
Tekoälystä on monta mielipidettä. Siitä on jo nyt monenlaista apua ihmisen työssä ja tiedon käsittelyssä, mutta myös elämänlaadun ja turvallisuuden kohentamisessa. Mahdollisuuksia on paljon ja kehitys nopeaa. Toisaalta tekoälyn pelätään myös hävittävän työpaikkoja, auttavan ihmisen valvonnassa, rikkovan yksityisyyden rajoja sekä heikentävän demokratiaa ja sekoittavan valhetta totuuteen.
Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n johtava tutkija, kognitiotieteen tohtori Jaana Leikas tutkii työkseen innovaatioiden ja teknologian eettisyyttä ja vastuullista käyttöä. Hän muistuttaa, että tekoäly on jo nyt usein monella tavalla osa meidän arkeamme. Sitä ei usein edes huomaa.
– Miellämme tekoälyn usein humanoidi-robotiksi, joka on vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa. On sekin tekoälyä, mutta chat-robotit ovat todellisuutta jo kaupassa ja palveluissa, esimerkiksi terveydenhoidossa.
Kehitys on ollut huimaa.
– Teollisuudessa ja terveydenhoidossa on paljon käyttöalueita, joilla saamme olla tekoälystä kiitollisia. Suomessa on kehitetty tekoäly-injektioneula. Leikkauksissa käytetään tekoäly-robottikäsiä.
Ihminen tavoittelee hyvää elämää ja sen laatua. Leikaksen mukaan tekoälyllä on huikeat mahdollisuudet parantaa sitä.
– Olen ollut myös ikäteknologian tutkija. Tekoälyllä voidaan entistä paremmin tuottaa turvallisuutta ja sosiaalisuutta sekä vähentää yksinäisyyttä. Toisaalta on riskejäkin. Ikääntyvä väestö voi myös syrjäytyä sen teknologian käyttäjänä.
Myös useimmat uudet autot ovat täynnä tekoälyä.
– Ajotietokone tarkkailee auton ja kuljettajan toimintaa ja esimerkiksi auttaa pysymään tarvittaessa kaistalla. Pysäköinnin avuksi on kehitetty parkkeeraus-appeja. Tekoäly auttaa myös sähköauton latauksessa.
”Toiset ammatit muuttuvat ja tekoälyn myötä tulee myös uusia ammatteja.”
TEKOÄLYÄ ON Leikaksen mukaan myös netin hakukoneissa ja käännösohjelmissa. Isoja dokumentteja ohjelmat kääntävät minuuteissa. Toiset ohjelmat voivat äänen perusteella kirjoittaa dokumentin reaaliajassa.
– Suomen kielen suhteen käännösohjelmat ovat vielä usein käyttäjän kontrollia ja varmistamista vaativia, mikä vie aikaa. Mutta ainakin yleiskuvan saa nopeasti.
Uhkaako tekoäly kehittyessään töitä, joihin nyt tarvitaan ihminen? Leikas ei näe kehitystä pessimistisesti.
– Varmasti tiettyjä ammatteja katoaa. Mutta toiset ammatit muuttuvat ja tekoälyn myötä tulee myös uusia ammatteja.
Esimerkkinä ohjelmoijan työ.
– Se kuviteltiin pitkään turvatuksi huipputyöksi. Mutta nyt ajatellaan, että se nimenomaan voi kadota: tekoäly on hyvä ohjelmoija.
Tekoäly on eri aloilla jo synnyttänyt uusia ammatteja ja menestystarinoita. Mutta ammattien katoamisen seurauksia emme Leikaksen mukaan ole kunnolla miettineet.
– Työ on luterilaisessa maailmassamme ollut hirveän tärkeää. Jos itsensä ja perheensä elättäminen on ollut monille identiteettikysymys ja jos se ei enää voi olla sitä – pitääkö työhön suhtautua uudella lailla?
