EPÄTASA-ARVO TÄYTYY tunnistaa, tunnustaa ja sitä ylläpitävät rakenteet pitää purkaa. Tämän tehtävän ympärille järjestettiin Kirkkohallituksessa tammikuussa työpaja. Prosessilla on nimikin: dekolonisaatio.

Tällä kertaa tunteita nostattavaa teemaa käsitellään lähetystyön näkökulmasta. Tilaisuuden puheenjohtaja, kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Risto Jukko pyytää zimbabwelaista Masiiwa Gundaa nousemaan puhujapöydän taakse. Muut istuvat työpöytien takana.

Syntyy pieni hässäkkä, sillä Gunda ei mielellään puhu toisten yläpuolelta. Täällä pohjoisessa käytännöllisyys ratkaisee, ja vieras suostuu asettumaan mikrofonin taakse.

Masiiwa Gundan mukaan siirtomaaideologia piti sisällään uskomuksen, että eurooppalaiset olivat muiden ihmisten yläpuolella. Heillä oli velvollisuus sivistää, opettaa ja kristillistää kansat.

Kolonisoimista oikeutettiin holhottavien takapajuisuudella. ”Löydettyjen” kansojen elämäntapoja ja kulttuureja pidettiin primitiivisinä. Kolonisoijien mielestä heillä ei ollut tietoa eikä historiaa.

He eivät tunteneet Jumalaa eikä Jumala tuntenut heitä. He olivat laiskoja, seksuaalisuutensa hallitsemia juopottelijoita. Jotta heidät voitaisiin pelastaa, eurooppalaisten perheiden oli pantava hiukan rahaa säästöön lähetystyötä varten.

Masiiwa Gundan mukaan tällainen asenne on edelleen nähtävissä kaikilla elämänalueilla, joita kolonialismi hallitsi. Dekolonisaatiossa on kysymys tämän vaikutuksen purkamisesta, Gunda selittää. Hyväntahtoisen valkoisen miehen taakkaa tulee haastaa, torjua ja vastustaa.

– Sitoudumme siihen, että vääryydet korjataan. Luovumme vääristä ajatusmalleista ja epätodesta identiteetistä.

Yleisö saa pohdittavakseen kuumottavia kysymyksiä.

– Kun te puhutte kirkkoisä Augustinuksesta, ajatteletteko, että hän on afrikkalainen? Entä Dietrich Bonhoeffer, ajatteletteko, että hän on saksalainen?

Esiin nousee kontekstuaalinen teologia. Lähetystyön yhteydessä sillä tarkoitetaan usein länsimaiden ulkopuolella syntynyttä missiologista ajattelua, joka rikastuttaa oikeaa teologiaa erilaisuudellaan.

– Mutta jos haluat olla varteenotettava teologi, sinun on keskusteltava Martti Lutherista ja Karl Barthista.

VAIKKA MASIIWA GUNDA on väitellyt tohtoriksi saksalaisessa yliopistossa, hän kokee edelleen edustavansa monelle jotakin, mikä tulee oikean teologian ulkopuolelta.

– On jatkuvasti vakuutettava, että meriitteihini voi luottaa. Onneksi elän Jumalan armosta, en meriiteistä. Hyvät asiat, jotka olen elämässä saanut, ovat armoa, eivät ansiota.

Akateemisissa ja kirkollisissa ympyröissä vähempiarvoiseen asemaan asettaminen on erilaista kuin tavallisen kansan parissa. Kun Gunda kulki marketissa etsimässä vaimolleen mekkoa syntymäpäivälahjaksi, myymäläetsivä kulki häpeilemättä hänen perässään. Kun Gunda pysähtyi katsomaan leninkiä, etsiväkin pysähtyi muka tutkimaan tuotteita.

– Se oli hyvin epämiellyttävää. Kysyin häneltä, emmekö voisi kävellä yhdessä ja hän voisi auttaa minua löytämään lahjan vaimolleni.

Värillä on siis vieläkin väliä. Olla valkoinen ja olla musta tarkoittaa paljon muutakin kuin pigmentin määrää ihossa. Kyse on ideologiasta.

– Kun menen kotiin Zimbabween ja tarjoan vanhoille koulukavereilleni oluen, he kutsuvat minua heidän valkoiseksi miehekseen. Valkoinen tarjoaa ja asuu Genevessä. Valkoisuus menee paljon syvemmälle kuin ihonväri.

