Hallituksen esitys uudeksi tartuntatautilaiksi on lausuntokierroksella.

Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen kannalta olennainen muutos uudessa lakiesityksessä on, että esimerkiksi pandemiatilannetta ajatellen lakiin ehdotetaan nyt säädettäväksi tilojen ja toiminnan väliaikaisesta rajoittamisesta ja kieltämisestä sellaisissa vakavissa terveydenhuollon häiriötilanteissa, joissa muilla keinoilla ei pystyttäisi ehkäisemään riittävän tehokkaasti tartuntatautien leviämistä. Tämä koskisi esityksen mukaan myös uskonnonharjoitukseen käytettäviä tiloja, kuten kirkkoja.

Uuteen lakiin ehdotettuja rajoituksia voisivat hyvin vakavassa terveydenhuollon häiriötilanteessa, kuten pandemiassa, olla hygienaiavelvoitteet ja niiden tehostaminen uskonnonharjoitukseen käytettävissä tiloissa, mutta lisäksi ehdotetaan, että myös uskonnonharjoittamiseen käytettävien tilojen käyttö voitaisiin väliaikaisesti kieltää hyvin vakavassa terveydenhuollon häiriötilanteessa, jossa äärimmäiset rajoitustoimet olisivat tarpeen ihmisten hengen ja terveyden suojelemiseksi sekä välttämättömien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen turvaamiseksi.

Voimaan tullessaan laki korvaisi vuonna 2017 annetun ja sen monin kohdin päivitetyn tartuntatautilain.

TÄLLÄ HETKELLÄ voimassa olevan lain mukaan viranomaiset eivät voi päättää esimerkiksi kirkkojen sulkemisesta väliaikaisesti pandemiatilanteessa, vaan päätöksen asiasta tekevät kirkot ja uskonnolliset yhteisöt itse. Tämänhetkisessä tartuntatautilaissa (58 §) todetaan, että ”hyvinvointialueen tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin voi ensisijaisesti päättää toimialueellaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden, oppilaitosten, päiväkotien, asuntojen ja vastaavien tilojen sulkemisesta sekä yleisten kokousten tai yleisötilaisuuksien kieltämisestä. Lupa- ja valvontavirasto voi tehdä vastaavat päätökset tai useaa hyvinvointialuetta koskevan päätöksen”. 

Kokoontumislaissa määritellään, mitä ovat yleiset kokoukset ja yleisötilaisuudet. Sen 2 §:ssä todetaan, että uskonnollisten yhdyskuntien tunnusomaiseen toimintaan kuuluvat tilaisuudet, jotka järjestetään julkista uskonnonharjoitusta varten yhdyskunnan omissa tai niitä vastaavissa tiloissa, eivät ole yleisiä kokouksia tai yleisötilaisuuksia. 

Asiassa kohtaavat siis uskonnonvapaus sekä toisaalta yleinen turvallisuus, järjestys ja terveys.

Lakiesityksen perusteluissa viitataan perustuslakivaliokunnan aikaisempaan lausuntokäytäntöön, jonka mukaan uskonnonvapauden ydinalueeseen kuuluvat oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa sekä oikeus jumalanpalvelukseen. Esityksessä korostetaan, että edellä kuvatussa poikkeustilanteessa uskonnollisten yhdyskuntien jäsenet voisivat edelleenkin tunnustaa ja harjoittaa uskontoaan sekä osallistua jumalanpalveluksiin ja muihin uskonnollisiin menoihin. Velvoite koskisi vain tapaa, jolla jumalanpalvelukset ja muut uskonnolliset menot järjestettäisiin.

NYT EHDOTETTAVALLA sääntelyllä ei esityksen mukaan rajoitettaisi tai kiellettäisi uskonnonharjoittamista tai sen tunnustamista. Ne olisivat edelleen mahdollisia muutoin kuin uskonnonharjoittamiseen käytettävissä tiloissa. Ehdotettavalla sääntelyllä olisi esityksen mukaan siis vaikutuksia jumalanpalvelusten järjestämiseen, koska normaalisti käytettäviä tiloja ei olisi käytettävissä. Muulla tavoin jumalanpalveluksia voitaisiin kuitenkin esityksen mukaan järjestää. Perusteluissa viitataan tässä yhteydessä television, radion ja verkkopalveluiden kautta järjestettäviin jumalanpalveluksiin.

Näin ollen rajoitus ei kohdistuisi esityksen mukaan uskonnonvapauden ydinalueeseen, sillä se koskisi vain uskonnonharjoittamiseen käytettäviä tiloja, mutta mahdollistaisi uskonnonharjoittamisen ja myös jumalanpalvelukset muilla, terveysturvallisilla tavoilla.

Kotimaa pyysi Kirkkohallituksen asiaa tuntevilta henkilöiltä kommentteja lakiesityksestä. Kirkkohallituksesta saadun tiedon mukaan tässä vaiheessa Kirkkohallituksella ei kuitenkaan ole vielä kommentoitavaa, sillä asia tulee virastokollegioon vasta huhtikuun lopulla.

Uuteen lakiesitykseen ja sen perusteluihin voit perehtyä täällä.