Moottoritien varressa törröttää kyltti, jossa lukee Ystävyyden Majatalo. Olen nähnyt sen kymmeniä ellen satoja kertoja Turun ja Helsingin välillä liikkuessani. Ensimmäinen ajatus on: koira haudattuna. Suomessa ei tarjota ystävyyttä, varsinkaan missään valtateillä.

Mennään rohkeasti tutustumaan Ystävyyden Majataloon.

Ajomatkan aikana talvi on yllättäen palannut ja lunta tulee vaakatasossa naamaan. Valokuvaaja innostuu muuttuneista olosuhteista, ja niinpä Ystävyyden Majatalon isäntä Daniel Nylund joutuu poseeraamaan pihalla tuimaa säätä vasten.

Sisällä hän toteaa olevansa aamukahvia vailla.

Kello on vähän yli neljä iltapäivällä.

– Opiskelen ja kirjoitan yöt, Nylund kertoo.

Yhteisö pyörittää arkea talkoovoimin

Vuonna 1988 perustetussa Ystävyyden Majatalossa voi tietysti majoittua. Siellä järjestetään myös kursseja ja juhlia, mutta ennen kaikkea kyseessä on yhteisö, jossa kirjavista taustoista tulevat asukkaat pyörittävät arkea yhdessä, talkoovoimin.

– Meitä on täällä yleensä kymmenkunta asukasta. Ne, jotka asuvat vakituisesti, majoittuvat tuossa sivutalossa, Daniel Nylund näyttää.

– He ovat toipujia, kuten mekin olemme.

Majatalo tarjoaa eri tavoin särkyneille tai muuten vain haasteellisessa tilanteessa oleville ihmisille mahdollisuuden viettää yhteisöllistä elämää.

– Ja saada vertaistukea sekä terapiaa ja päästä sen kautta tarpeeksi hyvän elämän syrjään kiinni, Nylund kuvailee.

Hän pitää Salossa sijaitsevaa paikkaa yhdessä puolisonsa, psykoterapeutti Soile Lehden kanssa. Lehti tuleekin kanssamme kierrokselle esittelemään paikkoja.

Siirrymme pihan kautta takkahuoneelle. Järvi on jäässä ja kaunis. Keskustelemme siitä, onko sininen hetki juuri nyt. Ilmeisesti on, koska valokuvaaja katoaa jonnekin ilmestyäkseen uudelleen vasta tunnin kuluttua.

Nuorena Nylund heitettiin ulos seurakunnasta

Tuoli muistuttaa boheemia valtaistuinta. Daniel Nylund istahtaa siihen ja kertoo, miten hänestä tuli Jeesus-hippi.

– Olen syntynyt Raamatun kansien väliin, minut on imetetty Jumalan sanalla ja kasvatettu Herran pelossa, hän muotoilee.

Koti Pohjan kunnassa oli helluntailainen. Isä oli maallikkosaarnaaja ja ”vanhemmistoveli” eli kuului seurakunnan johtajiin.

– Olen pienestä asti ollut kokouksissa. Isäni hoiti saarnaajan tehtäväänsä suurella intohimolla.

– Kun isä rakensi talon, hän teki kaksikerroksisen. Toinen kerros oli tarkoitettu lähetyssaarnaajien tilapäiseksi kodiksi, kun he vierailevat kotimaassaan. Tämä kerros valmistui ennen oman perheen tiloja.

Teini-iässä Nylund sai hylkäämiskokemuksen. Hänet heitettiin ulos seurakunnasta, ja ikään kuin olosuhteiden pakosta, hänen isänsä oli siinä porukassa, joka päätöksen teki. Syinä olivat tupakka, alkoholi ja tytöt.

– Se ei ollut minulle mikään kriisi. Se antoi liukumäen tavalliseen elämään, Nylund kuvailee.

– Tunsin myötätuntoa isääni kohtaan, kun hän joutui tekemään tuollaisen päätöksen.

Helluntailaisyhteisö oli Nylundin mukaan ”fundamentalistinen”.