Eurooppalaisilla lentoasemilla väri yhtäkkiä vaihtuu. Siellä Gunda tuntee itsensä hyvin mustaksi. Hänen valkoista kollegaansa saatellaan kuin ruhtinasta, mutta afrikkalainen juuttuu paperisotaan ja kysymysten tulvaan.

Gunda kertoo mustasta katolisesta papista, joka palkattiin saksalaiseen seurakuntaan. Siellä oli töissä myös valkoinen diakoni. Katolisessa kirkossa diakonitkin saavat kastaa. Kun uusi pappi aloitti virassaan, seurakuntalaiset toivat lapsensa vain diakonin kastettaviksi.

– Valkoisesta miehestä voisi tulla piispa Zimbabwessa. Voisiko zimbabwelaisesta miehestä tulla Suomen luterilaisen kirkon piispa? Gunda kysyy.

ETNISEEN TAUSTAAN kohdistuva töykeys ei tunnu mukavalta, mutta Gunda sanoo pärjäävänsä sen kanssa. Rasistisesti käyttäytyvä ihminen on itsekin yleensä ikävien asioiden uhri. Mutta rakenteisiin kiinnittynyt epätasa-arvo on hänelle paljon vaikeampi pala.

Yhdysvalloissa maksettiin valkoiselle työntekijälle palkkaa yksi dollari enemmän kuin mustalle työnjohtajalle. Tarkoituksena oli pitää yllä ihonväriin perustuvaa arvojärjestystä.

Gunda muistuttaa, ettei mustan ja valkoisen erottelu ole ollut olemassa aina. Eurooppalainen alkoi mieltää itsensä valkoiseksi sen toiseuden kautta, johon hän kasvoi maailmalla siirtomaita hankkiessaan. Orjakaupalle oli luotava oikeutus, ja toinen väri sopi tähän tarkoitukseen. Syntyi kolonisoinnin oikeuttava arvohierarkia.

– Maailmassa on jotain pahasti pielessä ja me olemme kaikki tämän uhreja. Olemme samalla puolella.

Masiiwa Gunda matkusti Suomeen Lähetysseuran kutsusta. Hän osallistui Lähetysseuran valtaa käsitelleeseen symposiumiin ja kutsui täkäläisiä lähetystoimijoita arvioimaan itseään kolonialismin perinnön näkökulmasta.

Lähetysseura on nostanut kolonialististen rakenteiden purkamisen näkyvästi esiin työssään ja pyrkii siirtämään päätösvaltaa entistä enemmän paikallisille kirkoille.

Gunda kehuu pyrkimyksiä. Hänen mielestään kaikkien on osallistuttava kolonialismin haavaa parantavaan prosessiin, niidenkin, joiden ei ollut koskaan tarkoitus haavoittaa ketään.

– Mutta jos niin kuitenkin kävi, meidän on Kristuksen evankeliumin tähden noustava vastustamaan sellaisia etuoikeuksia, jotka eivät ole oikeudenmukaisia, Gunda vaatii.

Kristillinen usko edellyttää, että kukaan ei ole välinpitämätön, kun toista ihmistä kohdellaan tai on kohdeltu rasistisesti.

Rasismista puhuttaessa mielessä voi pyöriä vastalauseita. ”Mitä sitä vanhoja kaivelemaan, kun on ajankohtaisia katastrofeja käsillä. Ja miksi tulla toisten virheitä ruotimaan, kun olisi omissakin asioissa tekemistä.”

Gunda tunnistaa vastarinnan. Hänen ei ollut helppoa tulla puhumaan Suomeen, vaikka kutsujat ovat halunneet osoittaa arvostusta.

– Olisi helpompi matkustaa puhumaan Ruandaan. Epäröin, osaanko toimia Suomessa niin, että minut hyväksytään. Pelko nousee traumasta. Ajattelen kuitenkin, että Jumala on päättänyt käyttää minua instrumenttinaan.

Puhujan pieni matkalaukku odottaa Kirkon talon naulakolla pääsyä paluulennolle Geneveen. Sitä ennen Gunda vielä muistuttaa, että tulevaisuus rakennetaan aina menneisyyden päälle. Jos emme kadu ja tee parannusta kolonisoivista teoistamme, emme yhteisönä parane, Masiiwa Gunda muistuttaa.

– Kysyin saksalaiselta professorilta, onko Kristuksen ruumiilla varaosia. Minusta tuntui usein, että minä olin varaosa. Kelpasin käyttöön, kun varsinainen osa ei ollut saatavilla. Kristuksella on kuitenkin vain yksi ruumis. Ei erikseen valkoista, mustaa ja keltaista.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä