Henrikinseurakunnassa Turussa alkaa syyskuun lopussa sururyhmä lemmikkieläimen menettäneille.
Lemmikin menettänyttä saattaa seurata suuri suru, jota lähiympäristö ei aina ymmärrä, todetaan Henrikinseurakunnan tiedotteessa. Lemmikki on kuitenkin ollut läheinen ystävä ja arjen jakaja, ja siksi surusta on hyvä puhua.
– Monelle ihmiselle lemmikkieläin on paras tai ainoa ystävä. Monivuotinen seuralainen, kumppani, jolle on voinut kertoa kaikki asiat. Kuolema muuttaa rajusti arkea: ei olekaan ketään iloisesti vastaanottamassa kotiin tulevaa, sanoo sururyhmän vetäjä pastori Anne-Marie Odell.
Hänellä itselläänkin on kokemus lemmikin menettämisen surusta 15-vuotiaan koiransa kuoleman jälkeen.
– Surua tällaisen ystävän menettämisestä joutuu ehkä vähättelemään, peittämään, melkein anteeksipyytämään. Surija saattaa saada myös ymmärtämättömyyttä osakseen.
Sururyhmässä voi kertoa menetyksestä, siitä mitä tapahtui ja mikä on auttanut surussa. Ryhmässä voidaan myös jakaa hyviä muistoja ja jutella siitä, mitä ystävyys lemmikin kanssa on merkinnyt.
Kuva: Noora Wikman-Haavisto. Helsinkiläiskissa Aku on jo iäkäs, mutta hyväkuntoinen.
Lue myös:
”Siunaa tennispallomme” – Kirkkoherra ja konsultti kirjoittivat koirarukouskirjan