Suntio & kirkko: Anne Erlinin mielestä kirkkotilassa hyvä olo tuntuu melkein pyhältä

Anne Erlin on ollut suntiona neljä vuotta. Suntion työssä hänestä parasta on itsenäisyys, työtä saa suunnitella itse. Hyvä ja avoin työilmapiiri antaa mahdollisuuden kokeilla ideoita. Parasta on Erlinin mielestä ollut myös seurakuntalaisiin tutustuminen. Kuva: Mari Teinilä

Keväisenä arkiaamuna Sippolan kirkosta siirretään nosturin ja miesvoiman avulla penkkejä kuorma-auton lavalle. Osa penkeistä viedään varastoon. Tarkoituksena on avartaa kirkon takaosaa helpottamaan kirkkokahvien nauttimista ja ryhmien kokoontumista.

– Monitoimitilamaisuuden lisääminen kirkkorakennuksissa kuuluu Kouvolan seurakuntayhtymän strategiaan, Anne Erlin kertoo.

Erlin työskentelee suntiona yhtymään kuuluvassa Anjalankosken seurakunnassa. Hän vaihtoi kuusikymppisenä ammattia. Ennen suntion työuraa hän työskenteli vuosikymmenten ajan eri tehtävissä ravintoalalla.

– Vähitellen alkoi tuntua siltä, ettei työ ollut enää mielekästä eikä arvojeni mukaista, asiakaslähtöistä ja laadukasta.

Suntioksi ryhtyminen ei tapahtunut hetken päähänpistosta. Yhtenä innoittajana oli ilmoitus Anjalankosken seurakunnan avoimesta vahtimestarin paikasta, joka tuntui tulevan vastaan uudestaan ja uudestaan. Lopulta Erlin soitti suntioiden esimiehelle. Toista tuntia kestäneen puhelun jälkeen hän päätti vaihtaa uraa.

Hän aloitti vahtimestarina oppisopimuskoulutuksella ja suoritti työn ohessa suntion ammattitutkinnon STEP-koulutuksessa Järvenpäässä.

– Työyhteisömme hyvästä hengestä kertoo se, että kun olin lähdössä ensimmäistä kertaa opintojaksolle Järvenpäähän, esimieheltäni tuli tekstiviesti, jossa hän toivotti hyvää opiskelupäivää ja turvallista matkaa.

Täydennyskoulutustakin Erlin on jo ehtinyt hankkia. Hän kävi alkuvuodesta Jyväskylän kristillisellä opistolla kurssin ”Surevien kohtaaminen” ja on osallistunut arkunkantajan ja ehtoollisavustajan koulutukseen.

Sippolan kirkon takaosasta poistettiin kirkonpenkkejä. Näin kirkkotila avartuu ja siellä on helpompi järjestää esimerkiksi kirkkokahvit. Kuva: Mari Teinilä

ANJALANKOSKEN SEURAKUNNASSA on viisi vahtimestari-suntiota. Erlin työskentelee pääasiassa Sippolan ja Myllykosken kirkoilla, mutta tarvittaessa myös muissa kirkoissa tai toimipisteissä.

– Suntion töissä minua yllätti työn monipuolisuus. Vieläkin opin uutta ja saan lisää tietoa, vaikka olen tehnyt suntion töitä neljä vuotta.

Erlin kehuu useaan otteeseen työyhteisöään siitä, että saa vapaasti ideoida ja tehdä kysymyksiä, joihin saa myös vastauksia. Opintovaiheessa hän kertoo tutustuneensa ihmisiin eri puolilta Suomea ja huomanneensa miten erilaisia seurakunnat tässäkin suhteessa ovat.

– Tuttavani saattavat kysyä, mitä muuta suntio tekee kuin pukee papille papinvaatteet ja soittaa kelloja.

Työhön kuuluu paljon siivoamista.

– Se ei aina tunnu innostavalta, mutta Sippolan kirkkoa siivoan kaikkein mieluiten. Kirkossa on hyvä olla, rauhoitun täällä itsekin. Hyvä olo kirkkotilassa tuntuu melkein pyhältä.

Alussa haastavinta työssä olivat erilaiset tekniset laitteet ja uuden tiedon määrä.

– Mutta yhteistyöllä kaikesta selviää.

Sippolan kirkko on Anjalankosken seurakunnan pääkirkko. Se valmistui 1879 ja on uusgoottista tyyliä edustava punatiilikirkko. Kirkkoon mahtuu noin tuhat henkeä. Alttaritaulun Kristuksen kirkastus on maalannut turkulainen Aleksandra Såltin. Sippolan kirkko on tänä kesänä tiekirkkona. Kuva: Unto Mentula

Erlin pitää arvokkaana myös sitä, että saa olla hoitamassa ja valvomassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kiinteistöjä sekä irtaimistoa. Hänelle ainakin toistaiseksi mieleenpainuvimmat hetket työssä ovat olleet jouluaattoyöt.

– Silloin hartauteen tulee paljon perheitä ja lapsiakin. Myllykosken kirkossa on kiva tunnelma. Ja on hienoa ajella sen jälkeen hiljaisia katuja ja teitä kotiin Kuusankoskelle. Joskus on ollut jopa lunta.

Erlin on iloinen siitä, että hän uskalsi kuusikymppisenä vaihtaa alaa. Hän kannustaa muitakin alanvaihtoa harkitsevia tähän rohkeuteen.

Lue myös:

Suntio & kirkko: Haapajärven seurakuntamestari Raimo Junnikkalasta tärkeintä on kuunnella ihmistä

Suntio & kirkko: Teen työni kuin Kristukselle

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliLevyarvio: J. Karjalaisen Suomalaista muotoiluu henkii rauhaa
Seuraava artikkeliKirkkohallituksen uusi kansliapäällikkö: ”Diakoniatyössä näkyvä hätä pitää sanoa ääneen riippumatta hallituksessa olevista puolueista”

Ei näytettäviä viestejä