Yhdestä asiasta veljekset ovat yhtä mieltä: siitä, että todellinen elämä odottaa jossain isän kodin seinien ulkopuolella. Tähän ne yhtäläisyydet taitavat päättyä. Nuorempi poika haluaa vapautua kodin rajoittavasta ilmapiiristä, karistaa kotimaan tomut jaloistaan ja irrotella oikein kunnolla – isänsä rahoilla tietenkin. Häntä ei kiinnosta kantaa perheen kanssa yhteistä vastuuta kotitilasta. Isäkin lienee elänyt hänen mielestään jo aivan liian pitkään, koska hän pyytää perintönsä etukäteen. Pojalla ei ole muita tulevaisuuden suunnitelmia kuin taukoamaton biletys riittävän kaukana sukulaisten paheksuvista katseista.

Vanhempi veli on toista maata. Hän kantaa uskollisesti vastuuta ja raataa isänsä tilalla pitkää päivää kysymättä oikeuksiaan.

Ei liene yllätys, että nuoremman veljen elämänvalinnat eivät vanhene hyvin. Rahat loppuvat, ystävät jättävät ja hän päätyy kadehtimaan sikojen eväitä. Isän koti alkaa vetää taas puoleensa.

Jeesuksen vertauksessa veljesten toiminta ei ole kovin poikkeuksellista. Samankaltaisia elämäntarinoita on kuultu maailman sivu. Yllättävää on isän toiminta. Erityisesti häpeän ja kunnian kulttuureista tuleville tämä vertaus on järisyttävä, jopa järkyttävä.

Nuorempi poika on eri tavoin loukannut ja häpäissyt isäänsä ja tuhlannut saamansa perinnön, mutta isä ottaa hänet silti vastaan kuin kunniavieraan. Jopa perintöoikeus palautetaan, mikä on pois kuuliaiselta pojalta. Kertomus sotii normaalia oikeustajua vastaan. Isoveljen haluttomuus liittyä veljen kotiinpaluujuhlaan on vähintäänkin ymmärrettävää. Kuitenkin myös vanhemman veljen ja isän väleissä on ongelma.

Vanhempi veli ei ollut itse ymmärtänyt omaa asemaansa isän rakkaana poikana eikä siksi hyväksynyt sitä, että hänen kotiin palannutta veljeään kohdeltiin sellaisena. Hän eli kuin orja isänsä talossa, vaikka oli todellisuudessa kaiken haltija ja saanut kaiken jo syntymälahjaksi.

Vertauksessa Jeesus esittää kutsun Isän rakkauden piiriin molemmille: niin tuhlaajapojille kuin orjan tavoin kuuliaisuudessa raataville. Uskonnollisilla suorituksilla itsensä uuvuttaneita kutsutaan ottamaan Jumalan armo Kristuksessa vastaan yhtä lailla kuin elämänsä synnissä ryvettäneitä. Molemmilla on sama Isä, joka rakastaa.

Pohdittavaksi: Miten seurakunnassasi otetaan vastaan erilaisista elämäntaustoista tulevat ihmiset? Miten voisit toimia, jotta tuhlaajapojat ja -tytöt olisivat tervetulleita?

4. sunnuntai helluntaista: Kadonnut ja jälleen löytynyt

Tekstit: Ps.25:16, Ps.32:1–2,5–8, Ps. 119:176, 94. Hoos. 12:6–7, Room. 4:1–8, Luuk. 15:11–32.
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti on seurakunnan päätettävissä.

Lue myös:

Sunnuntain evankeliumi: Turvallinen etäisyys Jeesuksesta

Sunnuntain evankeliumi: Jeesus perintöjuristiksi?