Suomen juutalaisen yhteisön sisällä on Åbo Akademin antisemitismin tutkijan André Swanströmin mukaan pitkä kokemus siitä, että Suomen merkittävin sanomalehti Helsingin Sanomat on Israelia koskevissa linjauksissaan puolueellinen ja Israel-vastainen. Swanström halusi tutkia asiaa tieteellisesti.
Hän esitteli Aholansaaren teologiapäivillä tänään torstaina 21.8. tutkimuksensa tuloksia, jotka on myös julkaistu Teologisessa aikakauskirjassa 1/2024. Hän kävi läpi Helsingin Sanomien Israelia käsittelevät pääkirjoitukset ja pääkirjoitussivujen kolumnit vuosilta 1990–2023. Tutkittavia artikkeja oli kaikkiaan 440.
Tutkimuksen mukaan 62 pääkirjoitussivujen tekstiä sisälsi antisemitismiä. Israelia käsittelevistä pääkirjoitussivujen artikkeleista 14,1 prosenttia täytti siis joltakin osin antisemitismin kriteerit. Swanströmin mukaan kyse ei ollut yksittäisistä journalistisista työtapaturmista vaan pääkirjoitusten kirjoittajien systemaattisista journalistisista ratkaisuista.
Swanström käytti tutkimuksessaan kansainvälisen holokaustin muistoa kunnioittavan liiton IHRA:n määritelmiä antisemitismille. Niiden mukaan antisemitismiä on esimerkiksi se, kun kiistetään juutalaisten historiallinen yhteys Israeliin ja Israelin oikeus pitää Jerusalemia pääkaupunkina, pidetään Israelia erityisen tai ainutlaatuisen syyllisenä globaaleihin ongelmiin, sälytetään yksin israelilaisille vastuu rauhanneuvotteluiden epäonnistumisesta, väitetään ettei Israelin arabikansalaisilla ole ihmisoikeuksia tai poliittisia oikeuksia, rinnastetaan Israelin toimet tai politiikka Etelä-Afrikan apartheid-hallintoon tai muihin hirmuhallintoihin, väitetään että Israel käyttää holokaustia oikeuttaakseen tappavaa väkivaltaa palestiinalaisia kohtaan, sanotaan että Israelin miehitys Länsirannalla on luonteeltaan kansanmurha tai liitetään Israeliin tai sen johtajiin antisemitismin stereotypioita kuten ylimielisyys, julmuus, kostonhimo, rasismi, maailmanvallan tavoittelu, juonittelu tai fanaattinen uskonnollinen kiihko.
Swanström totesi, että kriteereistä ei vallitse yksimielisyyttä tiedeyhteisössä. Toisaalta hän sanoi juutalaisten olevan ainoa kansanryhmä, jonka ei katsota olevan päteviä itse määrittelemään heihin kohdistuvaa vainoa eli antisemitismiä.
– Kukaan ei sano afroamerikkalaisille Black Lives Matter -tyypeille, että te olette ymmärtäneet rasismin väärin. Mutta juutalaisille sanotaan yhä uudestaan, että älkää käyttäkö sitä antisemitismikorttia.
SWANSTRÖM OLI poiminut esitelmäänsä esimerkkejä pääkirjoitussivujen kohdista, joita piti erityisen vahvasti antisemitistisinä. Pahin hänen mukaansa oli Pentti Sadeniemen HS Merkintöjä -kirjoitus lokakuussa 1995. Sadeniemi kirjoitti: ”Maailmassa ei tällä hetkellä liene toista yhdyskuntaa, joka olisi yhdellä kertaa niin kallis, tarpeeton, pieni, rasistinen ja provosoiva kuin juutalaisasutus Hebronissa.”
Svanström haki lasin vettä ja totesi, että tämä lause kuivaa hänen kitalakeaan.
– Tämä on antisemitistisin lause Suomen lehdistön historiassa sitten toisen maailmansodan. Hebronissa on patriarkkojen haudat ja monien matriarkkojenkin. Se on yksi juutalaisuuden kaikkein pyhimmistä paikoista.
André Swanströmin mukaan Israelin valtiota voi tarkastella kriittisesti ja arvostella perustellusti ilman, että kyse on antisemitismistä. Hänen mukaansa Israel on kuitenkin nostettu valtiona erityisellä tavalla tikun nokkaan ja siihen on kohdistettu esimerkiksi ylivoimaisen paljon YK:n tuomiolauselmia.
