Länsikenialaisessa Segon kylässä on paistettu leipää ja muffinsseja vajaan vuoden ajan aurinkouunilla, joka on suomalainen innovaatio. Nuorten säästöryhmän perustamasta leipomosta hyötyy koko kyläyhteisö. Ryhmän yrittäjiä kannattelee myös usko. ‒ Saan aina apua Jumalalta, kun rukoilen. Jumala on läsnä kaikessa, mitä teen, uunin toiminnasta huolehtiva John Kiprop kertoo.

Maisema Länsi-Keniassa Elgeyo Marakwetin maakunnassa on vehreä maaliskuussa sateiden jälkeen. Hiekkatien yli virtaa paikoitellen vettä vuorilta alas laaksoon. Tien pientareella laiduntaa vuohia ja lehmiä. Ajoittain niitä loikoilee myös tiellä. Auton lähestyessä eläimet katsovat kohti levollisina kuin sanoen, tämä on meidän tiemme.

Alueella kasvaa muun muassa mangopuita ja kahvipensaita. Myös 1500 metrin korkeuteen kohoavien vuorten rinteet on pengerretty viljelytarkoituksiin. Yleisimmät viljelykasvit ovat maissi ja pavut.

Muutamat viljelijät ovat siirtyneet tuottavampiin lajikkeisiin kuten tomaatteihin tai omeniin, jotka tosin tarvitsevat kastelujärjestelmän. Vettä on tarjolla joissa, joista sitä on helppo pumpata viljelyksille vesipumpun avulla. Vesipumppu on kuitenkin pienviljelijälle kallis investointi.

Peilit paistotyössä

Segon kylässä, terveysaseman ja koulun välissä, lukee tavallisen omakotitalon oven yläpuolella Korei Bakery, ”Korein leipomo”. Sen vieressä nurmikolla oleva rakennelma kiinnittää takuulla jokaisen ohikulkijan huomion.

Ensin rakennelmasta huomaa vain peilipaneelin. Peilit heijastavat auringon säteet oranssiin kuutioon, joka lämpenee aurinkovoimalla. Kuutio on uuni, jossa paistuvat tuoreet leivonnaiset.

‒ Leipomo on hyvä bisnes. Se tuo toimeentuloa myös monille yhteisön asukkaille, jotka voivat nyt myydä esimerkiksi munia ja maitoa leipomoon, kertoo Ismael Serem, 32.

Leipomo työllistää täyspäiväisesti kaksi leipuria ja puolipäiväisesti yhden työntekijän, jonka vastuulla on ensisijaisesti huolehtia uunin peilien oikeasta asennosta. Aurinkouunissa ei ole aurinkopaneeleita, vaan paljon yksinkertaisemmin peilejä, joiden heijastama lämpö lämmittää uunin.

‒ Aurinkoa täällä on lähes joka päivä. Keksintö on nerokas. Ja pilvisellä säällä uunin voi lämmittää hiilillä, kertoo uunin toiminta kontrolloiva John Kiprop, 40.

Yhteisölliset pienlainat tukevat yrittäjiä

Leipomon toiminnasta vastaa 16 hengen ryhmä, joka on toiminut yhdessä jo kymmenen vuotta.

‒ Perustimme ensin vuonna 2006 oma-apuryhmän, jonka kautta säästimme rahaa ja myönsimme toisillemme pienlainoja. Vuonna 2018 ryhmästä tuli virallinen säästöryhmä, kertoo ryhmän pääsihteeri Collins Kiprono.

Ryhmä sai koulutusta paikalliselta World Visionin aluetoimistolta, jota rahoittaa Suomen World Vision. Jokainen ryhmän jäsen saa toimeentulonsa yrittäjänä.

Maanviljelys ja karjanhoito on maalaiskylässä suosituin yrittäjyyden muoto. Mehiläistarhaus tuo myös toimeentuloa, ja World Vision on järjestänyt yhteisössä paitsi mehiläishoidon koulutusta myös koulutusta mehiläispesien rakentamiseen.

‒ Lähes jokainen tuntemani ihminen täällä elää kädestä suuhun. Kuvittelin pitkään, ettei pienistä tuloista ole mahdollista säästää mitään. Kun saimme koulutusta säästöryhmän perustamiseen, tajusin, että säästäminen voi olla mahdollista. Ja mikä parasta, saamme lainaa ryhmältä, väliin ei tarvita pankkia, Kiprono kertoo.

Säästöryhmän jäsenet säästävät kuukaudessa yhteiseen pottiin kykyjensä mukaan, useimmiten 500–1000 Kenian shillinkiä, mikä vastaa kouluttamattoman, tarvittaessa töihin tulevan, satunnaistöitä tekevän parin päivän palkkaa.

Säästöryhmä myöntää keräämästään säästösummasta pienlainoja toisilleen perustelluista syistä. Laina maksetaan takaisin useimmiten noin puolessa vuodessa kymmenen prosentin korolla. Myös korko kerryttää yhteistä rahakassaa.

