Saksan suurimmassa sanomalehdessä Frankfurter Allgemeine Zeitungissa (FAZ) kirjoittavan Frankfurtin juutalaisen seurakunnan puheenjohtajan Salomon Kornin mukaan Martti Lutherin kirjoitukset eivät olleet 400 vuotta myöhemmin toteutuneiden natsien hirmutekojen syy.
Kornin mukaan ne sen sijaan toimivat ”jo syttyneen maastopalon kiihdyttäjinä”, kun natsit valtaan päästyään aloittivat juutalaisten vainoamisen vuonna 1933.
Kirjoituksessaan Korn viittaa Lutherin kirjoituksiin juutalaisista ja juutalaisuudesta. Hänen mukaansa protestantit yrittivät myöhemmin osoittaa, että nuoren Lutherin suhteellisen myönteiset juutalaiskirjoitukset kuitenkin ”vanhurskauttaisivat” tai olisivat ”vastatodisteita” Lutherin pahamaineiselle juutalaisargumentaatiolle. Kornin mukaan näin asia ei kuitenkaan ole.
Sitä ei tee myöskään toteamus, jonka mukaan 1500-luvun Saksassa olisi ollut tuskin ketään, joka ei olisi julkaissut juutalaisvastaisia kirjoituksia.
Kornin mukaan nuorena reformaattorina Luther oletti, että juutalaiset tulisivat suurin joukoin kääntymään reformaation kannalla oleviksi kristityiksi. Näin ollen kirjoittaja päättelee, että Luther ei missään elämänvaiheessaan ollut juutalaisten ystävä vaan näki heidät vain potentiaalisina kristittyinä.
Lutherin elinajan ihanne oli ylipäätään valtio, jossa väestö oli uskonnollisesti homogeenista.
***
Korn toteaa, että joidenkin kirkkojen edustajien mukaan reformaattorin juutalaisvastaisuus ei olisi ollut modernia, rasistisesti perustelua antisemitismia, vaan pikemminkin kristillis-teologisesti motivoitua antisemitismiä. Hän vetoaa toisiin historioitsijoihin, joiden mukaan Lutherin näkemyksiä juutalaisuudesta ei voida luonnehtia ainoastaan ”teologisiksi tai uskonnollisiksi”, ja siihen, että ne menevät jopa yli sen traditionaalisen juutalaisvastaisuuden, jota voidaan havaita jo Uudessa testamentissa.
Salomon Korn väittää myös, että Luther oli varttuneeseen ikään saakka ”armoitettu kansantribuuni”, suosittu ja kunnioitettu ihminen, joka halusi nähdä omien kirjoituksiensa ja näkemyksiensä leviävän laajalle. Näiden kirjoituksien joukossa olivat loppuun saakka hänen erittäin juutalaiskriittiset kirjansa ja pamflettinsa. Niistä pahamaineisimpana pidetään vuonna 1543 ilmestynyttä Von Juden und ihren Lügen (”Juutalaisista ja heidän valheistaan”).
FAZ:n julkaiseman kirjoituksensa lopussa Korn varoittelee siitä, että antisemitismin paluuta ei pidä sallia. Lähivuodet testaavat hänestä saksalaisen demokratian puolustuskyvyn. Hänen mukaansa ei pidä vain tuudittautua luottamaan siihen, että valtion kansalaisvapaudet takaava oikeusjärjestelmä palomuurina pysäyttäisi ”antisemitismin kipinät”. Sellainen olisi Salomon Kornin mukaan piittaamatonta leikkimistä tulella.
Oikaisu 24.11.2017 kello 15.45: Artikkelissa todettiin virheellisesti protestanttien yrittäneen osoittaa, että nuoren Lutherin suhteellisen myönteiset juutalaiskirjoitukset eivät ”vanhurskauttaisi” tai olisi ”vastatodisteita” Lutherin pahamaineiselle juutalaisargumentaatiolle. Protestantit yrittivät osoittaa, että varhaiset kirjoitukset ”vanhurskauttaisivat” tai olisivat ”vastatodisteita” Lutherin juutalaisargumentaatiolle.
Kuva: Olli Seppälä