Arkkipiispa itsenäisyyspäivänä: Osaammeko tunnistaa, missä valta kääntyy hiljaiseksi väkivallaksi?

Valtapolitiikka oli kovaa ja armotonta Jeesuksen aikana. Se on sitä monin paikoin myös nykyisin, arkkipiispa Kari Mäkinen totesi saarnatessaan Suomen itsenäisyyspäivän ekumeenisessa 100-vuotisjuhlajumalanpalveluksessa Helsingin tuomiokirkossa.

Mäkinen muistutti, että ihmisiä nujertuu ja joutuu pakenemaan nykyäänkin poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen vallankäytön uhreina. Jeesus kuitenkin opetti: niin ei saa olla teidän keskuudessanne.

‒ Siinä ei jäädä maailman kauhisteluun, siinä pannaan katsomaan peiliin.

Mäkisen mukaan suomalaiset voivat ujostelematta vastata Jeesukselle, että tässä maassa on yritetty sadan viime vuoden aikana ottaa hänen sanansa todesta ja tehdä vallasta oikeudenmukaista. On rakennettu demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa, on pyritty vallan läpinäkyvyyteen ja yhdenvertaisuuteen. On haluttu jakaa yhteistä hyvää.

‒ Siinä, hyvä Jeesus, on yritetty seurata sinun opetustasi elämästä, vaikka sitä ei aina ole osattu niin sanoa. On saatettu sanoa vain niin kuin Akseli Koskela Täällä Pohjantähden alla -romaanissa: silmieni tasolta katselen kaikkia.

Silti Jeesuksen sanat vallanhimoisille opetuslapsille haastavat Mäkisen mukaan tässäkin ajassa myös meidät katsomaan peiliin. Miten näkymättömät ja näkyvät valtamekanismit kietoutuvat esimerkiksi sukupuoleen tai varallisuuteen perheissämme, kirkossa, työelämässä, politiikassa ja taloudessa? Osaammeko tunnistaa, missä valta kääntyy hiljaiseksi väkivallaksi ja vallan väärinkäytöksi?

Suurin olkoon palvelija ja orja, Jeesus opetti. Mäkisen mukaan meidän ei kuulu tuijottaa vain Pisa-tuloksiin, kilpailukykymittareihin tai hyvinvointibarometreihin.

‒ Jeesuksen puhuttelu vie yhteiskunnan varjopaikkoihin, missä ollaan näkymättömiä tai kannetaan häpeää, kun ei tahdota pysyä mukana tai täytetä kunniallisen, tuottavan ja pärjäävän ihmisen mittaa. Sieltä käsin yhteisen elämän ja yhteiskunnan tilaa on katsottava, Mäkinen sanoi.

Mäkinen lopetti saarnansa toteamalla, että nyt täällä ei ole suuria eikä pieniä, ei ensimmäisiä eikä viimeisiä. On vain ihmisiä oman elämänsä kanssa.

‒ Tässä olemme kaikki juhlapäivänämme, tänne syntyneet ja saapuneet, yhdessä Jumalan katseen edessä. Yritämme elää ihmisen elämää, kantaa sen iloa, vaivaa ja vastuuta suuressa Jumalan maailmassa.

‒ Yritämme katsoa silmiin ja silmiemme tasolta ihmistä, jotta jokainen tulisi nähdyksi niin kuin Jumala ihmisen näkee, suoralla, lempeällä ja rohkaisevalla katseella.

Kuva: Jukka Granström

Lue myös:

Arkkipiispa Kari Mäkinen erikoishaastattelussa: ”Turhaa toivoa ei ole olemassa”

Edellinen artikkeliMistä itsenäisyyspäivänä saarnataan? – Digipostillaan kerätään 6.12. pidettyjä saarnoja
Seuraava artikkeliTurvapaikanhakijoiden tekemä kiitosillallinen käynnisti säännöllisen ravintolatoiminnan kirkolla

Ei näytettäviä viestejä