Markuksen evankeliumin tekstissä Jeesuksen luo tuodaan lapsi, jonka ruumis tai elämä eivät toimi kuten niiden odotetaan toimivan. Lapsen tila herättää hämmennystä, pelkoa ja voimattomuutta. Poika, jonka keho ja mieli eivät mahdu vallitseviin muotteihin, nähdään ympäristönsä silmissä vain ongelmana, joka on korjattava. Tämä kertoo siitä, kuinka vaikeaa meidän on kohdata elämää, joka ei sovi totuttuihin malleihin.

Lapsen isän huudahdus ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!” on yksi Raamatun voimakkaimmista rukouksista. Se rikkoo vastakkainasettelun vahvan uskon ja epäonnistumisen välillä. Isän rukous kumoaa vaatimuksen täydellisestä uskosta ja osoittaa, että Jumala kohtaa meidät juuri epävarmuuden ja keskeneräisyyden keskellä. Jumalan edessä ei vaadita eheää tai varmaa uskoa, vaan keskeneräisyys ja epävarmuuskin kelpaavat.

Jeesuksen opetuslapset ovat epäonnistuneet pojan auttamisessa. He ovat sokeita uudelle tilanteelle, jossa vanhat opit ja kaavat eivät enää riitä. Opetuslapset etsivät ratkaisuja ongelmaan, mutta poika tarvitsee jotakin muuta kuin ongelman korjaamista. Jeesus ei lähesty lasta ongelmana, vaan ihmisenä, jonka elämä on vaarassa ja kohtaa pojan ihmisenä. Jeesuksen parantava voima ei tähtää siihen, että ihmisestä tulisi ”oikeanlainen”. Jeesuksen voima tähtää vapauttamaan kahlitsevista voimista, luopumaan hallinnasta ja antamaan tilaa elämälle sellaisena kuin se on.

Pohdittavaksi: Etsitkö sinä aina ratkaisuja vai uskallatko jäädä rukoukseen ja kuuntelemiseen?

2. paastonajan sunnuntai: Rukous ja usko

Tekstit: Ps. 25:6, Ps. 25:1–10, Ps. 106:2, 2. Kun. 20:1–7, 1. Kor. 10:12–13, Mark. 9:17–29.
Liturginen väri on violetti.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti Suomen Lähetysseuran humanitaariseen työhön, joka menee sinne, missä sitä kulloinkin eniten tarvitaan.

Lue myös:

Sunnuntain evankeliumi: Ennakkoasetelmista poikkeaminen ei tee kenenkään elämästä merkityksetöntä