Oulunkylän seurakunnassa Helsingissä pääosin vapaaehtoisvoimin pyörivä yhteisöravintola Salaam kutsuu turvapaikanhakijoita ja suomalaisia seurakuntalaisia valmistamaan yhdessä ruokaa ja tutustumaan toisiinsa. Ravintola on avoinna kerran viikossa.
Ruuanlaiton ja pöydän kattamisen lomassa on mahdollisuus oppia vieraasta kulttuurista aidossa ja välittömässä ilmapiirissä.
Ravintolan ylläpitäminen ei kuitenkaan ole pelkkää rentoa ja vapaamuotoista yhteistoimintaa, sillä Salaam on vakiinnuttanut reilun sadan henkilön viikoittaisen kävijämäärän. Parhaimmillaan ruokailemaan on tullut kolmesataa kävijää.
Salaamia koskevat samat säännökset kuin mitä tahansa muutakin ravintolaa.
− Yhteisöravintola on viranomaisten valvonnan alla olevaa toimintaa, koska se on auki säännöllisesti, kertoo ravintolan viestinnästä, vapaaehtoisten koordinoinnista ja talouden seurannasta vastaava Riitta Holmlund.
− Kahvilatoimintaa ja pop up -ravintolatoimintaa on monissa seurakunnissa, mutta toisesta Salaamin tyyppisestä ravintolasta minulla ei ole tietoa, lisää Oulunkylän seurakunnan kappalainen Kaisa Heininen.
Kiitosillallinen herätti ruokahalun
Idea ravintolan perustamisesta tuli turvapaikanhakijoilta itseltään. Heitä saapui seurakunnan toiminnan piiriin syksyllä 2015 suuri joukko.
Turvapaikanhakijoita majoitettiin Oulunkylän seurakuntaan kuuluvalla Maunulan kirkolla. Kirkolle majoitetuista miehistä muutama oli ruuanlaittotaitoinen, ja he esittivät idean jo Maunulassa asuessaan.
− Ajatus jäi kytemään. Varsinainen lähtölaukaus saatiin aikaan yhteistyössä Startup Refugees -verkoston kanssa. Verkoston kautta tuli mukaan henkilö, joka toimii nyt keittiöpäällikkönämme, kertoo Holmlund.
Ensimmäisenä ruuanlaiton taidonnäytteenä toimi Maunulan kirkolla asuneiden turvapaikanhakijoiden järjestämä kiitosillallinen. Sinne kutsuttiin sekä seurakunnan työntekijät että vapaaehtoiset. Kirkkosali oli täynnä.
Kiitosillallinen teki vaikutuksen, eikä se jäänyt turvapaikanhakijoiden ainoaksi isolle joukolle kokkaamaksi ruuaksi.
Vapaaehtoisten ylläpitämä ravintola kattaa omat kulunsa
Yhteisöravintola Salaamin tavoitteena on muun muassa turvapaikanhakijoiden kotouttamisen edistäminen, seurakuntalaisten tavoittaminen ja keskinäisen yhteyden rakentaminen. Vapaaehtoisuuteen perustuva ravintola kattaa omat kulunsa itse.
Voittoa ei pyritä tavoittelemaan, mutta jotakin on ansaittava, jotta toimintaa voidaan jatkaa. Mahdollisella voitolla tuetaan rauhantyötä turvapaikanhakijoiden kotimaissa Kirkon Ulkomaanavun kautta.
Lounasaikaan paikalle pyrkii tulemaan ainakin yksi pappi, jotta halukkaat saavat keskustella matalalla kynnyksellä seurakunnan työntekijän kanssa.
Ravintolalla on kolme nimettyä vapaaehtoistyöntekijää omine vastuualueineen. He vastaavat keittiöstä, salin kattauksesta ja viestinnästä sekä koordinoinnista. Heidän lisäkseen listoilla on noin neljäkymmentä vapaaehtoista, joista puolet ovat suomalaisia ja puolet ulkomaalaisia. Työvuoroihin ilmoittaudutaan netissä olevan tiedoston avulla.
Työnjako pyritään järjestämään siten, että turvapaikanhakijat saavat tehdä mahdollisimman suuren osan työstä. Suomalaiset toimivat yhdessä heidän kanssaan neuvoen ja opastaen.
− Työtä helpottamaan tekijöille jaetaan kustakin ravintolasalin pöydästä kertova ohjekortti, joka on tarkoituksella pääasiassa suomenkielinen. Korteissa on eri pöytien kattauksesta kertova valokuva selkeyttämässä asiaa, Riitta Holmlund kertoo.
Hygieniasta on huolehdittava − seurakunta kustantaa hygieniapassit
Sali katetaan kauniiksi ja siistiksi esteettisten syiden lisäksi myös siksi, että hygieniataso on säilytettävä keittiön lisäksi myös ruokasalin puolella. Keittiössä työskentelevillä tulee olla hyväksytysti suoritettu suomalainen hygieniapassi.
Seurakunta tukee ravintolaa hygieniapassien hankkimisessa toimittamalla materiaalit turvapaikanhakijoiden omilla kielillä. Kun hygieniapassikoulutus on läpäisty, seurakunta maksaa passista aiheutuneet kulut.
