Helsingin piispa Teemu Laajasalo kertoi Piispan kyselytunnilla Radio Deissä, että häntä ärsyttää vastakkainasettelu kaupungin ja maaseudun välillä. Hänen mukaansa on tärkeää, että kirkko on pienilläkin paikkakunnilla läsnä.
Erityisen tärkeää läsnäolo on niillä paikkakunnilla, joita maaltamuutto on tyhjentänyt. Laajasalo myös vitsaili omasta kaupunkilaisuudestaan.
– Olen aika monennen polven helsinkiläinen ja varmasti identifioitunut kaupunkilaiseksi. Katson luontoa usein lasin läpi, se on minun luontosuhteeni.
Laajasalo myös luonnehti Helsingin hiippakuntaa ”toivon ja epätoivon symboliksi”. Samankaltaisin sanankääntein hän kuvaili aikoinaan Kallion seurakuntaa, jossa hän toimi kirkkoherrana.
– Kun katsomme tiettyjä numeroita, niin huolet näkyvät isoimpana meillä. Vastaavasti on niin, että halu, kyky ja voima vastata niihin huoliin näkyy isoimpana meillä.
Hän kuitenkin korosti, että Helsinki on vain yksi osa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, ei erilainen tai omalakinen kokonaisuutensa.
Kotimaan ja Radio Dein Piispan kyselytunnilla häneltä kysyttiin myös sitä, onko julkisuus tärkeä mittari papin työn onnistumiselle.
– Julkisuutta on moneen lajiin. On hyvä, että kirkko ei ole kasvoton tai harmaa ja että sillä on erilaisia kasvoja julkisuudessa. On kuitenkin äärimmäisen vaarallinen linja alkaa arvottaa työtä sen perusteella, kuinka paljon pärstä näkyy lehdissä.
Laajasalo myös ihmetteli haastattelussa sitä, kuinka seurakuntavaalien yhteydessä moni tuntuu puhuvan siitä, että päättäjiksi on valittu väärät ihmiset.
– On ajateltava nyt istuvien luottamushenkilöiden näkökulmasta, onko viesti totta. En ole ollenkaan varma siitä, pitäisikö olla huolissaan, ettemme saa luottamushenkilötehtäviin kiinnostusta ja tämän takia valtaa maallikoille.
Hänen mukaansa vallan pitäisi olla päätöksentekoelimien sijaan arjessa, jossa ihmiset toimivat.
”Pakottaminen on suhteessa Kristukseen huono juttu”
Eniten väkeä seurakunnat saavat tavoittelemalla runsasta jumalanpalveluselämää, hän kertoi kokemuksistaan.
– Jos katsotaan metropoleja, esimerkiksi Lontoota ja Ruotsia, kasvava seurakunta rakentuu jumalanpalveluksen ympärille. Ei sille, että on mieletön määrä kaikenlaista muuta ohjelmaa viikolla.
Messujen pitäisi olla monenlaisia: ”niin korkeakirkollisia, että paavi kalpenee” tai ”selkeän hurmahenkisiä” evankelikaalimessuja, ”hiljaisuusjuttuja” tai helposti lähestyttäviä perhemessuja.
Laajasalo myös viittasi Turun piispan erityisavustajan Mari Leppäsen pohdintaan siitä, että pitäisikö kirkon työntekijöiden tulla työpaikkansa messuun. Kotimaa24:n uutisen Leppäsen ajatuksista voi lukea täältä.
– Pakottaminen on suhteessa Kristukseen huono juttu. Olisi kuitenkin erittäin hyvä käydä keskustelua siitä, minkälainen sen messun pitäisi olla, että työntekijät haluaisivat mennä sinne.
Laajasalo kommentoi myös hänen kuiteistaan Helsingin seurakuntayhtymässä noussutta kohua. Kotimaa24:n uutisen aiheesta voi lukea täältä.
Hänellä oli omien sanojensa mukaan selkeä käsitys toimistaan jo varhain viime keväänä. Hän myös kertoo, että hänellä olisi ”mieletön määrä ajatuksia ja asioita, mitä voisi sanoa”, mutta pitää viisaampana vaieta niistä.
– Ulkopuoliset ihmiset, ehkä journalistit, voivat joidenkin aikojen päästä tutkia aikajanaa ja dokumentteja, että mitä tässä tapahtui. Minun tehtävänäni on katsoa eteenpäin ja hoitaa tätä virkaa.
Kuva: Markku Pihlaja / Kirkon kuvapankki
Lue myös:
Jari Jolkkonen: Jos kirkossa erotetaan usko ja tiede, uskonnollinen keskustelu joutuu gettoon
Piispa Tapio Luoma Radio Deissä: ”Jos kirkko tekee päätöksen, varmaankin olisin valmis vihkimään”
Piispa Kalliala Radio Deissä: Herätysliikkeet ovat rikkaus, kun ne pysyvät kirkon piirissä
Piispa Matti Repo: Jumalanpalvelusyhteisön messu ei voi olla protesti seurakuntaa vastaan
Arkkipiispa Kari Mäkinen kyselytunnilla: Vihkijäksi ilmoittautuminen on ”selkeää ja reilua”
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.