– Antisemitismin kovinta ydintä on nykyään puhua Israelista niin, että se olisi kolonialismille rakennettu terroristivaltio ja apartheid-valtio, joka edustaa tiivistettyä pahuutta, tai syöpäkasvain jonka sietäisi hävitä maan päältä.
Swanströmin mukaan Israeliin kohdistetaan kaksoisstandardeja eli sitä arvioidaan eri kriteerein kuin muita valtioita. Esimerkiksi hän nosti sen, että suomalaisessa mediassa ei juuri lainkaan puhuta siitä, että Israel on saartanut Gazaa yhdessä Egyptin kanssa, ja että myös Egypti näkee Hamasin terroristihallinnon alueella haitallisena.
”Antisemitismiin ovat syyllistyneet oman aikansa hyvän puolella olevat ihmiset.”
ESITELMÄSSÄÄN SWANSTRÖM nosti useita kertoja esiin, että äärimmäisen harvat ihmiset ovat nykyään tietoisesti natseja tai antisemiittejä. Antisemitismi on hänen mukaansa pääasiassa tiedostamatonta ja liittyy usein pyrkimyksiin olla hyvän puolella tai ”historian oikealla puolella”. Hän kristisoi vahvasti historian oikealla puolella olemisen käsitettä ja totesi sen olevan aina ylimielistä ja vaativan kristallipalloa, jota kenelläkään ei ole.
– Antisemitismi on aina pystynyt kiinnittymään siihen, mikä on hyvää ja tekee pesäeroa pahaan. Siihen ovat syyllistyneet oman aikansa hyvän puolella olevat ihmiset.
Aatehistoriallisesti Israelin nykyisen pahaksi leimaamisen juuret ovat Swanströmin mukaan entisessä Neuvostoliitossa. Neuvostoliittolainen antisiionismi jatkui hänen mukaansa myös Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, ja Israel on nähty vasemmistopiireissä amerikkalaisen imperialismin kätyrinä. Ajatus Israelista taantumuksen akselin toimijana on hänen näkemyksensä mukaan uponnut ihmisiin hyvin ja tullut osaksi kulttuurista kuvastoamme.
SWANSTRÖM ARVIOI, että noin 90 prosenttia Suomen juutalaisista on siionisteja ja kertoo myös itse lukeutuvansa tähän joukkoon.
– Juutalaisilla on mielestäni oikeus kotimaahan ja omaan valtioon. Jouduin tutkimusta tehdessäni haastamaan paljon omaa ajatteluani ja kontrolloimaan omia tunteitani ja miettimään, annanko pääkirjoitusteksteille aidon mahdollisuuden. Jos tilanne oli jonkun tekstin osalta mielestäni häilyvä, en luokitellut sitä antisemitistiseksi.
Nykyisestä tilanteesta Gazassa Swanström sanoi, että kärsimys ehdottomasti pysäyttää. Hänen mukaansa media kuitenkin manipuloi ihmisiä vääristellyillä kuvilla nälkää näkevistä lapsista ja suurentelee nälänhätää alueella. Hänen mukaansa antisemitistisellä retoriikalla, jossa juutalaisten julmuus kohdistuu erityisesti lapsiin, on pitkät juuret.
Kun Swanströmiltä kysyttiin, miten hän itse ratkaisisi Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin, hän kertoi tulleensa asiassa neuvottomaksi. Hänen uskonsa kahden valtion malliin on hiipunut. Toisaalta hän piti kiinnostavana Hebronin palestiinalaisten sheikkien ajatusta Hebronin emiraatin perustamisesta. Kyseisellä emiraatilla olisi oma sisäinen hallinto ja se eläisi rauhassa Israelin kanssa. Yksi vaihtoehto hänen mukaansa olisi myös kolmen valtion malli, jossa Gazassa ja Länsirannalla olisi molemmissa oma arabihallinto.
Yleisökommenteissa nousi esiin hämmennys siitä, että tavallisen ihmisen on vaikea kaiken tietotulvan keskellä tietää, mikä tieto alueelta on luotettavaa vai onko mikään. Suru ja ahdistus siviilien hädästä sodan keskellä ei kuitenkaan jätä rauhaan.
Lue myös:
Suomen olisi hyvä tunnustaa Palestiinan valtio, sanovat Mikkelin, Kuopion ja Espoon piispat
Kristittyjen viimeinen kaupunki Länsirannalla on joutunut hyökkäysten kohteeksi
Antisemitismi on vihoista vanhin – juutalaisvastaisuus on taas noussut näkyväksi
Pääkirjoitus: Panttivangit on vapautettava ja Gazan asukkaille on toimitettava hätäapua
Ilmoita asiavirheestä