Lehtitietojen (HS 13.8.) mukaan esimerkiksi Kiinassa ja Yhdysvalloissa toimii jo yrityksiä, jotka maksusta luovat tekoälyn avulla asiakkaille näiden kuolleista läheisistä verkkoon surubotin tai avatarin (kuvallinen hahmo). Tällaisen hahmon kanssa voi keskustella.

Menemättä teknisiin tai kaupallisiin yksityiskohtiin tällaisessa ”verkkoylösnousemuksessa” tai internetin kautta tapahtuvassa kuoleman rajan ylittämisessä kyseessä on mielikuvien tasolla eräänlainen digitaalinen elämän jatkuminen, vaikka se perustuukin tietokoneohjelman muistissa oleviin loputtomiin bittien jonoihin.

Toistaiseksi lienee niin, että tekoälyn tuotokset ovat mahdollisen alkuihastuksen jälkeen sittenkin ihmisälyn luomuksiin verrattuna kömpelöitä, eivätkä sellaiset vielä vastaa niihin tarpeisiin, joita ihmisten välinen vuorovaikutus normaalisti ja syvällisimmillään on.

Vielä.

Nyt olemassa oleva ”verkkoylösnousemuksen” mahdollisuus lienee vain kalpea aavistus siitä, mihin tekoäly tulevaisuudessa kykenee. Ehkä vain mielikuvitus on rajana siinä, minkälainen kumppani tekoälyn yhä enemmän ihmistä muistuttava hahmo voi joskus oikealle ihmiselle olla. Tällaisessa tilanteessa ihmislaji ei ole aikaisemmin ollut.

Oma mielenkiintoinen kysymyksensä on myös se, missä määrin ihmisen ja koneen rajat voivat joskus muuttua epäselviksi. Tällä hetkellä ongelmaa ei ole, mutta jo muutamien vuosikymmenien päässä olevaa tulevaisuutta on mahdotonta tarkasti ennustaa. Jo nyt on tilanne se, että kun ihminen saa puhelun, hänen voi olla mahdotonta erottaa, onko toisessa päässä ihminen vai kone. Minkälainen mahtaa olla tilanne vuosikymmenen kuluttua? Silloin hoidamme jo monia asioita tekoälyn kanssa. Vastaako sellainen mahdollisesti aikanaan myös henkilöstöään reippaasti saneeranneesta seurakunnasta, kun otetaan yhteyttä?

Vielä kaukaisemmassa tulevaisuudessa joudutaan lainsäädännössä ja jopa teologiassa kenties tarkastelemaan uudelleen myös sitä, mitä ovat ihmisyys, elämä ja kuolema. Toistaiseksi sellainen on pelkkää sci-fiä. Mutta vain toistaiseksi.

Minkälaisia Digi-Sokrateksia, tekoäly-ystäviä ja jopa avatar-sielunhoitajia saamme tulevaisuudessa?

KUOLEMA KUULUU elämän kiertokulkuun. Ihminen on ollut sen edessä aina neuvoton, peloissaan ja ihmistä suurempaan turvautuva. Tekniikan kehitys voi parhaimmillaan tarjota mahdollisuuksia surutyön tekemiseen läheisen menetyksen jälkeen omassa elämässä. Mutta uudenlaisia ongelmiakin voi tulla. Kuoleman voimakas tosiasia on aina ollut myös se, että poisnukkunutta ei enää ole. Häntä tulee kaivata ja muistella, mutta jossakin vaiheessa on myös päästettävä irti. Jos tekniikka luo aivoillemme tässä suhteessa jonkinlaista lievennystä, voi herätä kokonaan uudenlaisia kysymyksiä.

Tekoälystä voi tulla joillekin ihmisille jopa jonkinlainen profeetta. Kotimaan aikaisemmin haastattelema tekoälytutkija Jaana Leikas muistuttaa, että tekoäly osaa selittää vaikkapa elämän tarkoitusta sellaisessa moodissa, että ihmisen on helppo uskoa ja ottaa vastaa. Se osaa hänen mukaansa jo nyt myös luoda oman filosofiansa ja paketoida sen hienostuneesti. Jos näin on, minkälaisia Digi-Sokrateksia, tekoäly-ystäviä ja jopa avatar-sielunhoitajia saamme tulevaisuudessa?

Vaikka kaikki tällainen tuntuisi nyt epätodennäköiseltä ja siksi ongelmattomalta, olisi kirkoissakin hyvä miettiä ajoissa sitä, mitä tekoälyn nopea kehitys voi merkitä myös kirkon ekspertiisiin kauan kuuluneiden asioiden yleisessä ymmärtämisessä. Näin on varmasti kirkossa jo toimittukin, mutta ajan riento on nopeaa.

Lue myös:

Pääkirjoitus: Maailman ylle laskeutui 80 vuotta sitten Hiroshimassa ydinaseen pysyvä varjo

Pääkirjoitus: Pääkirjoitus: ETYJ:n Helsinki+50 vuotta -kokous Helsingissä muisteli sitä, mitä alun perin ei todellisuudessa aivan ollut

Tekoäly on todella hyvä renki mutta huono isäntä