Kirja: Kivikaupasta totuutta etsimässä

Rehellisyys tai ainakin vaikutelma pyrkimyksestä totuudellisuuteen tekee vaikutuksen Kaisa Karirannan uudessa teoksessa Seikkailujen kirja. Ei nimittäin liene aivan tavatonta, että pappi etsii hengellisyytensä tueksi aineksia myös luterilaisen kirkon seinien ulkopuolelta. Rohkeaa tai jopa uskaliasta on kuitenkin se, että etsinnästään kertoo julkisesti kuten Kariranta kirjassaan tekee.

En haluaisi ryhtyä manaamaan, mutta yllättyisin, jos kirjasta ei tehdä yhtään kantelua. Kirjoittajan etsintä suuntautuu nimittäin kirkon piirissä vähintään ylenkatsotun ja usein parjatunkin uushengellisyyden pariin. Lisäksi jo kirjansa alussa Kariranta tekee sitoumuksen, joka voi puhutella toisia mutta ärsyttää toisia: ”En laita seuraaville sivuille yhtään sanaa, jotka pyrkivät miellyttämään luterilaisittain tai kristillisesti uskovia.”

Enneunia näkevälle ja ihmisten energiat kokevalle Karirannalle kivikaupat, ennustajat ja Äiti Amman seuraajien kokoontumiset tuntuvat kuitenkin luontevilta. Lisäksi matkalle on tavallaan pakko lähteä, kuten kirjoittaja kirjan alussa kuvaa. Häntä on nimittäin alkanut vaivata pelko ”hengellisestä näivettymisestä” ja sellaisen edessä papilla on pelissä aivan kaikki. Messu ei enää tarjoa samanlaista pyhyyden kokemusta kuin aiemmin eikä Jumalasta puhuminen innosta entiseen tapaan. Kirjoittaja huomaa alkaneensa tuottaa samanlaista ”papillista sanahelinää”, jota hän ennen omaa pappeuttaan kirkonpenkissä istuessaan kammoksui.

Parhaimmillaan kirja on, kun Kariranta osoittaa yhtäläisyyksiä erilaisten uushengellisyyden muotojen ja monimuotoisen kristillisen perinteen välillä. Kuinka paljon ”peukkuraamattu” eli sattumanvarainen elämänohjeiden etsintä Raamatusta lopulta eroaa ennustamisesta? Kiviäkin käytti jo vuosisatoja sitten mystikko Hildegard Bingeniläinen.

Kaikesta Kariranta ei kritiikittömästi innostu, mutta kirjoittaa silti kunnioittaen niistäkin tavoista, joita itse vierastaa.

Matka tuottaa Karirannalle myös papin identiteettiin liittyvän oivalluksen: hänen tapansa olla pappi ei ehkä ole kaikkia varten, mutta joitain varten se on.

Kaisa Kariranta: Seikkailujen kirja. Matkoja näkymättömiin maailmoihin. Kirjapa 2025. 190 sivua.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKukat ja kärsivät Kristukset — Heikki Marilan teokset ammentavat taidokkaasti länsimaisen taiteen ikonografiasta
Seuraava artikkeliSuntio & kirkko: Haapajärven seurakuntamestari Raimo Junnikkalasta tärkeintä on kuunnella ihmistä

Ei näytettäviä viestejä