Sveitsin reformaatiossa kuohui 500 vuotta sitten. Zürichin johtava reformaattori Ulrich Zwingli ja kaupungin raati joutuivat vuoden 1525 mittaan yhä syveneviin ristiriitoihin uuden aikuiskastetta harjoittavan hengellisen liikkeen kanssa. Liike sai vastustajiltaan nimen anabaptismi eli uudelleenkastajat.
Ensimmäiset uskovien kasteet tapahtuivat tammikuussa 1525. Kaupunki määräsi pian lapsikasteen pakolliseksi ja uhkasi keväällä karkotuksella jokaista, joka kastettaisiin uudelleen. Kiistat pahenivat ja johtivat anabaptistien vainoihin. Heidän johtajiinsa kuulunut Felix Manz vangittiin ja hukutettiin tammikuussa 1527 Zürichin halki virtaavaan Limmatjokeen.
Muitakin vangittiin, sakotettiin tai karkotettiin. Omaisuutta takavarikoitiin. Aikakausi käytäntöineen oli ankara.
Helsingin yliopiston akatemiatutkija Päivi Räisänen-Schröder toteaa, että tutkijoiden mukaan anabaptismilla oli monta syntykotia, joista Sveitsi oli vain yksi.
– Zürichin kastajat olivat Zwinglin oppilaita, jotka olivat vielä häntäkin uudistushaluisempia. Kastekysymys aiheutti välirikon, sillä Zwingli piti kiinni lapsikasteesta, vaikka olikin sitä saarnoissaan vähän kritisoinut, koska sitähän ei erityisesti mainita Raamatussa.
Edellä mainitut anabaptistit osallistuivat myös teologisiin väittelyihin Zwingliä ja hänen tukijoitaan vastaan.
– Ensimmäiset anabaptistien johtajat olivat yliopistokoulutusta saaneita, Raamattunsa tunteneita oppineita miehiä.
Anabaptismi kriminalisoitiin harhaoppina, mutta se levisi myös Saksaan ja Reiniä pitkin kohti Alankomaita. Anabaptismiryhmiä syntyi myös Määriin (hutterilaiset). Vainojen vuoksi heitä siirtyi 1700-luvulta lähtien Venäjälle ja Amerikkaan, jossa esimerkiksi mennoniitat ja amissit ovat heidän kaukaisia perillisiään.
Nykyinen baptismi sen sijaan on Räisänen-Schröderin mukaan syntynyt kirkkohistoriallisesti toisella tavalla.
Anabaptistiliikkeestä tuli vainoissa pian varsinkin porvariston ja käsityöläisten liike.
TEOLOGISESTI ANABAPTISTIT pitivät Räisänen-Schröderin mukaan kirjaimellisesti kiinni Markuksen evankeliumin (6:16) kohdasta, että ensin on uskottava ja sitten kastettava.
– Vauvat eivät pysty tekemään sellaisia ratkaisuja. Ihanteena oli siis kirjaimellisesti Uuden testamentin mukainen alkuseurakunta. Anabaptistit ajattelivat, että 1500 vuotta oli menty pois alkuperäisestä uskosta.
Ehtoolliskysymyksessä anabaptistit edustivat Räisänen-Schröderin mukaan zwingliläistä linjaa, eli kyseessä oli vain Jeesuksen muistoateria ja seurakunnan sisäistä rakkautta ilmentävä kokoontuminen.
Anabaptistiliikkeestä tuli vainoissa pian varsinkin porvariston ja käsityöläisten liike.
– Maallikkojen yleinen pappeus oli ihanne. Eliittiin ja yliopistoväkeen suhtauduttiin populistisen kriittisesti. Kannattajissa oli hyvin vähän aatelisia ja muuta johtavaa luokkaa.
Anabaptismilla oli Räisänen-Schröderin mukaan myös poliittiset implikaationsa. Se oli aikakauden hallitsevalle eliitille ongelma. Samaan aikaan Saksassa riehui myös maallista ja uskonnollista eliittiä järkyttänyt talonpoikaissota (1524–1525).
– Saksan kapinoivien talonpoikien uskonnollinen visio oli samalla maallinen ja yhteiskunnallinen visio. Siksi kapina murskattiin. Esivalta pelkäsi kapinoita ja kaaosta.
Kastajilla oli Räisänen-Schröderin mukaan samantyyppisiä vaatimuksia kristittyjen tasa-arvosta ja muusta. Vuosia myöhemmin Saksan Münsterissä paikallisesti valtaan päässeet kastajat saattoivat vaatia myös yksityisomaisuudesta luopumista ja kollektiivista omistamista, jopa moniavioisuutta.
– Jossain määrin kieltäydyttiin myös vannomasta valoja ja myöhemmin osallistumasta asepalvelukseen.
Räisänen Schröderin mukaan anabaptisteilla ei kuitenkaan ollut Euroopassa juuri tilaisuutta osoittaa, miten ideat olisivat toimineet reaalimaailmassa.
– Päätöksentekoa ajateltiin enemmän seurakunnan tasolla. Emme tiedä, miten he olisivat ”valtiota” tai edes kaupunkia johtaneet. Ideoita oli paljon, mutta ne olivat usein kaukana todellisuudesta.
KASTAJALIIKKEET OLIVAT teologinen uhka sekä reformoidulle että maltillisemmalle luterilaiselle reformaatiolle. Jälkimmäiset perivät voiton.
– Zwingli ja Luther esimerkiksi julkaisivat ajatuksiaan uutta kirjapainotaitoa hyödyntäen. Anabaptistien ajatuksia kirjapainajat taas eivät usein seurausten pelossa uskaltaneet painattaa.
Räisänen-Schröder on pitkään tutkinut anabaptismia. Hänestä on tärkeää muistaa, että reformaation historiassa on muutakin kuin ”paavi ja Luther”.
– Vaikka anabaptistit olivat marginaalinen ilmiö, heidän ajatuksensa herättivät aikoinaan paljon huomiota. Siksi myös anabaptismi kuuluu laajempaan reformaation historiaan. Tutkimuksellisesti tämä on erittäin kiinnostavaa.
Lue myös:
Tutkimus: Sormenjäljet kertovat myöhäiskeskiajan salaisimmista synneistä
Ilmoita asiavirheestä