Monet Jeesuksen esittämistä vertauksista saattavat hämmentää nykylukijaa. Miten sama opettaja, joka julistaa anteeksiannon, ansaitsemattoman armon ja ihmeellisen hellyyden puolesta voi toisinaan äityä vertauksissaan ja esimerkeissään likimain julmaksi ja poissulkevaksi?

Yksi raaimpia vertauksia on Kristuksen vertaus häitä pojalleen valmistavasta kuninkaasta. Ei vaadi suurta oivallusta ymmärtää, kuka kutsuva kuningas on. Viestikin on alleviivattu: kaikki on kutsuttu, mutta vain harva kutsun kuulee. Ja vain kutsua seuraavat ovat luonnollisesti valittuja.

Luterilaisuuden piirissä me uskomme, että usko on lahja. Usko ei ole suoritus, se ei ole asia, johon ihminen voi itsensä pakottaa. Sen näkee jo apologeettien väittelyistä. Harva tavoittaa Jumalan logiikalla, harva kokee pyhän painostamalla itsensä siihen. Jos se olisi mahdollista, hengellistä nälkää tai kaipausta ei olisi olemassa.

Kuka sitten on valittu, kuka kutsuttu? Ehkäpä vertausta tulee tarkastella suhteessa muihin Jeesuksen opetuksiin. Puheet eksyneestä lampaasta ja tuhlaajapojasta väläyttävät toivoa siitä, että jokainen joka kutsua osaa edes kaivata, luetaan valittujen joukkoon. Ja tuota joukkoa hän ei hylkää, eikä heidän kaupunkiaan polta.

Pohdittavaksi: Mikä Jeesuksen vertaus herättää sinussa hämmennystä? Lue sitä ja pohdi sen äärellä.

21. sunnuntai helluntaista: Jeesuksen lähettiläät

Tekstit: Ps. 67:8, Jer. 1:4-10, 2. Tim. 4:1-5, Matt. 22:1-14
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti kerätään rauhan edistämiseen Kirkon Ulkomaanhavun kautta.

Lue myös:

Sunnuntain evankeliumi: Miksi joku saa uskoa?

Sunnuntain evankeliumi: Ihminen ei ole lakia varten

Sunnuntain evankeliumi: Rakkaus ei ole putkihurskasta pelkoa