”Koulussa pitäisi opettaa myös kriittistä ajattelua, empatiaa ja moraalisen käyttäytymisen malleja.”
LEIKAS ON mukana opetusministeriön asiantuntijaryhmässä, jossa pohditaan opetustyön muuttumista tekoälyn maailmassa.
– On tärkeää opettaa koulussa perustaitoja, jotta kaikki osaavat hyödyntää myös tekoälyä. Mutta koulussa pitäisi opettaa myös kriittistä ajattelua, empatiaa ja moraalisen käyttäytymisen malleja. Ne ovat tulevaisuudessa hyvin tärkeitä.
Ammattikoulu- ja yliopistomaailmassa pitäisi Leikaksen mukaan ottaa entistä vahvemmin monitieteellisesti esille myös filosofian ja teknologian etiikan kysymyksiä.
– Kyse on siitä, miten eri teknologioita käytetään kestävällä tavalla.
Leikas ei usko, että tekoäly voisi koskaan täysin korvata ihmistä vuorovaikutuksessa. Se on joissakin asioissa ylivoimaisen tehokas, mutta lopulta se monistaa Leikaksen mukaan pohjimmiltaan vain sitä, mitä ihminen on sille opettanut. Siksi se voi yltää vain keskinkertaiseen. Se ei toistaiseksi kykene luomaan, kuten ihminen. Sillä ei myöskään ole ihmisen kykyjä eettiseen harkintaan ja päätöksentekoon.
– Hyvin tärkeitä kysymyksiä tässä yhteydessä ovatkin, mitä ovat ihmisyys ja inhimillisyys.
Voisiko kehittyneestä tekoälystä puutteineenkin tulla joillekin filosofi tai profeetta? Leikas ei täysin torppaa ajatusta.
– Siitä voi tulla. Se osaa selittää vaikkapa elämän tarkoitusta sellaisessa moodissa, että ihmisen on helppo uskoa ja ottaa vastaan. Jo nyt se osaa pyytää anteeksikin ja miettiä uudelleen, jos siltä kysytään, oletko aivan varma vastauksistasi. Ja totta kai se voi luoda oman filosofiansa ja paketoida sen hienostuneesti.
Leikas toteaakin, että myös kirkossa voitaisiin miettiä, miten tekoälyä voitaisiin hyödyntää työssä. Tekoälyssä on potentiaalia moneen.
TEKOÄLYN AVULLA harjoitettava ihmisten massavalvonta on Leikaksen mielestä huolestuttava tulevaisuudenkuva. Autoritaarisissa maissa se on jo todellisuutta. Suomessakin kameroita on julkisissa tiloissa. Valvonnalla halutaan edistää turvallisuutta. Iltakävelyillään kotikaupungissaan Tampereella Leikaksella on tapana bongata kameroita.

Kuva: Rami Marjamäki
– Niitä kyllä on, vaikka eihän meillä kuitenkaan siinä määrin kuin vaikkapa Kiinassa. Siellä yksilöitä voidaan tekoälyn avulla tunnistaa massoista. Sehän on tietysti hienoa, jos haetaan rikollisia. Mutta yksittäisen ihmisen näkökulmasta on kyllä melkoinen juttu, jos häntä koko ajan valvotaan.
Nykyteknologian yhtenä valvonnan ääriesimerkkinä Leikas mainitsee Shanghain pandemia-ajan robottikoirat, jotka valvoivat kaduilla ihmisten toivottua käyttäytymistä.
– Oli melkein järkyttävää nähdä, kun se robotti huuteli ihmisille komentojaan. Tällaisen myötä voi vain kuvitella, minkälainen on yhteiskunta, jossa yksityisyyttä ei enää ole.
