Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat kokoontuvat ylimääräiseen piispainkokoukseen tiistai-iltana 12.3. He jatkavat kirkolliskokouksen pyynnön mukaisesti työskentelyä avioliittokäsityksessä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi. Piispainkokouksen kanslian valmistelemassa esitysluonnoksessa esitetään kirkkojärjestyksen muutosta, joka mahdollistaisi samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen niin, että kirkossa olisi kaksi rinnakkaista avioliittokäsitystä.
Mikäli esitysluonnos hyväksytään piispainkokouksessa, se menee laintarkastustoimikunnan tarkastettavaksi. Tämän jälkeen huhtikuussa kokoontuva piispainkokous tekee esityksen asiasta kirkolliskokoukselle. Kirkolliskokouksessa esityksen hyväksyminen vaatii taakseen kolme neljäsosaa edustajista.
Esityksen sisällöstä on keskusteltu useaan otteeseen piispojen neuvotteluissa. Esityksen valmisteluissa on konsultoitu kirkkoneuvos Pirjo Pihlajaa ja vs. kirkkoneuvos Asta Virtaniemeä. Piispainkokouksen keskusteluissa on otettu huomioon avioliittolain muutoksen jälkeinen tosiasiallinen tilanne kirkossa: keskustelu asiasta on vilkasta, siitä on tehty useita kirkolliskokousaloitteita, ja tutkimusten mukaan papiston ja kanttoreiden suhtautuminen samaa sukupuolta olevien parisuhteiden kirkolliseen siunaamiseen ja vihkimiseen on muuttunut koko ajan myönteisemmäksi. Piispainkokouksen mukaan on tunnustettava, että kirkosta sekä sen opista ja elämästä on monenlaisia, myös ristiriitaisia näkemyksiä. Täyttä yksimielisyyttä ei tulla saavuttamaan.
”Voimassa olevan avioliittonäkemyksen taustalla ei ole halu syrjiä, eikä samaa sukupuolta olevien avioliiton kannattaja pyri mitätöimään Raamattua ja kirkon traditiota.”
Piispainkokouksen esitysluonnoksessa todetaan, että kirkollista vihkimistä koskevassa keskustelussa on päädytty kahteen erilaiseen teologiseen näkemykseen. Niistä toinen tukeutuu kirkon perinteiseen avioliittokäsitykseen, jossa avioliitto ymmärretään miehen ja naisen välisenä. Toisen mukaan taas avioliitto on Jumalan luomaa hyvää todellisuutta ja yhteiskunnallinen asia, jossa osapuolet antavat itsensä toisilleen, jolloin avioliittoon vihkiminen tai liiton siunaaminen tulisi kirkossa mahdollistaa myös samaa sukupuolta oleville pareille.
Vallitsevan erimielisyyden juuret ovat esityksen mukaan avioliittoon liitetyissä periaatteissa, ihmiskuvassa ja raamattunäkemyksessä. Piispainkokouksen esitysluonnoksessa todetaan, että voimassa olevan avioliittonäkemyksen taustalla ei ole halu syrjiä, eikä samaa sukupuolta olevien avioliiton kannattaja pyri mitätöimään Raamattua ja kirkon traditiota.
Piispainkokouksen esitysluonnoksen mukaan rinnakkaisten avioliittokäsitysten olemassaolo merkitsisi tosiasiallisen erimielisyyden tunnustamista, mutta kuitenkin sillä tavoin, ettei se hajota kirkon ykseyttä eikä loukkaa kenenkään oikeuksia. Tällaisena ratkaisun voi arvioida olevan myös kestävä, ei vain väliaikaisratkaisu. Vaikka siihen sisältyy teologisia jännitteitä, se on perusteltu kirkon sisäisen ykseyden vaalimisen näkökulmasta.
Rinnakkaisten näkemysten tunnustaminen ei esitysluonnoksen mukaan edellytä molempien näkemysten hyväksymistä vaan sitä, että hyväksytään kahden kirkon sisällä vaikuttavien avioliittokäsitysten olemassa oleminen. Toisen näkemyksen edustajia ei pidä painostaa tai ymmärtää tarkoituksellisesti väärin, mustamaalata tai loukata tietoisesti. On muistettava ohjeet turvallisesta seurakunnasta sekä kunnioittavan keskustelun periaatteet ja toimittava niiden mukaisesti, kun kohdataan eri tavoin ajattelevia.
Mikäli piispainkokous päätyy esityksen mukaisesti ehdottamaan, että kirkkojärjestyksen 3 luvun 12 §:ään otettaisiin säännös rinnakkaisista avioliittokäsityksistä, seuraa tästä tarve säätää kirkkojärjestyksen 7 luvun 1 §:ssä (papin tehtävä) papin oikeudesta toimia kummankin kirkon hyväksymän avioliittokäsityksen mukaisesti.
Piipainkokouksen esitysehdotuksessa todetaan, että koska avioliittokäsitykset olisivat rinnakkaisia, ei säännöksessä olisi varsinaisesti kyse omantunnonvapaudesta, vaan valinnan oikeudesta. Samaa sukupuolta olevien parien oikeus saada kirkollinen vihkiminen tulisi säätää seurakunnan velvollisuudeksi ja tämän toteutumisen varmistaminen kirkkoherran tehtäväksi.
Piispainkokouksen esitysluonnos on luettavissa täällä.