tietävät, että kirkko kyllä tekee hyvää työtä, mutta mitä se käytännössä tekee esimerkiksi asunnottomien parissa? Järjestöt kertovat yhä liian vähän onnistumisista esimerkiksi köyhyyden puolittamisessa tai terveydenhuollossa.
TEKOÄLYN KÄYTTÖ puolestaan kasvaa ja monet järjestöt leikkivät sillä parhaillaan. Kielimallit tai tekstin muokkaus eivät ole sinänsä ongelmia vaan kuvien käyttö ja jopa feikki-imago kylästä tai henkilöstä, joka on luotu tekoälyllä ja jota ei ole edes olemassa.
− Autenttinen mielikuva järjestöstä on erittäin tärkeä, jotta uusia vapaaehtoisia ja lahjoittajia saadaan mukaan. Meillä on esimerkiksi paljon maahanmuuttajia, jotka eivät ole lahjoittajia tai töissä järjestöissä. He eivät lahjoita, koska eivät ymmärrä kieltä eikä heitä rekrytoida ainakaan järjestöjen varainhankintaan.
Georgi näkee, että luottamus kansalaisyhteiskuntaan rakentuu ihmisten ja järjestöjen aitoudesta. Järjestöt selviävät, jos ne pitävät kiinni jo työssä mukana olevista ihmistä ja kouluttavat heitä kohtaamaan uutta yhteiskunnan nopeissa muutoksissa.
Lue myös:
Robert Schuman hahmotteli EU:n kristillistä perustaa – Kuuluisan puheen pitämisestä 75 vuotta
Ilmoita asiavirheestä