Kutsumus on perinteisen luterilaisen näkemyksen mukaan voinut toteutua kotona, työssä ja harrastuksessa. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Maarit Hytönen on selvittänyt, miten nykyään puhutaan kutsumuksesta. Tutkimus on julkaistu verkkojulkaisuna, ja se löytyy tutkimuskeskuksen sivuilta.
Tutkimus koostuu kahdesta aineistosta: aikakauslehdistä kerätystä haastatteluaineistosta ja nettipaneelikyselyllä kerätystä kyselytutkimusaineistosta. Kyselytutkimuksessa selvitettiin, miten vastaaja suhtautuu työhön, perheeseen ja harrastuksiin sekä mitä hän pitää näistä elämänalueista tärkeimpänä.
Tutkimuksen mukaan ”lähes puolelle suomalaisista työ on kutsumustehtävä (49 %) ja naisista yli puolelle (53 %). Perhettä pidetään kutsumuksena lähes yhtä usein. 47 prosentille suomalaisista perhe on kutsumustehtävä, naisista 49 prosentille. Lähes kolmannekselle suomalaisista harrastus on kutsumus (28 %). Miehille (29 %) harrastus on kutsumus hieman useammin kuin naisille (26 %)”.
”Ihmisen elämästä ja varsinkin hänen työstään näyttää olevan vaikea kertoa realistisesti, ilman (jatkuvan) menestyksen auraa. Tarinat vaikeuksista muodostuvat muistellessa usein selviytymiskertomuksiksi, kun vaikeudet on jätetty taakse ja aikaa on kulunut. Suomalaiseen tapaan kertoa työstä ja elämästä kuuluu selviytymisen eetos: kovaa on, mutta elämästä on pakko selviytyä ja selviydytäänkin. Tämä on ominaista erityisesti sota-ajan kokeneille, nuoremmat ottavat useammin lähtökohdakseen omat tarpeensa”, Hytönen toteaa tutkimuksen johtopäätöksissä.
Kuva: PhotoDisc
Lue myös:
Kutsumus ohjaa teologin urasuuntautumista – klassiset kielet pappisuran esteenä