‒ Jos lainaa ei pysty maksamaan takaisin, joutuu maksamaan sakkoa. Jos syynä viivästykseen on vaikkapa huono satokausi, ymmärrystä ja joustoa on enemmän, Kiprono kertoo.

John Kiprop on saanut lainaa viljelyhankkeisiinsa ja vesipumpun hankintaan. Hän viljelee maissia ja papuja.

‒ Elämä on haasteellista, mutta olen tyytyväinen. Minä olen käynyt vain peruskoulun, mutta pystyn toivottavasti yrittäjänä kouluttamaan kaikki kuusi lastani. Koulutus on tärkeä pääoma, Kiprop sanoo.

Leipurikoulutuksesta toivoa ja toimeentuloa

Leipomo on avoinna kuutena päivänä viikossa maanantaista lauantaihin.

‒ Päätuotteemme ovat leipä sekä suolaiset ja makeat leivonnaiset kuten muffinssit ja skonssit. Asiakkaitamme ovat paitsi kotitaloudet myös alueen majoitusta tarjoavat paikat sekä koulut. Jonkin verran toimitamme tuotteita myös alueen kauppoihin, kertoo leipomossa täyspäiväisesti työskentelevä Jackline Kipchumba, 32.

Kipchumba työskentelee leipomossa kuutena päivänä viikossa. Säästöryhmästä saamallaan lainalla hän hankki vuosia sitten ensimmäiset tiput. Kukot hän myy ja pitää kanat munantuotantoa varten. Kipchuban aviomies on maanviljelijä. Perhe viljelee maissia, papuja ja kahvia. Perheessä on kaksi lasta, kolmas on vielä toiveissa.

‒ Elämä on vaikeaa, mutta olemme pystyneet rakentamaan oman talon, mistä olen ylpeä. Tontti saatiin puolisoni isältä, mutta talo on meidän, Kipchumba sanoo.

Hänelle on tärkeää pystyä maksamaan lapsilleen hyvä koulutus.

‒ Koulutus on tärkeää, mutta aina sekään ei takaa työtä. Vanhempani kouluttivat minut esikoulun opettajaksi, mutta täällä maalla ei ole sen alan töitä. Toivon, etteivät vanhempani olisi pettyneitä ja siksi yritän antaa heille rahaa aina kun pystyn.

Kipchumba uskoo leipurille löytyvän työtä helpommin kuin opettajalle, ainakin kaupungista.

‒ Toisaalta elämä maaseudulla on paljon halvempaa kuin kaupungissa. Kaupungissa pitää ostaa ihan kaikki ja maksaa vuokraa. Täällä saamme vettä ilmaiseksi ja voimme kasvattaa karjaa ja viljellä vihanneksia.

Leipuriopintoja Kipchumba arvostaa myös koulutuksen ja työn mukanaan tuomien taitojen vuoksi.

‒ Olen oppinut paljon muutakin kuin vain leipomaan. Nyt uskon itseeni ja omiin kykyihini enemmän kuin ennen. Uudet taidot tuovat toivoa, että selviän elämässä.

Haaveissa hyvä puoliso ja opiskelupaikka ulkomailla

Nuorin leipomon työntekijöistä on 17-vuotias Harmony Jepchumba. Hän on juuri lopettanut lukion ja tekee leipurintöitä kahtena päivänä viikossa.

”Haluan näyttää koko maailmalle, että nuoret afrikkalaiset naiset voivat menestyä.”

‒ Seuraavaksi haen passin ja sitten stipendiä yliopistoon Englantiin. Maakuntamme myöntää hyvin lukiossa menestyneille stipendejä myös ulkomaille. Haluan opiskella apteekkariksi, sillä apteekki on todella tuottoisa bisnes, Jepchumba kertoo.

Hän ei tunnu lainkaan epäröivän, etteikö saisi stipendiä.

‒ Haluan näyttää koko maailmalle, että nuoret afrikkalaiset naiset voivat menestyä. Myös kenialaisille nuorille haluan olla esimerkki. Nuorilta puuttuu esimerkkejä ja esikuvia, siksi he eivät usko mahdollisuuksiinsa, Jepchumba sanoo.

”Monilla nuorilla on päihdeongelma. Minä päätin, että olen erilainen ja esimerkki muille.”

Hänen esikuviaan ovat koulun kristittyjen nuorten ryhmän vanhemmat opiskelijat.

‒ Olen aina ollut kristitty, mutta synnyin uudelleen kolme vuotta sitten, kun kuuntelin saarnaa kirkossa. Sen jälkeen Jumala on ollut mukana kaikessa, mitä teen. Hänen avullaan onnistun.

Jepchumba kertoo rukoilevansa säännöllisesti kotiseutunsa nuorten puolesta.

‒ Vanhemmilla ei ole varaa kouluttaa lapsiaan. Teiniraskaudet ovat yleisiä. Monilla nuorilla on päihdeongelma. Minä päätin, että olen erilainen ja hyvä esimerkki muille. Päätin tuoda muillekin toivoa paremmasta.

Jepchumba on huomannut, että moni hänen ikätovereistaan ei haaveile avioliitosta.