– Nurkan takana oli aina piilossa armottomuus ja hylätyksi tulemisen pelko. Siksi ihmiset olivat tarkkoja siitä, mitä itsestään puhuvat. Sellaisesta syntyy piilotteleva, epäaito vuorovaikutuskulttuuri.

Jeesus-hippien kyytiin

Seurakunnasta erottamista seurasivat Nylundin elämässä ”tuhlaajapojan vuodet hippiajan kukoistuksen keskellä”, mutta melko pian Nylundille oli selvää, että Jeesusta hän haluaa edelleen seurata.

– Ketä muutakaan?

– Päätin, että minun hengellisyyteni keskeinen ulottuvuus on se, mikä toteutuu tässä meidän välillämme. Sen pitää olla totta ja sen verran armollista, että myös uskaltaa olla tosi.

Nylund oli juuri lopettanut lukion, kun hän löysi Helsingissä amerikansuomalaisen Jim Palosaaren Jeesus-hippiporukan. Palosaari oli 1960–70-lukujen Jeesus-liikkeen keskeisiä johtajia.

– Rajua porukkaa. Osa oli tatuoituja gangstereita, huumekauppiaita ja prostituoituja. He olivat perustaneet Yhdysvalloissa Jeesus-kommuunin ja tulivat Eurooppaa kiertämään, Nylund kertoo.

– Näin, että nämä ovat rehellisyydessään ja vihkiytymisessään tosissaan. Ajattelin heti, että näiden kyytiin minä lähden.

Nylund kiersi porukan mukana Suomessa ja ulkomaillakin. Hänestä tuli Jeesus-hippi, joka perusti myöhemmin useammankin yhteisön ja lopulta majatalon, jossa nyt olemme.

– Jeesus-hipeissä oli jotain alkukantaista yhdessäolon vilpittömyyttä. Tyyliin istutaan nuotiolla ja puhutaan totta. Hipit eivät istuneet rivissä kuuntelemassa yhtä. Sellainen avoin kasvokkain eläminen oli raikas vastakohta perinteiselle kokouskulttuurille.

Arjen rehellisyys koskee pieniä asioita

Nylundia naurattaa, kun kysyn, että mitä se ”totta puhuminen” oikein tarkoittaa. Hän selittää asiaa majatalonsa arjen kautta.

– Yksi ilta viikossa on varattu täällä siihen, että pestään hampaamme. Eli puhutaan totta siitä, mikä sinun käytöksessäsi ja asenteessasi viikon aikana satutti. Tai omassa käytöksessäni. Pyydän anteeksi asioita, asenteellista puhetta tai moukkamaista käytöstä.

– Arjen rehellisyys on usein vaikeaa siksi, että se voi koskea niin pieniä asioita, että niistä ei kehtaisi puhua. Paljastun niin pieneksi, että annan noin mitättömän asian satuttaa itseäni.

Toinen ilta viikossa on varattu sille, että kukin voi kertoa missä kulkee omien haasteidensa kanssa.

Kolmantena iltana keskitytään luovaan dialogiin.

– Ryhmästä heitetään kolme sanaa, joista sitten rakentuu illan dialogi. Se on avautumista tilaan, jossa kaikki vaikuttavat kaikkiin tavalla, joka mahdollistaa uusien oivallusten syntymisen.

– Monilla on pelottava kokemus ajatusten vaihdosta. Some pahentaa sitä. Ihmiset pelkäävät puhua arvoistaan ja mielipiteistään.

Kosmologian luento korvanapissa

Teologin koulutusta Daniel Nylundilla ei ole, mutta hän on lukenut teologiaa paljon. Omia kirjojakin on syntynyt useita. Teologiaa Nylund harjoittaa muun muassa Teoblogi-sivustollaan.

– Joka aamu, kun menen nukkumaan, panen korvanappiini kosmologisen luennon ja nukahdan siihen. Kosmologiset teoriat ovat niin vaikeita, etten ymmärrä niistä juuri mitään. Toivon silti, että jotain jäisi korvien väliin.

– Luin jo nuorena kaiken mitä käsiini sain. Olin hillittömän utelias maailman luonteesta. Olen aina halunnut oppia ymmärtämään todellisuutta.

Nylund nauraa katketakseen muistellessaan erästä varhaista oivallustaan.