− Turvapaikanhakijat opiskelevat, jotta he tietävät, mikä on korkeatasoisen hygieniatason merkitys ja miten se hankitaan, toteaa vapaaehtoinen, eläkkeelle jäänyt suurtalousesimies Sinikka Kontula.
Keittiöinspiraattorin tittelillä keittiössä työskentelevä Kontula haluaa opettaa turvapaikanhakijoille kaiken, minkä hän osaa itse.
− Olen heidän tukenaan, ja suunnittelemme esimerkiksi ruuat yhdessä. Minä sanon, jos jotakin täytyy korjata. Mietimme yhteistyössä, miten ruokia on tapana valmistaa heidän kotimaissaan.
Reseptien lisäksi on täytynyt suunnitella, miten itämaisia ruokia on käytännöllisintä valmistaa suomalaisessa suurtalouskeittiössä.
− Meillä ei ole tandooriuunia tai mitään puulämmitteistä uunia, vaan ihan tavallinen keittiö, Kontula hymyilee.
Suomessa ravintolan on avauduttava sovittuun aikaan
Haastavinta keittiössä ahkeroinnissa on toimia niin, että ruoka valmistuu aikataulussa. Suomalaiset odottavat, että ravintolan auetessa kello kaksitoista myös ruoka on pöydässä silloin.
− Keittiössä on työskennellyt ammattikokkejakin, mutta useimmilla ammattitaitoa ei ole. Silloin ruuan valmistaminen nopeasti ja aikataulussa ei ole helppoa, Kontula toteaa.
Kontula toivoo, että ravintolassa hankitut taidot ovat turvapaikanhakijoille lähtöpaketti tai -lahja, joka auttaa heitä löytämään töitä. Taitojen lisäksi he saavat myös työtodistuksen.
−Tietotaitoa kysytään joka paikassa. Liian usein ajatellaan, etteivät turvapaikanhakijat osaa mitään eivätkä he tiedä suomalaisten tavoista. Mutta nuoret miehet ja naiset oppivat todella nopeasti.
”Inhimilliselle kohtaamiselle on tilaa”
Erilaisista taustoista tulevien sujuvan yhteistyön varmistamiseksi ravintolassa toimitaan tiettyjen ohjeiden ja käyttäytymissääntöjen mukaisesti. Turvapaikanhakijoita ei esimerkiksi ensin halata eikä kätellä, vaan heihin tutustutaan kaikessa rauhassa.
Salaamissa noudatetaan seurakunnan vapaaehtoiskoulutukseen sisältyviä yleisiä ohjeita.
− Me kaikki olemme allekirjoittaneet seurakunnan salassapitositoumuksen, joka kattaa tämänkin toiminnan. Lisäksi noudatamme periaatetta, että politiikka ja uskonto ovat aiheita, joista emme aloita keskustelua, kertoo Riitta Holmlund.
Yhteisöravintolaan tulleet turvapaikanhakijat saavat kertoa itsestään sen verran kuin haluavat. Seurakunnan vapaaehtoiset eivät heidän taustoistaan kysele. Holmlundin mukaan monet vakituiset kävijät ovat tulleet hyvin tutuiksi, ja he ovat kertoneet elämästään paljon.
Suurin haaste yhteisöravintolassa on kieli. Englannin kielitaito on usein riittävällä tasolla, mutta vaikkei yhteistä kieltä olisikaan, hauskaa on silti.
Yhteisöravintolassa turvapaikanhakijat voivat saada apua kielen oppimiseen liittyviin asioihin tai paperitöihin. He kaipaavat tukea esimerkiksi sairastuessaan tai nukkuessaan huonosti, Holmlund sanoo.
− Täällä on tilaa inhimilliselle kohtaamiselle.
Ravintola motivoi lähtemään liikkeelle
Salaamin aktiivit kokevat, että yhteisöravintola on turvapaikanhakijoille hyvin merkityksellinen.
Ravintolassa on hyvä tunnelma, ja turvapaikanhakijat tuntevat ravintolassa ollessaan tulleensa kotiin. He saavat ympärilleen heistä välittäviä ihmisiä, ja he kokevat olevansa hyödyksi.
Syy lähteä liikkeelle ja tarttua toimeen onkin yksi ravintolan keskeisimmistä turvapaikanhakijoiden hyvinvointia edistävistä puolista.
− Turvapaikanhakijat ovat jättäneet turvallisuussyistä hyvän elämän taakseen. Monet heistä ovat koulutettuja ihmisiä, jotka kaipaavat merkityksellistä tekemistä, Holmlund toteaa.
Jokaisella ravintolan turvapaikanhakijalla on oma tarinansa kerrottavanaan. He jakavat sen toisille vapaaehtoisille tai seurakunnan työntekijöille, jos haluavat.
Onpa turvapaikanhakija kotoisin Lähi-idästä tai Afrikasta, heitä kaikkia yhdistää halu löytää yhteisö ja kokea aitoja kohtaamisia.
Kuva: Jukka Granström. Afganistanilainen Roqaye ja keittiöstä vastaava Sinikka Kontula laittavat kylmiä ruokia tarjolle ruokasaliin.
Lue myös:
Arkistojuttu: Nuoret turvapaikanhakijat viihtyivät kauhan varressa