Jaakko Löytty, Pekka Simojoki ja Petri Laaksonen julkaisivat kaikki tänä syksynä uuden levyn. Yhteenlaskettuna heidän tuotantojensa laajuus on kymmeniä levyjä ja satoja lauluja, joista monet kuuluvat kansan kollektiiviseen muistiin. Sävelten siivittäminä saatetaan nuoria konfirmaatioon ja rakkaita taivasmatkalle, varustaudutaan jouluun ja tartutaan mikkiin.

Heitä yhdistää pitkä ura, laaja tuotanto ja hengellinen sanoma. Jokainen on myös kaavoihin kangistumatta laajentanut musiikillista näkyään vuosien varrella. Uudet levyt summaavat kuljettua matkaa.

Jaakko Löytty: Vihdoinkin vapaa (Humble House 2022)

1974 arkkipiispana oli Martti Simojoki ja presidenttinä Urho Kekkonen. Hector ja Demis Roussos hallitsivat levylistoja, ja Veikko Vennamo kannettiin ulos eduskunnasta.

Samana vuonna Suomi-gospelin kenttä muuttui radikaalisti, kun nuori Jaakko Löytty julkaisi esikoislevynsä Asioita joista vaietaan. Kyttälän nuorisotalon kellarissa äänitetty levy oli jotakin uutta: aitoa ilottelevan rosoista rockia hengellisellä viestillä!

Löytyn uutuus Vihdoinkin vapaa (Humble House 2022) soi ilmavasti alusta asti. ”Kansanfolkiksi ja maailmanparannusgospeliksi” levyä luonnehtiva Löytty on saanut jälleen rinnalleen taitavia muusikoita. Jo ensimmäisessä kappaleessa Sanna Natusen viulu säteilee ihmeellistä valoa: raikkaat ja kauniit viulumelodiat hyväilevät kuulijan korvaa. Tonttinsa hoitaa kunnialla myös irlantilaismusiikkia 1980-luvulta asti hengittänyt kielisoitinvirtuoosi Jyrki Koivisto, joka soittaa levyllä muun muassa mandoliinia, akustista kitaraa, weissenbornia, resonaattorikitaraa ja papoose-kitaraa.

Laulunkirjoituksellisesti erinomainen laulelmalevy tulvii maailmanmusiikin kaikuja. Se kutsuu kuuntelijan ahkerointiin elonkehän puolesta ja ihmisoikeustaisteluun. Martin Luther Kingin laulusta on kuljettu riipaisevaan laulelmaan En voi hengittää. Se kasvaa George Floydin traagisen kuoleman kuvauksesta moderniksi vapauslauluksi. Muita kiistattomia kohokohtia ovat oletetusti Kaija Pispalle tehty keveästi rullaava balladi Laulu Pispalan tytöstä sekä Löytty-klassikkojen rinnalle nouseva Viljellen ja varjellen.

Pekka Simojoki: Rautalanka-autot (Päivä 2022)

1982 arkkipiispana oli Mikko Juva ja presidenttinä Mauno Koivisto. Abba hajosi, ja Helsingin metro avattiin.

Kohua herättänyt Afrikkalainen gospelmessu julkaistiin Pekka Simojoen luotsaaman Alabasteri-yhtyeen äänitteenä. Se oli Simojoen laajan tuotannon ensimmäinen levy.

Uudella levyllään Rautalanka-autot (Päivä 2022) Simojoki kiinnittää katseensa heti alussa ”pienten miesten unelmiin”, hetkiin ajan virrassa. Tarinallinen levy luottaa siihen, mistä on hyvät pop-gospel-viisut tehty: kikkailemattomista sovituksista, helposti hyräiltävistä melodioista ja arkisista yksityiskohdista. Laulut tarkastelevat yhtä makrokosmoksen hetkeä kerrallaan tuulen tuntua tavoitellen. Yllättäväksi helmeksi nousee Puhtainta kultaa, joka lukeutuu varmasti viime vuosien kauneimpien rakkauslaulujen joukkoon.

Petri Laaksonen: Timanttia (2022)

1994 arkkipiispana oli John Vikström ja presidentiksi valittiin Martti Ahtisaari. Suomessa äänestettiin EU:sta ja toivuttiin lamasta.

Samana vuonna jo aiemmin säveltäjänä suosiota nauttinut Petri Laaksonen julkaisi sittemmin platinaa myyneen sooloalbuminsa Täällä pohjantähden alla.

Myös Laaksonen pysyy uudella levyllään tyylilleen uskollisena. Siinä missä Löytty samoilee joskus Bob Dylanin maisemissa, Laaksosen melodisesti rikas pop tuo mieleen Elton Johnin herkimmät hitit. Eräänlainen ”I’m still standing”, -teemalevy Timanttia (2022) onkin. Viesti on: olen jaloillani.

Laaksosen edellinen kokonaisuus In Memoriam – Elät aina minussa (2015) oli hieno laulusarja surusta ja luopumisesta. Nyt Laaksosen viesti on selkeä: vaikka siivet murtuisivat ja elämään mahtuu pakkolaskuja, on mentävä eteenpäin. Teesiä alleviivaavat modernit sovitukset ja radioystävällinen yleissointi. Voimaantuneita ja optimistisia ovat jo laulujen nimetkin: Toivo on timanttia, En aio luovuttaa ja Hyvä voittaa.