– Mietin silloin luomisen ja evoluution suhdetta. Sain oivalluksen, että Esausta sanottiin, että hän oli hyvin karvainen. Siinä oli puuttuva linkki ihmisen ja apinan välillä! Miksei kukaan muu ole sitä huomannut.

Kun eksaktit sanat loppuvat

Raamatun vaikeiden kohtien suhteen Nylundin isä oli Lutheria lainaten kehottanut ”nostamaan hattua ja jatkamaan eteenpäin”, mutta poika ei sellaiseen suostu.

– Nostan hattua, mutta jään paikalle ihmettelemään. Viihdyn nykyään paremmin mysteerien ääressä kuin nuorena, Nylund sanoo.

Sillä tiellä häntä on auttanut mystikko Mestari Eckhart, jonka ajatusten satoa Nylundin pian ilmestyvä kirja Mestari Eckhart ja Eckhart Tolle – Arjen hengellisyyttä etsimässä arvioi. Eckhart Tolle on Kanadassa asuva kirjailija, jonka henkistä kasvua käsittelevistä teoksista on tullut kansainvälisiä bestsellereitä.

– Hermostuin Eckhart Tollen mäkkäriversioon keskiaikaisesta mystiikasta niin pahasti, että halusin tutkia myös hänen arkkimystikkoaan Mestari Eckhartia.

– Mestari Eckhart vei maisemiin, jossa eksaktit sanat loppuvat ja runolliset alkavat. Hänen teksteistään oli vaikea saada mitään tolkkua. Olin kuljettanut mukanani niin kutsuttuja luovuttamattomia uskomuksia Jumalasta, jotka Eckhartin myllyssä muuttuivat.

Yksi niistä oli Luojan ja luodun välinen ero.

– Eckhart Tolle sulattaa ne monistiseksi ykseydeksi, mutta Mestari Eckhart puhuu luomakunnasta, joka on transsendenttisen eli tuonpuoleisen jumaluuden läpäisemä. Jumala on kaikessa ja kaikki on Jumalassa, mutta Jumala on silti enemmän kuin kaikki. Sitä kutsutaan teologisesti panenteismiksi. Käsittääkseni monet kirkkoisistä puhuivat samankaltaista kieltä.

Tiedosta kenen haamua seuraat

Nylund kertoo oppineensa ranskalaiselta filosofilta René Girardilta, että kaikki – myös auktoriteetteja vastustavat hipit – seuraavat ajattelussaan ja toiminnassaan jotakuta.

– Tärkeintä on oppia tiedostamaan, kenen haamua seuraa. Girardin mukaan kaikki haluni ovat muilta opittuja eli mimeettisiä. Mistäköhän minä sain sen tajun, että rehellinen vuoropuhelu on jotakin muuta kuin se uskonnollinen jauhanta, jonka keskellä kasvoin? Ehkä isoäidiltäni, joka oli minulle rehellisyyden malli, Nylund pohtii.

Girardin kautta hänelle avautui myös Vanha testamentti uudesta näkökulmasta.

– Se on kertomus ihmisen ja Jumalan suhteesta. Vanha ajatus Raamatusta pelkästään Jumalan ilmoituksena tai ilmoituksena Jumalasta ohittaa sen, mitä Raamattu kertoo ihmisyhteisön ja -yksilön luonteesta.

Nylundin seuraava kirjaprojekti käsitteleekin hänen suhdettaan Raamattuun.

– Uudessa testamentissa evankelistat kertoivat Jeesus–tarinansa oman rikkinäisen kielensä ja muistoperintönsä kautta. He heijastavat kertomuksiin omia tulkintojaan ja ennakkoluuloja. Selvin esimerkki on Juudas.

– Markus kirjoittaa, että Juudas vain teki mitä teki ja hirttäytyi – piste. Muilla evankelistoilla Juudas muuttuu koko ajan pahemmaksi. Lopulta hän on Saatana itse.

Juudaksesta tehtiin Nylundin mukaan ”opetuslasten ja myöhemmin koko kristikunnan syntipukki”.

