Nuoren seurakunnan veisukirjasta on jälleen ilmestynyt uusi, järjestyksessään 12. laitos. Muutosta voi pitää radikaalina ja seurakuntien nuorisotyöntekijöiden korvien kannalta ehkä kaivattunakin, sillä peräti yli puolet lauluista on uusia. Mukana on yhä paljon aikaa kestäneitä klassikoita, kuten Kahden maan kansalainen, Evankeliumi ja Tuu mun vaimoksein, mutta uusien pop-kappaleiden määrä on melkoinen.

Uusia edustavat muun muassa Arpan Kartta väärinpäin sekä Viitasen Piian ja Olavi Uusivirran laulut.

Kirjan toimittajana on toiminut Jyväskylän seurakunnan kanttori Piia Laasonen, joka kertoo Kotimaalle olevansa lopputulokseen tyytyväinen.

– Painotimme ja pyrimme siihen, että laulut ovat helposti yhdessä laulettavia ja soitettavia, mutta mukana on myös biisejä, jotka tarjoavat musiikillista haastetta.

Kirjaa koottaessa huomioitiin myös se, että laulut pääsevät käyttöön erilaisissa tilanteissa, aina nuorten illoista rippikouluun ja isoskoulutuksista nuorten jumalanpalveluselämään.

KIRJA ON jaettu neljään temaattiseen osioon: ihminen, rukous, aika ja toivo. Laasonen luonnehtii lauluja katsaukseksi siihen, mitä ihmisenä oleminen ja eläminen on.

– Lauluissa vilisee elämän suuria kysymyksiä. Rukous-osiossa on sitten tietysti enemmän jumalanpalveluskäyttöönkin soveltuvia kappaleita.

Siitä lähtien kun ensimmäinen Nuoren seurakunnan veisukirja vuonna 1970 ilmestyi, kirjojen sisältö on herättänyt sekä ihastusta että ihmetystä. Mihin vedetään hengellisen musiikin raja? Millainen musiikki parhaiten nuorisotyötä palvelee? Päätyykö kirjan sivuille liikaa ihmissuhdevetoista pop-musiikkia? Laasonen on tietoinen aiempiin, ja todennäköisesti tähänkin laitokseen kohdistuvista vaatimuksista.

– Ihmissuhdelauluillakin on oma paikkansa. Suhde toiseen ihmiseen kuvastaa myös ihmisen suhdetta Jumalaan.

Laulujen skaalaa Laasonen kuvailee laajaksi.

– Perinteisten Löytyn ja Simojoen laulujen lisäksi mukana on kaikenlaista aina Viitasen Piiasta Samu Haberiin ja Evestä ja Ossista Juhani Tikkaseen.