Linda Mettiäinen on kokenut elämässään vaikeita vaiheita. Suunta ylöspäin löytyi, kun hän oivalsi, että hänenkin olemassaolollaan on merkitys. Oma kutsumus on kirkastunut pikkuhiljaa.

Itähelsinkiläinen teologian opiskelija Linda Mettiäinen, 34, löysi pari vuotta sitten hengelliseksi kodikseen Tuomasmessun. Hän osallistui opiskelijajärjestöjen ja Tuomasyhteisön järjestämään rukousavustajakoulutukseen.

Koulutuksessa harjoiteltiin rukoustilanteita ja pohdittiin, mitä rukous toisen puolesta on ja mitä se ei ole.

– Tärkeintä on läsnäolo, se että ihminen kokee, että häntä kuunnellaan omana itsenään. Rukousavustajan ei pidä ryhtyä neuvomaan, vaan vain sanoittaa rukoukseksi se, mitä ihminen kertoo, Linda sanoo.

”Jumala nosti minut syvistä vesistä.”

Usein ihmiset kaipaavat rukoustukea sairauden tai muun kriisin kohdatessa, kärsiessään yksinäisyydestä, taloushuolien keskellä tai ihmissuhdeongelmissa.

Linda painottaa, että kenellekään ei rukoilla saati luvata ihmeparantumista, mutta sairaalle ja hänen läheisilleen voidaan pyytää voimaa, Jumalan läsnäoloa ja lievitystä kipuihin.

– Joskus rukousaiheet ovat rankkoja. Meille kuitenkin opetettiin, että meidän ei tarvitse kantaa rukoiltavien taakkoja yksin, vaan kannamme ne yhdessä Jumalan luokse.

Kyseenalaistaminen sallittu

Linda Mettiäinen tietää omasta kokemuksesta, mitä on olla vähävarainen tai elämänhalunsa menettänyt.

– Onneksi minua ei päästetty pois! Tajusin, että minunkin olemassaolollani on merkitys ja minulla on vielä joku tehtävä täällä. Aloin käydä vertaistukiryhmissä ja tyyneysrukous pelasti elämäni. Jumala nosti minut syvistä vesistä.

”Pääaineeni on eksegetiikka, ja se on mahtava työkalu ehdottomuutta ja mustavalkoisuutta vastaan.”

Uskonnot ovat aina kiinnostaneet Lindaa. Nuorena hän kuitenkin kuvitteli kaikkien uskovaisten olevan tiukkoja konservatiiveja. Hän ei voinut uskoa Jumalaan, joka vihaisi vaikkapa seksuaalivähemmistöjä.

Kuntouttavan työtoiminnan työvalmentaja rohkaisi Lindaa pyrkimään teologiseen tiedekuntaan.

– Nautin opinnoista niin paljon! Pääaineeni on eksegetiikka, ja se on mahtava työkalu ehdottomuutta ja mustavalkoisuutta vastaan. Olen ymmärtänyt, ettei ole mitään yhtä, puhdasta ja alkuperäistä kristinuskoa, vaan se koostuu monenlaisista kerroksista ja sitä voidaan elää todeksi monin eri tavoin.

Alun perin Linda tähtäsi uskonnonopettajaksi. Tuntisuntion keikkaduuneissa ja kesäteologina seurakuntatyö alkoi kuitenkin kiinnostaa yhä enemmän. Linda huomasi, että papitkin ovat aivan tavallisia ihmisiä ja pappiskutsumus alkoi hiipiä esiin.

Kun kutsumuksen kanssa iskee epävarmuus, Linda pyytää Jumalaa johdattamaan häntä oikeaan suuntaan.

– Aina vastaus tulee jossain muodossa. Jumala on äärettömän rakastava ja kärsivällinen. Niin kauan kuin seuraan tätä tietä, minulla ei ole mitään pelättävää.

Tuomasmessun vapaaehtoisena kutsumus on vahvistunut.

– Siellä yhdenvertaisuus ja turvallinen hengellinen tila eivät ole pelkkä ideaali, vaan niiden eteen tehdään lujasti töitä.

Linda Mettiäinen valittiin vähän aikaa sitten Tuomasyhteisön hallitukseen. Siellä hän haluaa muun muassa kehittää edelleen yhteistyötä opiskelijatahojen kanssa, jotta muutkin nuoret aikuiset voisivat löytää Tuomasmessun kotiseurakunnakseen.

– Jos uskosi on muuttunut, olet epävarma tai et usko ollenkaan, kokeile Tuomasmessua. Siellä saa myös kyseenalaistaa, Linda rohkaisee.

Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 2/2026.

Lue myös:

Kristillinen meditaatio on pyhiinvaellusta omaan sydämeen

Ilmoita asiavirheestä