– Hän sai kantaa sellaista syntiä, jota opetuslapset eivät halunneet nähdä itsessään. Kaikki alkoi viimeisestä ehtoollisesta, jolloin Jeesus sanoi ”yksi teistä”. Hän antoi kaikille mahdollisuuden mennä itseensä, mutta kaikki alkoivat vain katsoa ympärilleen.

Perinteinen tulkinta Juudaksesta on Nylundin mielestä ollut sytykkeenä jopa antisemitismille.

– Juudas oli yhtä kuin juutalaiset. Emme me tappaneet, he tappoivat.

– Mielestäni kristityksi kääntyminen on muiden syyttelyn sijaan sitä, että minä löydän itsestäni Kristuksen murhaajan.

Sovitusteoriaa on vaikea sulattaa

Nylundia vaivaa perinteinen luterilainen ”oikeussaliteologia”. Hän ei oikein allekirjoita sitä.

– Edelleen näemme, että Jumala jostain syystä tarvitsi Jeesusta uhrikseen voidakseen tai halutakseen vapauttaa anteeksiantonsa ihmiskunnan ylle. Sillä tavalla Jeesuksen kuolema viime kädessä meni Jumalan piikkiin.

– Tämä tekee minusta tietysti huonon luterilaisen, mutta minun on ylivoimaisen vaikea sulattaa Anselm Canteburylaisen sovitusteoriaa, jonka mukaan Kristuksen uhraaminen oli välttämätöntä Jumalan takia, ei ihmisen takia.

Luterilaiseen kirkkoon Nylund kuitenkin kuuluu, vaikka hän ei kirkossa käykään.

– Hengellinen elämäni on täällä näiden ihmisten parissa. Tämä on tapani seurata Jeesusta.

– Minulla on kyllä ikävä ehtoollista Jeesus-hippien kanssa. Seurasimme Paavalin neuvoa, että älkää jakako Herran ehtoollista epäpuhtain sydämin. Ehtoollinen oli koko illan sessio. Vasta kun syntyi kokemus, että olemme selvittäneet välimme, osallistuimme ehtoolliseen, joka muistutti meitä osallisuudestamme niihin synteihin, joiden uhriksi Jeesus antautui herättääkseen meidät näkemään itsemme ja Jumalan uudessa valossa. Se oli anteeksi saaneiden Jumalan Pojan murhaajien ateria. Ei ole vakuuttavampaa ja haastavampaa anteeksi antajaa kuin omien syntiemme uhri, Nylund selostaa.

Syöpädiagnoosi herätti omasta uhriutumisesta

Nylund kertoo vielä, miten nousi aikanaan pitkästä masennuksesta.

– Minulla on yli kymmenen vuotta ollut virtsarakon syöpä. Se on aggressiivisesti uusiutuva mutta ei aggressiivisesti leviävä.

Diagnoosin saatuaan Nylund käveli torin terassille, tilasi oluen ja totesi, että ”masentuneisuuteni loppuu tähän”.

– Olin lannistumassa vaikeuksien alle, mutta syöpädiagnoosi kirkasti pääni kerralla. Se herätti huomaamaan, mihin surkeiluun elämääni tuhlaan. Se auttoi minua heräämään omasta uhriutumisestani ja ottamaan isomman vastuun hyvinvoinnistani.

Nyt Nylund kertoo olevansa kiitollinen, tyytyväinen ja onnellinen.

– Paljon on tapahtunut. Olen aloittanut sivistykseni lukemalla ulko-wc:ssä olevia lehtiä, ja nyt juttelen pöntöllä tekoälyn kanssa. Elinaikanani maapallon väestö on kolminkertaistunut, ja jos elän vielä parikymmentä vuotta, tulee se aika, kun väkimäärä alkaa laskea. Yhteen elämänkaareen mahtuu huikeita muutoksia. Eivät suuretkaan kysymykset minua enää riivaa.

– Mutta ne pitävät uteliaana, Nylund pohtii.

Sitten oveen koputetaan. Avantouimarit ovat saapuneet. On aika antaa tilaa.

Lue myös

Jukka Norvanto on opettanut kannesta kanteen Raamattua, ja se on hänestä pohjimmiltaan helppo kirja

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä