Suntio & kirkko: Teen työni kuin Kristukselle

Paul Koomson työskentelee pääasiassa Siipyyn kirkossa. Kuva: Kaj Aalto

Ennen kuin Paul Koomson alkoi soittaa vanhassa kellotapulissa sijaitsevia Siipyyn kirkon kelloja, hän oli tehnyt pari vuotta ulkotöitä ja siivousta Kristiinankaupungin seurakuntayhtymässä. Sitten hänet palkattiin vahtimestariksi, koska hän hoiti vastuunsa hyvin. Vakituinen pesti alkoi vuonna 2015 edellisen suntion jäätyä eläkkeelle.

1800-luvulla suntion tärkein tehtävä oli herätellä nukkuvia seurakuntalaisia. Kellonsoittajan, haudankaivajan, lukkarin ja urkujenpolkijan tehtävät olivat eri henkilöillä. Nykyisin suntiot tai vahtimestarit ovat monitoimihenkilöitä. Kellot soivat napin painalluksella ja urkujen palkeet paineistaa sähkömoottori.

Osa suntioista, kuten Paul Koomson, on erityisen käteviä ja teknisesti taitavia. Pienet korjaustyöt hoituvat käden käänteessä. Toiset taas viihtyvät paremmin sosiaalisissa tilanteissa.

Paul Koomsonin päätyö on Siipyyn kirkon vahtimestarina, mutta häntä tarvitaan myös Lapväärtissä ja Kristiinankaupungin keskustan kirkkojen siistimisessä.

Kristiinankaupungissa on sekä ruotsinkielisiä että suomenkielisiä seurakuntia.

– En ole niin hyvä suomen tai ruotsin puhuja, mutta kun tiedän miten työt tehdään, ne hoidetaan ja sillä siisti. Palaute on ollut hyvää, hän kertoo englanniksi.

ENNEN SUOMEEN tuloaan Koomson oli rakennustöissä Kreikassa kymmenen vuotta. Hän kertoo olleensa kristitty nuoresta pitäen ja käyneensä Korintissa, missä Paavalin tekstit alkoivat elää uudella tavalla. Koomson on syntyisin Ghanasta ja hänen äitinsä Liberiasta. Suomessa hänet on otettu vastaan hyvin.

– En ole kokenut rasismia, oikein hyvin on mennyt.

Siipyyn kirkko on rakennetty vuonna 1972. Alttarin takana kellotapuli 1830-luvulta. Se säästyi kirkon palolta 1969. Kuva: Kaj Aalto

Koomson esittelee Siipyyn kirkkoa, joka on rakennettu 1969 palaneen vanhan puukirkon tilalle, ja valmistui 1972. Kahdeksankulmainen kirkko on rakennettu puusta ja tiilestä. Siinä näkyy 1970-luvun arkkitehtuuri. Se on vaaleine seinineen ja tummine tuoleineen kodikkaan oloinen.

– Minulle tämä on erityisesti joulukirkko, koska silloin kirkko on väkeä täynnä ja tunnelma hyvä. Sitten joulun jälkeen onkin hiljaisempaa.

Kirkon erikoisuutena on alttaritaulun sijasta puuveistos Risti purjeiden välissä, jonka taustalla avautuu ikkunan kautta näkymä vanhan kellotapulin suuntaan. Se muistuttaa Siipyyn historiasta. Noin 45 metriä korkean kellotapulin pohjakerroksessa säilytetään kaksia hevosvetoisia ruumisvaunuja.

Alttaritaulun purjeet viittaavat meren läheisyyteen, näkyyhän kellotapuli kauas merelle ja toimi ennen vanhaan merkkinä merenkulkijoille. Siksi vuonna 1847 Kristiinankaupungin laivurit ja kauppiaat osallistuivat rakennuksen maalaustalkoisiin.

Paul Koomson on kirkossa kuin kirkossa kotonaan, koska siellä ylistetään Jumalaa. Hän viihtyy niin vanhassa puukirkossa kuin nykyaikaisessa Herran huoneessa. Avarassa tilassa työskennellessään hänen tekee aina mieli laulaa, mutta laulaa vain kun saa olla yksin.

– Ennen jumalanpalvelusta on hienoa, kun saan tervehtiä ja toivottaa ihmiset tervetulleeksi kirkkoon ja kysellä kuulumisia. Se tekee minut iloiseksi.

– Työni haluan tehdä parhaani mukaan kuin tekisin sitä Kristukselle.

Siipyyn kirkko

  • Sideby kyrka on valmistunut vuonna 1972 vuonna 1969 palaneen kirkon tilalle.
  • Puusta ja tiilestä rakennettu kahdeksankulmainen kirkko on Erik Kråkströmin suunnittelema.
  • Alttarin puuveistos Risti purjeiden välissä on Erik Kråkströmin veistämä.
  • Empiretyylinen kellotapuli on vuodelta 1831 ja näkyy kauas merelle.

Lue myös:

Suntio ja kirkko: ”Aivan mahtavia pieniä enkeleitä”

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliLukijoilta: Oppi ei muutu, koska perustana on jumalallinen ilmoitus
Seuraava artikkeliNuoren seurakunnan veisukirjassa 2025 on klassikoita mutta myös runsaasti uutta poppia

Ei näytettäviä viestejä