Vilkaisu seurakuntaan kertoo, että tytöt viihtyvät siellä paremmin kuin pojat. Nyt kun olemme oppineet ajattelemaan sukupuolisensitiivisesti, voisimme ottaa todesta sen, että pojat ja tytöt ovat erilaisia, ja huomioida sen seurakunnassakin. Meidän on myönnettävä, että toimintatavoissamme on jotain, mikä karkottaa poikia.
Kirkossa omaksuttiin 1970-luvun virtaukset ja poikien ja tyttöjen eriytetty toiminta katosi. Muistan varkkarien illan, jossa ilmoitettiin, että tänään pojat ja tytöt ovat eri ryhmissä. Pojat kiljahtivat riemusta.
***
Jos poikajoukko tulee yhdessä kirkkoon, he istahtavat perimmäisiin nurkkiin. Siellä he supattelevat ja tönivät toisiaan. Kun odotamme poikien käyttäytyvän kiltisti, heidän on jätettävä kirkkosalin ulkopuolelle kaikki kujeilu ja motorinen aktiivisuutensa. Mutta pojat eivät halua käyttäytyä sievästi. He tahtovat kokeilla rajoja ja ikään kuin testata miehisyyttään. Kun nuhtelemme poikia levottomuudesta, kerromme samalla, että kirkossa ei ole tilaa heille.
Pojat tarvitsevat fyysistä aktiviteettia, jännitystä ja mahdollisuutta purkaa energiaa. Seurakuntien pelijoukkueet ovat mitä oivallisin tapa vastata tähän tarpeeseen. Ryhmä ikään kuin peittää pojan luontaista epävarmuutta. Urheiluryhmiin on helppo saada mukaan poikia, jotka eivät käy muuten kirkossa. Uusi kristillinen urheilujärjestö KRIK on erityisen tervetullut toimimaan tällä saralla. Lähetyslentäjien leirit ja Gospelboarders ovat aina koonneet paljon poikia.
Hengelliseen tarjontaan tutustuessani olen huomannut, että seurakuntien ja järjestöjen Kid’s Actionit ja Donkis Big Nightit näyttävät kokoavan sekä poikia että tyttöjä. Ohjelmassa on opetuksen lisäksi innostavia toimintapisteitä, joista myös pojat löytävät riittävän haastavaa tekemistä
***
Poikia ovat kautta aikojen kiehtoneet sodat ja taistelut. Raamattu on monessa mielessä sodan kirja. Oikea ja väärä, oikeamielisyys ja pahuus, hyvä ja paha ovat taistelussa keskenään. Jos pyydät poikia piirtämään jotain Raamatusta, useimmat piirtävät taisteluja ja väkivaltaa, ajattelimme me äidit siitä mitä tahansa.
Lasten opetuksessa annetaan usein siloteltu kuva Jeesuksesta. Jeesus oli samalla taistelija, viisas mies, rakastava ihminen ja kuningas. Poikia kiehtoo se, että Jeesus on ollut oikeasti pieni, leikkivä poika, omapäinen 12-vuotias, kiusattu ja epätoivoinen nuori mies ja kiukkuinen temppelin puhdistaja. Jeesus kävi älykkäitä sanallisia taisteluita fariseuksien kanssa. Hän toimi usein tapojen ja kulttuurin vastaisesti. Hän jopa suututti ihmisiä.
Pojat voivat samaistua Jeesukseen, koska heidänkin käytöksensä välillä aiheuttaa hämmennystä ja paheksuntaa. Kun poikia haastetaan elämään kristityn elämää nykyajassa, sekin on monella tapaa vastavirtaan elämistä ja valtakulttuurista poikkeava elämäntapa. Vain riittävän vahvat ja itsenäiset kykenevät siihen. Jeesus oli sellainen ja sellaiseksi voivat pojatkin kasvaa.
***
Suunnitellessamme seurakuntien ohjelmia haasteemme on ottaa huomioon pojat niin, että pojat saavat olla poikia. Kun seurakunnassa löytävät paikkansa niin pojat ja tytöt samoin kuin miehet ja naiset, se alkaa näyttää oikealta Jumalan perheeltä ja kirkolla on toivoa tulevaisuudesta.
Kirjoittaja on eläköitynyt seurakunnan työntekijä.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös:
Kolumni: Toivon, että päiväkotilapselle ei puhuttaisi monen sukupuolen ideologiasta
Kolumni: Raamattu on kadonnut alttareilta – toivon, että se palautetaan sinne
Kolumni: Hengelliset kesäjuhlat ovat lapselle viitta taivastielle
Kolumni: Kirkon olisi aiheellista palata perhepuheessaan sanoihin isä ja äiti