Sleyn entinen toiminnanjohtaja ja lähetystyön asiantuntija Reijo Arkkila toivoo konservatiivisille järjestöille kirkossa edelleen toiminnallista tilaa.
Mitä kuuluu?
– Kiitos, hyvää. Asun puolisoni kanssa Hämeenlinnassa hoivakodissa ja on hyvä olla. Lapset käyvät aika usein meitä huoltamassa.
Oletko käynyt viime vuosina Evankeliumijuhlassa tai muilla kirkollisilla kesäjuhlilla?
– Evankeliumijuhlassa olen käynyt joka vuosi. Myös Kansanlähetyksen juhlilla olin taannoin. Herättäjäjuhlilla en ole joihinkin vuosiin käynyt. Tapanani on ollut käydä myös muiden liikkeiden juhlilla.
Minkälaiset olivat menneinä vuosina suhteesi muuhun herätysliikekenttään?
– Ehkä lähin yhteys oli heränneisiin. Jaakko Eleniukseen pidin paljon yhteyttä, myös viidenteen herätysliikkeeseen. Raamattuopiston Perusta-lehdessä olin toimituskunnassa. Ja STI-yhteys oli hyvin tärkeä asia.
Olet kirjoittanut kymmeniä kirjoja. Mikä niistä on itsellesi mieluisin?
– Vaikea kysymys. Väitöskirja Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen suhde Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon 1917–1939 oli kovan puurtamisen tuottama.
– Myöhemmistä kirjoista ehkä herätysliikkeen Amerikan-yhteyksistä kertova Evankelinen liike Tähti- ja Vaahteralipun maissa. Hartauskirjoista mainitsisin Kolme todistajaa taivastiellä.
Jäit eläkkeelle Sleystä vuonna 2004. Miten oma järjestö ja evankelinen herätysliike ovat sittemmin kehittyneet?
– Suurin muutos ovat olleet messuyhteisöt. Niitä on syntynyt ja niihin on panostettu enemmän kuin 80-luvulla. Mitä siitä sitten seuraakin, omalta osaltaan se on ollut kyllä hyvääkin kehitystä. Mutta liike on nyt erilainen.
– Olen muidenkin kanssa puhunut, että Sleyn pitäisi edelleen painottaa työtä seurakunnissa ja niiden yhteydessä, ei vain jumalanpalvelusyhteisöissä. Kun kerran ei pyritä omiin seurakuntiin, silloin yhteys paikallisiin seurakuntiin tulisi edelleen toteutua jossain muodossa, vaikka vaikeuksia virkakysymyksen tähden onkin.
Mitä haluaisit sanoa tämän päivän herätysliikejohtajille?
– Ainakin omalle liikkeelle, että perussanoman tulisi säilyä ja pysyä kirkkaana. Jokaisessa evankelisen liikkeen saarnassa pitäisi tulla esiin Kristuksen täytetty työ ja pyhä kaste.
Entä piispoille?
– Koittakaa kärsiä näitä hengellisiä liikkeitä ja antaa edelleenkin niille tilaa ja toimintavapautta kirkossa.
Mitä ajattelet suomalaisten kohutuista pappisvihkimyksistä Inkerin kirkossa?
– Olen puhunut siitä, että Sleyssä pitäisi miettiä jo viiden vuoden sisällä, miten saisimme järjestöön uusia pappeja. Nyt emme saa eläkkeelle jäävien tilalle uusia.
– Toivoisin, että joku ratkaisumalli olisi kansankirkossa tässä asiassa löydetty. Kunhan jollakin tavalla se mahdollisuus avattaisiin. Entä jos evankeliumijuhlassa piispa tulisi vihkimään pappeja liikkeelle?
– Uskon, että johtajamme ovat käyneet kirkon johdon kanssa keskusteluja enemmän kuin sivussa oleva tietääkään. Lähetyskentillä on ennenkin vihitty pappeja myös liikkeisiin.
Olet ollut lähetystyössä Keniassa ja vieraillut monilla muilla lähetyskentillä. Mitä ajattelet kirkon järjestöjen lähetystyöstä tänään?
– Lähetystyö on ollut minulle keskeinen sydämen asia. Huolenaihe siinä on, että yleisesti lähettimäärä ja kannatus ovat 1980-luvun nousun vuosien jälkeen selkeästi pienentyneet. On todellinen kysymys, miten ne saataisiin nousuun.
– Erityisesti Sleyn lähetystyössä minulle on ollut vähän kipeä asia, että työ on nykyisin hajotettu niin moneen maahan. Kenian jälkeen on aloitettu useampia pieniä uusia kohteita muualla, esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa. Se on toki hyvää ja rohkeaa toimintaa, mutta ei pitäisi luopua vanhoistakaan.
Virkakysymys- ja avioliittokiistat repivät kirkkoa. Kuinka siinä tulee käymään?
– En uskalla ennustaa. Jos meille virkakysymyksessä vähän annettaisiin kirkossa toiminnallista tilaa, kyllä me selviäisimme, eikä tarvitsisi riidelläkään. Toisesta asiasta en osaa sanoa mitään.
Uhkaako Sleytä ajautuminen kirkon reunalle, jopa ulos?
– Liikkeen sisällä ei ole irtautumishalua. Mutta jos puristus vain lisääntyy kirkossa, kyllä siitä joku uhka voi tulla. Lähdemme siitä, että missä armonvälineiden oikea hoito toteutuu, siellä on oikea kirkko. Toivon, että uskollista joukkoa ei työnnetä pois siitä kirkon yhteydestä.
Miltä kansankirkon tulevaisuus näyttää?
– Uudistumisen merkkejä on, erityisesti nuorten kohdalla se on iloinen asia. Mutta kyllä kirkon jäsenmäärän laskeminen on meille vakava muistutus. Ainoa lääke on uskollinen sanankylvötyö. Kaikki rippikoulut kirkossa tekevät äärettömän tärkeää työtä.
Mitä harrastat nykyisin?
– Luen entiseen tapaan. Äskettäin tein kaksi pientä kirjaa sakramenteista. Kävelemässä käyn, mutta urheilu on jäänyt penkkiurheilua lukuun ottamatta. Seuraan yleisurheilua ja hiihtoa. Nyt innostuin vielä jalkapallostakin ja olen päässyt siihenkin ihan toisella tavalla sisälle.
Lue myös:
Nykyinen ylistysmusiikki ei puhuttele Finngospelin perustajaa Bjarne Bergsténiä
Pitkän linjan vaikuttaja Markku Jalava toivoo kansanvaalia kirkolliskokousedustajille
Ilmoita asiavirheestä