Monica Aspelund esitti euroviisuissa lähes 50 vuotta sitten Lapin noidista kertovan laulun Lapponia. Hän tekee edelleen lauluja, mutta ei enää laula noidista vaan painottaa Pyhää Henkeä.

Mitä kuuluu?

– Kiitos kysymystä, niin hyvää kuuluu kuin tämän ikäisenä voi kuulua. Näin 80-vuotiaana ymmärrän, että tässä elämässä olen loppusuoralla.

– Ajankohtaista on se, että minusta tehdään elämäkertaa. Petri Tuunaisen kirjoittaman ja Väyläkirjojen julkaiseman elämäkerran on tarkoitus ilmestyä syksyllä nimellä Par Avion.

– Teen edelleen lauluja kolmella kielellä. Englanti on sanoittamisessa suomea paljon helpompaa, koska siinä on niin lyhyitä sanoja. Tahtoisin saada kirjoittamis- ja säveltämisrauhaa. Jumppaan muistiani tekemällä sanaristikoita ruotsiksi, mutta tuntuu siltä, että nämä uuden polven sanaristikkojen tekijät eivät osaa kielioppia.

Euroviisuihin osallistumisestasi tulee ensi vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Sanoittamasi Lappi-aiheinen euroviisukappale Lapponia sijoittui hienosti kymmenenneksi. Miksi et ole enää vuosikymmeniin esittänyt sitä suomeksi?

– Uskonvakaumukseni vahvistumisen myötä minusta alkoi tuntua väärältä laulaa noidista. Kertosäettä olen laulanut suomeksi, koska siinä ei puhuta noidista. Muille kielille käännetyissä Lapponia-versioissa ei ole noitia.

– Euroviisujen ohjeissa sanottiin, että lauluissa pitäisi näkyä kansallisia piirteitä. Vaikka kaikki maat eivät piitanneet siitä, minä noudatin ohjeita ja kirjoitin laulun Lapista.

Seuraatko yhä euroviisuja?

– Jo monta vuosikymmentä olen ollut pettynyt niihin. Euroviisut ovat pelleilyä ja tuovat terveisiä vain alamaailmasta. Viisuissa tunnutaan kilpailevan siitä kuka uskaltaa olla härskein. Musiikin kanssa niillä ei ole enää mitään tekemistä.

– Yleisellä tasolla tahdon kuitenkin antaa nuorelle sukupolvelle risujen sijaan ruusuja. Nuoret omaksuvat nopeasti asioita ja näkevät asioita laajemmin kuin oma sukupolveni aikanaan.

Olet monissa haastatteluissa nostanut esille uskosi. Millainen oli lapsuudenkotisi perintö kristillisyyteen?

– Elin lapsuuteni Vaasassa ja kotini oli tavallinen kristillinen koti. Äiti lauloi kirkkokuorossa ja vei meitä lapsia pyhäkouluun. Äitini sanoi, että Jeesus on meidän asianajajamme ja että Jeesus on ikään kuin postimerkin kaltaisena takeena siitä, että rukouksemme menevät perille.

– Astronomia, ei siis astrologia, vaan tähtitiede on aina kiinnostanut minua. Seurasin aikanaan tarkkaan kuulentoja. Apollo 13:ssa tapahtui heti lähdön jälkeen onnettomuus, eikä ollut varmaa selviävätkö astrohnautit elävinä maahan. Jouduin suureen hätään ja rukoilin Jeesuksen nimessä, kuten varmaan puoli maailmaa, päiväkausia, että he pääsisivät turvallisesti takaisin. Näin tapahtui, ”postimerkit” toivat heidät perille maahan.

Lehtihaastatteluissa olet tuonut esille, että Billy Grahamin missio Suomessa oli yksi käännekohta elämässäsi. Mitä silloin tapahtui?

– Billy Grahamin kutsusta marssin stadionin viheriölle ja sitä kautta tunnustin julkisesti uskoni.

Muutit Floridaan Yhdysvaltoihin 1980-luvulla. Millaiseen kristillisyyteen tutustuit siellä?

– Kiersin uskovien ystävien kanssa erilaisia seurakuntia, ja niissä oli eloisaa, Pyhää Henkeä korostavaa ilmapiiriä.

Muutit takaisin Suomeen vuonna 2010. Olet esiintynyt sisaresi Ami Aspelundin kanssa muun muassa Luther-kirkossa Hengellisillä syventymispäivillä. Oletko löytänyt Suomesta itsellesi hengellistä yhteisöä?

– En oikeastaan, jatkan yhä etsimistä. Olen luterilaisen kirkon jäsen ja käyn joskus joulukirkossa. Kaipaan kuitenkin sitä, että luterilaiset papit puhuisivat enemmän Pyhästä Hengestä. Miksi Pyhästä Hengestä ja Pyhän Hengen kasteesta puhutaan niin vähän? Pyhä Henki jatkaa maailmassa Kristuksen tehtävää.

– Olen opiskellut vähän hepreaa ja Vanhaa testamenttia ruotsalaisessa Skandinavisk Teologisk Högskola -seminaarissa. Sen perustajalla oli yhteyksiä Livets Ord -yhteisöön.

Teit ensimmäisen hengellisen levysi Credo – Minä uskon jo vuonna 1975 yhdessä sisaresi kanssa. Mikä on sinulle itsellesi tärkein hengellinen laulu?

– Se on 1990-luvulla säveltämäni ja sanoittamani laulu Who are You, joka perustuu Danielin kirjaan ja Ilmestyskirjaan. Laulu kertoo valtakunnista, joista me elämme viimeisessä. Lauluni perusviesti on profeetallinen. Tiedän, että elämme lopun aikoja, eikä taivaspaikka aukene ihmiselle automaattisesti.

Asut nykyisin Tapiolassa Espoossa. Kaipaatko Floridaan?

– Kyllä kaipaan, upposin sinne kuin kuuma veitsi voihin. En usko, että Floridasta löytyisi kuitenkaan enää sitä 1980–90-lukujen ilmapiiriä, jossa viihdyin niin hyvin. Siinä oli spontaaniutta ja rehellisyyttä.

– Kaikki perheenjäseneni täällä Suomessa asuvat eri paikkakunnilla kuin minä. En tunne itseäni kuitenkaan yksinäiseksi, sillä minulla on universumin paras ystävä, Jumala yhdessä Pyhän Hengen kanssa.

Lue myös:

Pitkän linjan vaikuttaja Markku Jalava toivoo kansanvaalia kirkolliskokousedustajille

Ilmoita asiavirheestä