‒ Nuoret naiset, jopa maaseudulla, haluavat kyllä ainakin yhden lapsen, mutta eivät aviomiestä. He haluavat olla taloudellisesti riippumattomia ja itsenäisiä. Toisaalta ymmärrän tämän, mutta kristittynä en voisi toimia niin. Haasteenani on löytää hyvä mies, jolle aviovaimon oma ura ei ole ongelma, ja joka on kaltaiseni syvästi tunnustava aktiivinen kristitty.

”Kristittyjen pitää olla rauhan lähettiläitä, huolehtia vanhuksista ja sairaista ja auttaa apua tarvitsevia.”

”Jumalan avulla kaikki on mahdollista”

Kaikki säästöryhmän jäsenet ovat aktiivisia kristittyjä, jotka käyvät perheineen kirkossa kerran viikossa sunnuntaisin. Noin 80 prosenttia kenialaisista on kristittyjä. Segon kylän säästöryhmän jäsenistä valtaosa kuuluu Anglikaaniseen kirkkoon. Myös protestanttiset kirkkokunnat ja vapaat suunnat toimivat aktiivisesti Keniassa.

‒ Raamatun keskeinen opetus on, että meidän pitää tehdä työtä ja ansaita toimeentulomme. Kristittyjen pitää olla rauhan lähettiläitä ja tehdä hyvää, huolehtia vanhuksista ja sairaista, auttaa apua tarvitsevia. Jos kaikki toimisivat näin, maailma olisi parempi paikka, Kipchumba sanoo.

‒ Elämä on kovaa, aina on pulaa kaikesta, mutta uskon, että kun autan muita, saan myös itse apua.

Kipchumban haaveena on perustaa koulu tytöille ja naisille.

‒ Etenkin naisten koulutus on tärkeää, sillä ilman koulutusta ja työtä nainen on aina riippuvainen muista, ensin vanhemmistaan, sitten puolisostaan ja myöhemmin lapsistaan.

Rukous on monelle säästöryhmän jäsenelle elämän kantava voima, niin myös John Kipropille.

‒ Jumalan avulla kaikki on mahdollista. Saan aina apua Jumalalta, kun rukoilen. Jumala on läsnä kaikessa, mitä teen. Tämän saman uskon ja varmuuden Jumalan huolenpidosta olen opettanut lapsilleni.

Valtion tasolla moni mainitsee korruption maan isoimmaksi ongelmaksi. Paikallistasolla isoin ongelma on nuorten työttömyys, mikä ajaa epätoivoisimmat nuoret käyttämään päihteitä ja huumeita. Monilla kenialaisilla aktiivisilla kristityillä on nollatoleranssi alkoholin suhteen.

‒ Alkoholi tuhoaa ihmisen ja tuo talousongelmia. Nuoret tarvitsevat esirukousta. Rukoilen, että päihteitä käyttävät nuoret löytäisivät uskon elämän ohjenuoraksi. Usko tuo toivoa ja rukoileminen auttaa aina, Ismael Serem sanoo.

Aurinkouuni parantaa naisten asemaa

Myötätunto ja solidaarisuus. Näihin kahteen sanaan tiivistää aurinkouunin kehittäneen suomalaisen Lytefire-yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja Eva Wissenz yrityksen ydinarvot.

Tamperelainen Lytefire perustettiin vuonna 2012.

‒ Tavoitteena oli kehittää liikeidea, joka voimaannuttaa ihmisiä siellä missä he ovat, auttaa sopeutumaan ilmastonmuutoksen haasteisiin ja taistelemaan köyhyyttä vastaan sekä tarjoaa työllistymismahdollisuuksia ja terveellisemmän työympäristön, etenkin naisille, Wissenz kertoo.

Keniaan ensimmäinen aurinkouuni asennettiin vuonna 2016 Kisumuun leipomoon, jonka yrittäjä Joan Ogwan toimii nyt Lytefiren yhtenä kouluttajana.

‒ Myymme myös koulutusta ja kouluttajien koulutusta sekä autamme rakentamaan aurinkouuneja, Wissenz kertoo.

Erityisesti naisten mahdollisuudet parempaan elämään ja taloudelliseen itsenäisyyteen ovat Lytefiren toimitusjohtajalle tärkeitä.

‒ Aurinkouuni parantaa naisten terveyttä; puiden tai hiilen käyttö tuo helposti terveyshaittoja. Lisäksi aurinkouuni vähentää puiden kaatamista polttoaineeksi ja auttaa siten hillitsemään ilmastonmuutoksen vaikutuksia, Wissenz sanoo.

Lytefiren asiakkaita ja yhteistyökumppaneita ovat muun muassa kehitysyhteistyötä tekevät isot ja pienemmät järjestöt, koulut ja yhdistykset sekä kansalaisjärjestöt.

Lytefiren aurinkouunia hyödynnetään leipomoiden lisäksi muun muassa hotelleissa, pienpanimoissa ja esimerkiksi kahvin ja siementen paahtamisessa.

Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 6/2026.

Ilmoita asiavirheestä