Haapajärven seurakunnan pitkäaikainen seurakuntamestari Raimo Junnikkala on vastikään jäänyt eläkkeelle. Takana on 40 vuotta kokemusta seurakuntamestarin työstä.
– Mielekästä, tosissaan mielekästä ja vaihtelevaa työtä. Erityisesti pidin siitä, että sain olla mukana hoitamassa kirkollisia toimituksia. Vuosien aikana olin 38 jouluna töissä.
Seurakuntamestari on suntio, jolla on usein esimiesasema organisaatiossa tai laaja vastuualue seurakunnan toiminnassa.
Seurakuntamestarin töihin sisältyy usein suntion työt jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa, sekä vaihtelevasti seurakunnittain vahtimestarin, kiinteistönhoitajan, siivoojan, seurakuntapuutarhurin, hautausmaanhoitajan ja haudankaivajan töitä. Joissakin tapauksissa, lähinnä pienissä seurakunnissa, seurakuntamestari saattaa hoitaa kaikkia näitä tehtäviä.
Junnikkalan työhön kuului edellä mainittuja tehtäviä. Näiden lisäksi hän omalta osaltaan hoiti seurakunnan metsiä ja tontteja, ja oli aktiivisesti mukana kirkon ja seurakuntakodin remonteissa vuosien varrella. Remontit on tehty hyvin pitkälle paikallisin voimin, jopa seurakunnan omana työnä.
”Tällaista työtä voi olla vaikea tehdä, jos ei ole minkäänlaista vakaumusta, jos ei usko mihinkään.”
AIKOINAAN JUNNIKKALA päätyi seurakuntamestariksi sattumien kautta. Hänet tunnettiin työteliäänä nuorena miehenä ja hänelle tarjoutui mahdollisuus kokeilla alan töitä. Kerran hänet sitten hälytettiin tositoimiin kesken navettatöiden, kun vakituinen seurakuntamestari oli sairastunut. Vuosikymmenten aikana Junnikkala on yhden kerran meinannut lähteä muihin hommiin, muuten hän on viihtynyt vallan hyvin.
Junnikkalan mukaan alan töissä tärkeintä on kuunnella lähimmäistä. Aina ei tarvitse sanoa mitään, kun vain kuuntelee mitä toisella on sydämellä.
Toinen erityisen tärkeä asia on se, että työntekijä heti uran alussa käsittelee omassa mielessään elämän ja kuoleman rajan, kuten sen, että kun ihminen kuolee, niin pelkät maalliset jäänteet haudataan. Pää kestää paremmin kun tämän oivaltaa.
– Tällaista työtä voi olla vaikea tehdä, jos ei ole minkäänlaista vakaumusta, jos ei usko mihinkään. Kenenkään vakaumuksia ei kysellä, mutta seurakuntamestarin täytyy kuulua kirkkoon, sanoo Junnikkala.
Hänen opissaan on ollut lukuisia harjoittelijoita vuosien varrella. Heitä Junnikkala on ohjannut työpaikalla ja alan opistoissa. Hän on korostanut koulutuksessa muun muassa edellä mainittuja asioita, eikä ole pihdannut tietotaidon siirtämistä uusille ammattilaisille. Onpa Junnikkala kantanut kortensa kekoon myös alan opetussuunnitelmien suhteen.
x x x x x x x x x
Raimo Junnikkala:
– Seurakuntamestari
– Toiminut alalla 40 vuotta.
– Työssä parasta on lähimmäiset ja kirkolliset toimitukset.
POHJOIS-POHJANMAALLA Kalajoen rannalla sijaitseva Haapajärven kirkko on vuodelta 1802. Se on tyypillinen ristikirkko. Puinen rakennus on alkujaan paikallisen rakennusmestarin Matti Pietilän ja arkkitehti J. Fr. Engeströmin yhteistyön tulos.
Kirkon nykyinen asu on lääninarkkitehti Frans Fredrik Wilhelm Lüchoun käsialaa. Vuonna 1880 korjauksesta vastasi paikallinen rakennusmestari ja kirkonrakentaja Mikko Karjalahti.
Vuosina 1999–2002 kirkko kunnostettiin 200-vuotisjuhlia varten lattiasta kattoon ulko- ja sisäpuolelta. Harmaasinisävyinen sisäväritys sai väistyä, kun kirkkoon palautettiin 1800-luvun lopun valoisa ja lämmin sävytys. Nykyisessä asussaan kirkko edustaa uusgotiikkaa eli nikkarityyliä.
Helluntaina 2002 Oulun silloinen piispa Samuel Salmi vihki kirkon uudelleen käyttöön ja nimesi sen Kristuksen kirkastumisen kirkoksi kauniin alttaritaulun ja kirkon valoisan ilmeen innoittamana. Alttaritaulu on professori Adolf von Beckerin maalaama ja esittää Kristuksen kirkastumista.
x x x x x x x x x
Haapajärven kirkko
– Vihitty käyttöön 1802.
– Puinen ristikirkko, joka edustaa uusgotiikkaa eli nikkarityyliä.
– Kirkon pohjoisristin eteisessä on vastassa monia vaiheita kokenut kuuluisa vaivaisukko, joka on seikkaillut ulkomaita myöten.
Ilmoita asiavirheestä