Jokainen meistä tarvitsee evästä. Elämän leipää saamme nauttia niin aamiaispöydässä perheen kanssa, lounaalla työkavereiden tai ystävien parissa, illallisella ihan itseksemme kuin messun ehtoollispöydässäkin. Kaikki leipä on elämän leipää ja pyhää, suuri kiitoksen aihe.
Moni kotileipuri viiltää edelleen ristin kohoavan leivän päälle. Leipää ei sovi laittaa nurinpäin edes kassahihnalle. Leipä siunataan, jaetaan ja sitä kunnioitetaan. Leipäjonot kertovat paitsi yhteiskunnan epäonnistumisesta myös siitä, että me yhä välitämme toisistamme. Elämän nälkä yhdistää kulkijat.
Jesajan kirjassa Jumala huhuilee: Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!
Vieraanvaraisuus on varmuudella Jumalan tahto. Kutsutaan kylään ja katetaan pöytä. Sytytetään kynttilä tai viritetään nuotio. Jaetaan elämän taakat ja eväät. Hyräillään yhdessä elämän syviä sointuja. Näin meillä on tulevaisuus ja toivo.