Tekoälyn kehittyessä ja laajentuessa eri alueille yksityisyyteen joudutaan Leikaksen mukaan ehkä suhtautumaan eri tavoin, kuin aikaisemmin. Hän pohdiskelee erityisesti uutta metaverse-teknologiaa. Se tarkoittaa digitaalista tilaa, jossa hyödynnetään virtuaalista todellisuutta. Siinä ihmisen ajattelua ja tunteitakin kyetään kartoittamaan. Iso kysymys on, kenelle kaikki tuo tieto päätyy ja mihin sitä käytetään.
Yksi tekoälyn konkreettisista uhista liittyy Leikaksen mukaan siihen, että sen avulla voidaan häiritä demokraattisia prosesseja. Ytimessä on silloin sosiaalinen media.
– Siellä tekoälyllä on valtava voima. Meille voidaan syöttää myrkyttynyttä informaatiota. Sitä voidaan hyödyntää pienissä toimijaryhmissä tai valtioiden tasolla.
Esimerkkinä Leikas havainnollistaa muokatut audiot tai videot, jossa tunnetut poliitikot puhuvat omalla äänellään täyttä lööperiä. Kieliteknologia kehittyy nopeasti.
– On tärkeää, että kansalaiset oppisivat keinoja erottaa manipulaatiot oikeasta informaatiosta.
”Tarvitaan keskustelua siitä, miten teknologia meihin vaikuttaa ja mitä ovat moraalinen ja eettinen vastuu asiassa.”
MANIPULOIDUSSA TIEDOSSA piilee uhka koko demokraattista järjestelmää kohtaan: ellei uutisvirtaan voida luottaa, ei pian luoteta yhteiskunnan järjestelmissäkään muuhunkaan.
– Monelle on jo käynyt niin. Meistä alkaa tulla entistä skeptisempiä ja skeptisimpiä ovat nuoret aikuiset. He tietävät, miten koneitten välityksellä voi huijata.
Tekoäly voi rapauttaa demokratiaa ja tunnetta yhteenkuuluvuudesta niinkin, että alustatalouden kehittyessä valtaakin jaetaan uudestaan.
– Joidenkin tutkijoiden mukaan yksityisillä firmoilla on jo liikaa valtaa. Siksi tarvitaan keskustelua siitä, miten teknologia meihin vaikuttaa ja mitä ovat moraalinen ja eettinen vastuu asiassa.
Leikas muistuttaa, että syypää ei ole teknologia, vaan ihmiset.
– Tutkijana ajattelen, että on löydettävä keinot, joilla tekoäly parantaa demokratiaa. Sillä on valtavat mahdollisuudet siihenkin.
Tekoäly saavutuksineen, lupauksineen ja riskeineen on jo osa elämäämme.
– Meidän on oltava kriittisiä optimisteja ja pysyttävä koneen herrana. Se vaatii tulevaisuudessa paljon työtä.
Leikas uskoo ihmisen kykyyn tavoitella teknologian kehityksessäkin viime kädessä hyvää.
– Parhaimmillaan teknologia, myös tekoäly, vapauttaa meidät rutiinitehtävistä, olemaan oikeasti ihmisiä toisille ihmisille.
Silloin on Leikaksen mukaan myös kysyttävä, mihin robotit meidät vapauttavat? Miten käytämme lisäajan eettisesti oikealla tavalla?
Kysymykset ovat valtavan isoja. Siksi Leikas peräänkuuluttaa koko yhteiskunnan läpäisevää arvokeskustelua aiheesta.
– Ei niin, että se olisi vain kirkon tehtävä, vaan kirkko, yritykset, päättäjät ja kansalaiset yhdessä. Voisiko eduskuntakin pitää kerran kuussa arvokeskustelupäivän?
Suomessa teknologialla on Leikaksen mukaan aina ollut itseisarvo ja teknologiausko on ollut vahvaa.
– Siitä syystä emme ole käyneet kovin paljon arvokeskustelua. Olemme vain ajatelleet, että teknologia on hyvä asia. Mutta onko meillä ymmärrystä kysyä myös niitä vaikeita kysymyksiä, joita teknologiaan liittyy?
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä
