Kerro lyhyesti itsestäsi. Missä luottamustehtävässä palvelet?
Olen Kaija Marin Lapinlahdelta. Olen eläkkeellä tilastohaastattelijan työstä valtion Tilastokeskuksesta. Tykkään pihahommista ja lastenlasten kanssa olemisesta. Lapinlahden seurakuntaan olen kuulunut 43 vuotta. Olen mukana oman seurakunnan seurakuntaneuvostossa sekä Ylä-Savon seurakuntayhtymän yhteisessä kirkkovaltuustossa ja yhteisessä kirkkoneuvostossa. Lisäksi olen diakoniatoimikunnan varapuheenjohtaja. Tyttärenikin on kanssani samassa seurakunnassa luottamushenkilönä.
Miksi lähdit seurakunnan luottamushenkilöksi? Mihin haluat vaikuttaa?
Olen koko aikuisikäni ollut mukana luottamustoimissa. Olen tunnustava kristitty ja tunnen seurakunnan kodikseni. Kun pyydettiin luottamustoimiin, ajattelin, että mikä ettei. Minulle on tärkeää, että seurakunta puhuu Jumalan sanaa ja tekee diakoniatyötä. Haluan vaikuttaa erityisesti lasten ja lapsiperheiden hyvinvointiin. Vaikka raha on tärkeää, se ei saa olla seurakunnan päätöksenteossa tärkeintä.
Olen ollut myös kunnanvaltuustossa, mutta sen koin turhauttavaksi. Kunnallispolitiikka oli tunteetonta ja kylmää. Koin että suuhuni pantiin valmiit sanat. Seurakunnan luottamustoimissa on aivan toisenlaista. Seurakunnassa ihminen saa olla oma itsensä
Nyt näiden seurakunnan luottamustoimien määrä on kuitenkin päässyt paisumaan minulla yli äyräiden. Tämän kauden jälkeen aion vähentää niitä.
Kuinka kauan olet palvellut seurakunnan luottamustehtävissä?
Diakoniatoimikunnassa olen ollut mukana 12 vuotta. Muutenkin takana on toistakymmentä vuotta luottamushenkilönä.
Millaiset ominaisuudet ovat luottamushenkilölle tärkeitä? Kenelle tehtävä sopii?
Seurakunnan luottamustehtävät sopivat rehelliselle ja aidolle ihmiselle. Omakohtaista uskoa ei minusta voi vaatia, mutta aivan ateistimielinen ei sovi olla. Minusta on hyväksyttävä se, että seurakunnan toiminnassa ovat mukana myös he, joille usko ei välttämättä ole elämän ykkösasia. Voi toivoa, että totuus ja seurakunnan perimmäinen hengellinen anti heillekin ajallaan kirkastuu.
Mitä ajattelet uskonnon ja politiikan yhdistämisestä?
En ole itse seurakunnassa poliittinen edustaja, vaan olen tullut valituksi tehtäviin listalta, jossa on monien eri puolueiden kannattajia. Politiikkaa ei mielestäni tarvitse sotkea seurakuntaan.
Toisaalta se on realiteetti, että kunnissa on myös voimakkaita poliittisia ryhmittymiä, jotka haluavat vaikuttaa seurakunnissakin ja sekin on pakko hyväksyä. Itse en edes tiedä, mistä puolueista muut edustajat esimerkiksi seurakuntayhtymän luottamuselimissä ovat. Sellainen asia ei ole jäänyt mieleeni, koska se ei tunnu tärkeältä. Ihmiset pitää ottaa ihmisinä ja asiat asioina. Oikeudenmukaisuus on päätöksenteossa tärkeää.
Mikä on ollut sinulle vaikein tehtävä tai päätös luottamushenkilönä? Entä mieluisin?
Jotkut yhtymän päätökset ovat olleet mielestäni epäonnistuneita, rahaa on livahtanut niiden myötä liikaa jonnekin. Sitä miettii, mihin se raha oikein häviää. Mitään hirveän polttavaa päätöstä ei kuitenkaan ole sattunut minun kohdalleni. Toki joitakin päätöksiä jää miettimään jälkikäteen. Sitä miettii, että tehtiinkö oikein.
Viimeisenä mieluisena saavutuksena mieleeni on jäänyt se, että olemme saaneet taisteltua lisäaikaa seurakunnan lastenohjaajan pitämiseksi. Vaikka säästöjä on saatava, häntä ei tarvinnut vielä irtisanoa, kun saimme esimerkiksi Joel Hallikaisen konsertista niin hyvän tuoton seurakunnalle. Lasten ja perheiden asia on minusta erityisen tärkeä. Lasten pitäisi päästä kuulemaan sanaa päiväkerhoon ja pyhäkouluun. Se kantaa hedelmää pitkälle.
Mitä kirkon jäsenyys sinulle merkitsee?
Minulle ei ole tullut koskaan mieleenkään erota luterilaisen kirkon jäsenyydestä. Seurakunta on minulle koti. Toisaalta olen myös ekumeeninen. Hyväksyn erilaiset uskonnolliset vakaumukset ja keskustelen mielellään erilaisista näkemyksistä. Tuttaviini kuuluu mm. ortodokseja, muslimeja ja helluntailaisia. Mielestäni ekumenia on hyvä asia.
Oletko mukana jossain seurakunnan vapaaehtoistoiminnassa? Missä?
Olen ollut aikanaan pyhäkouluopettaja. Kun omat lapseni olivat pieniä, olin mukana ohjaamassa päiväkerhoa vapaaehtoisena. Diakoniatyön kautta olen pitkään ollut mukana lukemassa Pohjois-Savon näkövammaisille paikallislehteä. Diakoniatyössä olen mukana apuna siellä, missä tarvitaan. Sanoin juuri, että kun terveyttä on suotu, niin voisin lähteä vaikka mummoille polttopuita kantamaan. Olen valmis melkein mihin vain, mutta en ole oikein ryhmäihminen. Olen tottunut organisoimaan hommani itse, joten osallistun mieluiten sellaiseen vapaaehtoistoimintaan, jossa itsenäinen auttaminen on mahdollista.