Pastoraalinen ohje, lähetysjärjestöt, virkakäsitys – Arkkipiispa Luoma linjasi kirkon kipupisteet paneelikeskustelussa

Arkkipiispa Tapio Luoma. Kuva: Kirkon viestintä

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous kokoontuu Turun Linnasmäen opistolla tällä viikolla maanantaista 3.11. alkaen. Uutena lisänä muutoin vakiintuneeseen kirkolliskokousohjelmaan lisättiin maanantai-illaksi paneelikeskustelu, jossa pureuduttiin kirkon kipupisteisiin. 

Keskustelun alusti arkkipiispa Tapio Luoma ja keskustelijoina toimivat Espoon piispa Kaisamari Hintikka, Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Niilo Pesonen, kirkolliskokousedustaja Pauli Niemelä sekä kirkolliskokousedustaja Torsten Sandell. Keskustelua johdatteli Lapuan hiippakuntadekaani Terhi Kaira.

Vaikka paneeli välitettiinkin Kirkon kanavalla Youtube-palvelussa, se kuitenkin katosi nähtäviltä pian keskustelun loputtua. Kotimaan saaman tiedon mukaan tallenne tulee kuitenkin jälleen katsottavaksi Kirkon kanavalle 4.11. Paneelin pääset katsomaan tästä.

AVAUSPUHEENVUOROSSAAN ARKKIPIISPA Luoma johdatteli keskustelijoita kirkon tämänhetkisten kipupisteiden äärelle. Aluksi hän muisteli vuonna 2014 julkaistun Kutsu yhteyteen -asiakirjan teesejä, joista erityisesti kaksi olivat hänen mielestään myös tänään erityisen ajankohtaisia. 

– Yhteyden uhkana eivät ole erimielisyydet vaan kyvyttömyytemme tulla niiden kanssa toimeen, kuului teeseistä ensimmäinen. 

– Yhteys edellyttää tosiasioiden tunnustamista ja tahtoa dialogiin, Luoma jatkoi. 

Seuraavaksi Luoma siirtyi pohtimaan piispojen kesäkuun alussa antamaa pastoraalista ohjetta samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä. 

– Kontrasti toukokuun kirkolliskokouksen piispainkokouksen esityksen hylkäävän päätöksen ja piispainkokouksen antaman pastoraalisen ohjeen välillä on joidenkin mukaan ollut liian jyrkkä, Luoma pohti.

Luoman mielestä kuitenkaan piispainkokous ei ylittänyt toimivaltaansa ja toimi kirkkolainsäädännön pykäliä kunnioittaen. Itse pastoraalisen ohjeen sisältöjäkin arkkipiispa Luoma piti sangen maltillisena. 

– Se toistaa piispainkokouksen jo syksyllä 2020 antaman ohjeen, jossa tuomiokapituleille suositellaan pidättäytymisestä sanktioiden määräämisestä papeille, joiden on todettu vihkineen samaa sukupuolta olevia pareja. Tämä tuore ohje jatkaa siis jo aiemmin omaksuttua linjaa.

Arkkipiispa painotti, että olennainen kohta ohjeessa on myös kannustus papeille kohdata kunnioittaen samaa sukupuolta olevat pariskunnat.

SEURAAVAKSI ARKKIPIISPA siirtyi puhumaan kirkon lähetysjärjestöjen tilanteesta ja asemasta. Tällä hetkellä kirkolliskokouksen valtuutuksen saaneita kirkon virallisia lähetysjärjestöjä on kahdeksan. Niiden suhdetta kirkkoon ovat kuitenkin hiertänyt kysymys virkakäsityksestä, joka on johtanut muun muassa siihen, että lähetysjärjestöt ovat vihkineet pappejaan Suomen rajojen ulkopuolella. Siitä lähetysjärjestöt ovat puolestaan saaneet piispainkokoukselta tiukat uudet ehdot, minkä rajoissa järjestöjen olisi toimittava, mikäli nämä haluavat säilyttää ”virallisen lähetysjärjestöstatuksensa”. 

Luoman mielestä kuitenkin systeemistä on tehty liian hankala.

– Nykyinen kaksinkertainen järjestelmä, jossa järjestö ensin valtuutetaan ottamalla se kirkon lähetysjärjestöksi ja jonka kanssa sitten käydään sopimusneuvottelut kirkon lähetyksen peruslinjaan sitoutumisesta, on tarpeettoman työläs ja vaikeasti hallinnoitava. 

Siksi Luoman mukaan on tarpeetonta puhua kirkon virallisista lähetysjärjestöistä erillisenä statuksena. 

– Riittäisi, jos puhumme lähetysjärjestöistä, joiden kanssa kirkko on solminut sopimuksen.

Järjestöjen ja kirkon ongelmiin siirryttäessä Luoma kuitenkin linjasi juurisyyn selvästi.

– Virkakysymys. Tästä asiasta voisi puhua paljonkin, mutta tyydyn toteamaan omana tiivistelmänäni vain sen, että viime aikojen keskustelujen polttopisteessä olleet lähetysjärjestöt eivät ole pystyneet vakuuttavasti osoittamaan, että lähetysjärjestöasemaa ei käytettäisi keinona saada omille kotimaan työntekijöille pappisvihkimys ulkomaisen kumppanikirkon kautta. 

Luoma piti tätä erityisen ongelmallisena siksikin, että kirkon lähetysjärjestöissä työskentelee näin ollen suuri määrä pappeja, jotka eivät ole Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeja, eivätkä he ole hakeneet edes kirkon pappisoikeuksia. 

Luoman mukaan heidän tulisi kuitenkin hakea oikeuksia, mikäli he haluaisivat toimittaa Suomessa jumalanpalveluksia tai kirkollisia toimituksia. 

Juttua muokattu 4.11.2025 Lisätty linkki paneeliin.

Lue myös:

Epäluottamus nakertaa yhteisen todellisuuskäsityksen pohjaa, sanoi arkkipiispa Tapio Luoma kirkolliskokouksen avauspuheessa

Piispa Bo-Göran Åstrand: Nuoret etsivät uskoa, joka on merkityksellistä ja juurtunut elämän todellisuuteen

Kirkolliskokouksessa keskustellaan ainakin taloudesta, metsistä ja päätöksenteon oikeusvarmuudesta

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliNäkökulma: Kirkollisvero on nerokas keksintö
Seuraava artikkeliEuroopan kirkkoja yhdistävä Charta Oecumenica allekirjoitetaan Roomassa

Ei näytettäviä viestejä